Kukkaketo-toppi.

Pitkästä aikaa sain ommeltua jotain puettavaa, ihan alusta asti. Edellisestä kerrasta ehtikin vierähtää pieni tovi.

Idea lähti tästä kankaasta (Eurokankaan kympin-kampanjasta, asiasta lisää tämän postauksen lopussa). Mitä lie materiaaliltaan, tuollainen pikkuluiruke. Ohut ja hyvin laskeutuva. Toinen laita printitön ja yksivärinen, toinen laita kaikkea muuta.

Tuo printti kiehtoi. Vähän kuin kukkatapetti tai mummon pöytäliina, mutta ajattelin silti..voisiko se soveltua yläosaksi?

Ja laatikkomaisen topin siitä sitten leikkasin. Printitön kappale kangasta jäi vielä joitain muuta käyttöä varten. Kaavana käytin kaupan sopivaa yläosaa, sellaista minkä tiedän malliltaan ja kooltaan olevan mieluinen.

Kun simppeli kaava oli takuuvarma, oli myös lopputulos mieluinen. Tämä on siis topin toinen puoli..

..ja tältä näyttää toinen puoli. Topin (vai sanoisinko lyhythihainen puseron?) printit ovat siis eri puolilla eri näköiset ja koska malli on niin sanottu peruslaatikko (vähän otin sisään sivuilta), topissa ei ole väliä kumpi on etu- ja takapuoli, kumpikin puoli käy! Se on hyvä, voi vaikka valita tarvittaessa hillitymmän pääntien tiettyä kaulakorua varten.

Hah, kerrankin ajattelin ottavani kunnon asukuvan, mutta saamme tyytyä tähän. Se on se tämä the era of the selfie, ei osaa näköjään suunnata muuhun kuin omaan pärstäänsä. (Ja voi apua, kun olisi tehnyt mieli vetää ainaskin kymmenen randomisti valittua filtteriä kuvaan. Ja vähän tilt-shiftiä siihen päälle. Äh.)