Pikkumusta.

Ei mene kesää ilman uutta juhlamekkoa. Ensin päätin, että kerrankin mennään juhliin vanhalla mekolla, mutta sitten yhtään yllättymättä muutinkin mieleni. Jokaisen naisen vaatekaappiin kuulemma pitäisi kuulua vähintään yksi pikkumustamekko. Minulta sellainen puuttui. Sieltä puuttui myös jokajuhlanmekko, jota voi pitää missä vain, miten vain. Mekko, joka ei rypisty reissussa eikä istuessa. Mekko, jossa on kuitenkin jokin pieni juttu. Ja mekko, joka on ennen kaikkea mukava päällä. Nämä kaikki kriteerit päätin yhdistää yhteen mekkoon, pikkumustaan.

Ja tämmöttinen siitä tuli. Mekko on mahtava, koska sitä ei tarvitse silittää eikä sen läpi näy, joten alle ei tarvitse alusmekkoa. Mekossa on myös "se jokin pieni juttu", kaksinkin juttua. Ensin mietin taskujen tekemistä, mutta sitten päädyinkin yhteen isoon koristelaskokseen ja satiinikanttauksiin hihansuissa ja pääntiessä.

(Jännä muuten kuinka mekko näytti puolet ajasta ihan siniseltä. Kun kolmas ihminen kysyi onkos mekko musta vai tummansininen, piti ihan pysähtyä miettimään, että erehdyinkö sittenkin pikkusiniseenmekkoon?)

Ja vaikka kangas on polyesteriä-tai-jotain-sekoitetta, ei se ollutkaan koko aikaa niin hiostava päällä kuin pelkäsin. Malli on kuitenkin väljä ja ilman vyötä mekko oli yllä entistä ilmavampi. Väljyys salli myös nopean ompelun ilman vetoketjun lisäämistä! Todettakoon myös, että mekolle ei paljoa hintaa kertynyt. Kangas oli Eurokankaan alesta 3e/m. Lisätty kanttinauha nosti hintaa, mutta loppusumma silti pysyi naurettavan alhaisena, heittämällä alle kympin!

Pisteenä iin päällä vielä itsetehdyt korut. Näissäkin tavoitteena oli yksinkertaisuus ja monikäyttöisyys. Päädyin pisaraketju-korviksiin ja kahteen sormukseen. Oli vain yksi sormuspohja, mutta tahdoin kaksi sormusta. Ratkaisuna oli käyttää toinen pohja koristekiveen ja pistää helmi avattuun ja taivutettuun metallirenkaaseen pyörimään. Tuosta helmi-sormuksesta tuli nyt kyllä ihan ehdoton uusi lemppari. Pieni stressilelu. Ihan helmi juttu.