maanantai 14. helmikuuta 2011

Sydän, sydän.

Nalle sydän elefantti.
 Aamun valo sydän lempeät varjot.
 Madam B.C. sydän itsetehty Murun marjapiirakka.
 Madam B.C. sydän uusi-vanha saumuri! 
Täten julistan vihdoin saumurittoman elämän päättyneeksi.
Uusi, käytetty saumuri on nyt valmiina asemissa surrautteluun.
Tästä uudesta kaverista aion pitää paremmin huolta!
 Ompelukone sydän saumuri. Nehän vanhukset sopii värinkin puolesta yhteen!
 Cora sydän Madam B.C:n jalat.
 Madam B.C. sydän nukkuva Cora.
 Madam B.C sydän lukijat.
Tervetuloa uudet lukijat!

(Rintamerkki huovalle paljettinauhasta kuumaliiman avulla.)
Ystävänpäivä sydän aikomus tuikata hiuksiin paljettipinni.
 Hyvää ystävänpäivää!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Siskonlahja.

Ystävänpäivän lähestyessä on hyvä esitellä ystävälleni annettu lahja. Se oli ihan pieni muistiainen, rusettiavaimenperä tekokäärmeennahasta ja tuollainen sisustuskivi, paperipaino lienee alkuperältään.
Koska rakastan paketointia ja tahdon kaiken tehdä vaikeasti tai vähintäänkin monimutkaiseksi lahjansaajalle, pistin avaimenperän ensin pieneen kierrätettyyn meikkilootaan.
Käärin kiven silkkipaperiin ja sujautin väliin pienen saateviestin.
Lopuksi paketoin kummatkin vielä yhteiseen lahjapaperikääröön.
Paketista tuli niin pieni ja vain yhdeltä laidalta tasainen, joten päädyin vähän erikoisempaan ratkaisuun lahjanarun kanssa.
Punoin kaksi eriväristä nauhaa kiertämällä ne lahjan ympäri. Turvateippasin nauhat taakse, jotta päälipuolelle kehittynyt punonta pysyy riveissään.
Ja onneksi lahjansaaja tykkäsi!
post signature

tiistai 8. helmikuuta 2011

Vääränlainen lukulamppu.

Kiinnitin vuoden pohtimisen jälkeen sängyn viereen lukulampun. Lamppu rojotti kesän spraymaalijonossa, muttei ikinä ehtinyt jonon eteen. En pidä tuosta ruskeasta puusta, mutta luovutin sen suhteen jo. Sama se on iskeä lamppu seinään ja katsoa, jos joskus tulee se maalattua valkoiseksi, any day year now..

Jos itse lampun runko on väärän värinen, niin oli kyllä lampun varjostinkin. Vaaleanpunainen yökötti, värille oli pikaisesti tehtävä jotain.
Yritin jos mitä pinkin kiertämiseksi, mutta mikään vaihtoehto ei oikein tuntunut sopivalta. Lopulta päädyin käymään läpi sopivan kokoisia pitsejä ja loppu hyvin, kaikki hyvin.
Valintani peittää oikein hyvin pinkkiä sävyä, mutta kuultaa kuitenkin sen verran sitä läpi, että lamppu erottuu seinästä (kuvittele nyt tähän se valkoiseksi muunnettu lampun runko).
Illan tullen pistin lukulampun hyötykäyttöön. Tuli kyllä vähän huijattu olo, mistä ihmeestä tuo kaikki oranssinkellertävä valo tulee? Ei valo ollut tuollainen ennen pitsikerrosta. No kyllä tuolla kuitenkin vähän lukasee rivejä ennen kuin silmänsä sulkee.
Ja lopuksi niille, jotka miettivät oman lamppunsa päällystämistä: ompele mittojen mukaan kankaasta suoja (ylös ja alas vaikka kuminauhaa niin pysyy päällys paikallaan) tai tee niin kuin minä ja leikkaa kangasta varjostimen lieriötä vähän isompi kappale ja liimaa se reunoistaan varjostimen sisäpuolelle kuumaliimapyssyn avulla. Nopeaa ja helppoa. Ja jos päällys alkaa kyllästyttämään, kyllä se ainakin repimällä irti lähtee.
post signature

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kierrätyskeskuksen kierrätyksiä.

