![]() |
| Kuvassa Dorothy Perkinsin sulkakaulakoru. |
Lentokentällä oli hyvä jättää kolikot Claire'siin ja saada sieltä vastineeksi itselleen korutuliaisia, kuten tämän suloisen pöllö-kaulaketjun. Suorana kaulakoru ulottuu yli rintakehän.
Primarkista löytyi yhdellä punnalla spiraalimaiset korvakorut. Näyttävät ja silti yksinkertaiset.
Olisin halunnut löytää uuden rannekellon, mutta vastaan ei tullut mieleistä. Korvasin löytymättömän rannekellon sormuksella. Kello ei edes ole kertakäyttöinen niin kuin ensin luulin, vaan kellokoneisto pullahtaa kyllä rungostaan pois, jolloin patterin pääsee tarvittaessa vaihtamaan (jes!).
Claire'silta on myös tämä ihan supersupersupersuper söpösöpö purkkapallokone-kaulakoru.
Miss Selfridgen alessa tartuin kahteen "nyörimäiseen" rannekoruun.
Ostin puhelinkoppi-avaimenperän, jonka muutin heti kotona kaulakoruksi. Ketju pois, toinen tilalle.
Tästä tulee kyllä kevään suosikkikaulakoruni, mä niin tiedän sen jo nyt!
Kotona myös mietin käteen jääneitä ylimääräisiä postimerkkejä. Käyttäysinkö tarroina? Heittäisinkö roskiin? Ehei, teen niistä korut! Muistan joskus jossain (Seppälässä kenties?) nähneeni postimerkin muotoisia pleksikoruja. Ne mielessäni tein omat versiot: liimasin postimerkit läpinäkyvälle muoville (rikkoutunutta Ikean taulupleksiä), leikkasin terävät reunat pois, liimalakkasin pinnan kestäväksi ja pikaliimasin toiseen postimerkkiin rintakoruneulan ja toiseen riipuspohjan. Minulla ei ollutkaan valmiina liimattavaa riipustaustaa, joten tein sellaisen lapsuuden päiväkirjan lukon avaimesta. Leikkureilla pää pois ja soikio kiinni postimerkkin. Ja toimii aivan yhtä hyvin kuin kaupan riipustausta!
Tässä postimerkkikoruni valmiina. Muistuttavat kutistemuovikoruja, mutta eivät ole sitä kuitenkaan.
Ja tässä korut vielä yhdessä sulassa sovussa. Olen havaitsevanani aika yksitoikkoisen väriskaalan, mutta onneksi korukokoelmani kaipailikin vähän punaista väriläiskää lisää iloiseen joukkoonsa.




































