Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus

Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus!

Ostin tämän pikkuruukun kierrätyskeskuksesta ja ennen kuin kotona ehdin ottaa sen edes käyttöön, tiputin sen. No niin, sinne meni. Vai menikö sittenkään? Rikki, mutta ei ole vielä roskaa! Korjaan sen!

Palat olivat isoja ja helposti toisiinsa liimattavissa. Liimasin ne pikaliimalla niin huolellisesti kuin vain kykenin. Tiesin jo liimatessa, että eihän ruukusta ehjää tule, ei sellaisenaan käytettävää.

Liimattu puolisko tarvitsee jotain tukea vielä pysyäkseen kasassa. 

Ei se oikeastaan edes haitannut, että tämä meni rikki - olihan jo ruukkua ostaessa ajatus päällystää säpäkkä pinkki joksikin neutraalimmaksi. Joten olisin varmasti tehnyt seuraavan joka tapauksessa, rikkoontuminen oli vain harmillinen pieni hidaste välissä.

Ensimmäinen vaihe! Maalaus. 

Sekoitin jokseenkin kuivunutta okraa ja valkoista akryylimaalia sudin paksuhkon kerroksen pintaan. Levitin suht huolettomasti, mutta koska maalin oli vain tarkoitus häivyttää pinkki sävy ja toimia pohjamaalina.

Sitten liimaus!

Leikkasin juuttinarusta ruukun pohjasta ruukun reunan yli yltäviä pätkiä ja liimasin ne kuumaliimalla ruukun pohjaan. Melko tiheästi vierekkäin. 

Sitten kiinnitin narut kolmen pätkän ryhmissä klipsuilla ruukun reunaan. Silleen semiväljästi, ei tiukasti. Ihan hyvin olisi voinut olla kaksi tai vaikka neljä lankaa per klipsu. Kolme tuntui tässä ihan hyvältä. Pääasia on, että lankaryhmiä on ruukun ympäri pariton määrä.

Ja alkoi punominen!

Tuollaisella lasten muovineulalla (jotta muovi ei raapisi akryylimaalia lasitetun ruukun pinnasta niin helposti) punoin juuttinarua ruukun ympäri. Kolme narua yli, kolme narua ali, kolme yli, kolme ali..

Alku oli vähän nihkeää, mutta kun pääsi vauhtiin ja hyvään rytmiin, neulaa pujotti jo puolen ruukun ympäri ja sitten veti narun kaikkien läpi kerralla - se nopeutti.

Otin niin pitkän narun kun vain pystyin kerralla työstämään. Kun oli aika ottaa uusi pätkä, vedin narun pään jo punotun osuuden alle kohti ruukun pohjaa. Aloitin uuden, pujottelin vähän matkaa ja päättelin narun alkupään myös jo punotun alueen alle.

Ja tässä lopputulos! Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus!

Lopuksi irrotin klipsit ja liimasin kuumaliimalla reunan sisäpuolelle. Jotta reuna olisi sileämpi, vedin päälle vielä kirkasta pakkausteippiä kierroksen. Ihan hyvä, pitää liimaukset ainakin paikallaan.

VINKKI!

En tiedä tekeekö kaikki muut tämän, mutta juuttinarun pinnan voi viimeistellä polttamalla! Esim. sytkärillä voi ns. liekittää (ihan siis silleen supernopeasti vain tuli lähelle) juuttinarun rösöiset langat. Ne palavat ja pinnasta tulee siistimpi. Polttoviimeistely kannattaa tosin tehdä vaikka tiskialtaan ääressä tai mahdollisuuksien mukaan ulkona paloturvallisuuden ja mahdollisten hajuhaittojen vuoksi.

Katsotaas vielä miltä ENNEN-kuva. Tältä se näytti ja...

..tällainen se on JÄLKEEN. Räpsäkkä pinkki väri on poissa, tilalla ihanan harmoninen ja neutraali sävy. Luonnonläheisempi, lämpimämpi ja lempeämpi.

Laitoin ruukkuun köynnöksestä pistookkaan juurtumaan. Sopiva pieni suojaruukku. Ja kaunis väriyhdistelmä tuo juutti ja raikas lehtivihreä.

Kyllä kannatti nähdä vaiva. Eipä voisi enää tästä tietää, että juuttinarun alla on rikkoontunut kukkaruukku.