Kävin kierrätyskeskuksessa hamuamassa pussillisen vaatteita kappalehintaan 0,20e. Joukossa oli mm. tämä mummukkahame. Pitkät helmat pitäisivät olla muodissa, mutta nyt ei kyllä nappaa helmapituus, joten eikun lyhentämishommiin!

(En yleensä tahdo omassa blogissani pyydellä mitään anteeksi, mutta nyt kyllä pahoittelen kuvien raemaista laatua, koska itseäni se häiritsee. Raemaisuus johtuu hätäisestä kuvien muokkauksesta ja siitä, etten vaivautunut säätämään kameraa kuvaussessioissa mihinkään. Sen siitä sitten taas saa.)
Hameesta tuli heti kevyempi, raikkaampi ja nuorekkaampi! Miettikääs, näyttää ihan uudelta vetimeltä! Ei kyllä mokkahametta voisi halvemmalla saada (0,20e).
Sanoinkos jo, että hameessa on erikoiset vyölenksut, ihanat laskokset ja piilotaskutkin!
On melkein sanomattakin selvää, että hame lensi kyllä tämän hetkiseksi top ykköshamoseksi.
On lempihameita ja on hameita, jotka sopivat lähinnä naamiaisiin. Hei maailma, mikä ihme tämä neuleputki on? Toivoisin olevani joku fashionstatement-tyyppi, joka osaisi stailata tuubin in-asusteilla, poseerata vahvasti ja näyttää niin coolilta pitkässä mummukkaneulehameessani, mutta valitettavasti olen vain tavis ja tavikselle ei nyt kyllä tämmöinen peli vetele.
Hameesta tosin kyllä irtosi huumoria suuntaan jos toiseenkin. Kunnon...krhm, kondomihame..
Vai olikohan bytheway kyseessä sittenkin hyvin siveellisen ihmisen putkineulemekko?
Oli miten oli, pistin tuubin poikki pinoon ja tein alaosasta jättikaulurin.
Toimii myös kaksinkerroin rullattuna kaulan ympäri.
Voi kun olisin vielä tajunnut pukea tuubin niin, että neuloksen saumakohta olisi jäänyt näkymättömiin. No, onneksi olen - kuten edelläkin jo totesin - vain tavis ja tavis saa mokata valokuvissa.
Tuubin yläosasta tein alkuperäistä lyhyemmän hameen. Käänsin niin hameen kuin myös kaulurin hyvin-helposti-purkautuvan-reunan käsin. Meinas mennä tovi!
Nyt kun sääennusteet lupaavat vieläkin pakkasia, ajattelin, että neulehame olisi oiva lämmike monen liehuhelmaisen hamosen alle. Ei nyt sovi ihan ylläni olleen mekon kanssa, mutta ymmärrätte pointin.
Lopuksi: uusin Trendi sanoo, että nyt jos milloin kannattaa käyttää pooloja. Puin päälle ehkä, krhm, kokoa liian pienen poolon (no-kun-halvalla-sai!) ja totesin, että juu ei, sehän paljastaa jokaisen tavismakkaran ja löllyräpoimun.
Leikkasin poolon keskeltä edestä koko pituudelta auki. Lyhensin sitä ja kanttasin valkoisella neuloksella purkautuvat reunat.
Poolosta tuli pieni bolero. Vai neulejakku? Neuletakki? Neulebolero? Ihan sama, mikä sitten liekään.
Kiva siitä kuitenkin tuli. Harmaa ja valkoinen neuleessa on jotenkin suloinen yhdistelmä. Lämmin ja suloinen yhdistelmä.
post signature

lauantai 5. helmikuuta 2011

Iines-Ankka.

Yksi uudenvuodenlupaukseni oli-ja-on yritys virkata enemmän. Olen yrittänyt lupaustani laittaa nyt tosissani toteen. Ajattelin, että pienestä se lähtee, ei tehdä vielä mitään isoa työtä tai edes mitään ohjeen mukaan..
..vaan keskitytään ihan vain siihen, että se virkkuukoukku pysyy kädessä kivasta heiluen ja että vain nautin siitä, että langasta kehkiytyy jotain. Tällä erää pikkulankakerästä tuli turkoosi rusetti.
Iltapukuinen Iines näyttää kuinka rusettia käytetään: somasti pään päällä.
Nyt Madam B.C. riisuu kuitenkin rusetin päästään ja alkaa supersiivoamaan kotiaan. Vai pitäisikö pitää rusetti hiuksissaan, jos vaikka siivousurakka kulkisi kivemmin? 
post signature