Äidille.

Onnea kaikille äideille! Oma äitini sai postin kuljettamana pienen äitienpäivälahjan korttikukkineen.

Korttikukilla tarkoitan kirjaimellisesti korttia, jonka sisältä putkahtaa "kukkakimppu". Tutoriaali täällä: marthastewart.com: Pop-Up Card ja vaikka ohje oli selvä, jossain meni pieleen. Taisin liimata terälehtiä liiaksi yhteen, koska kortin avaaminen rikkoi kukkakimpun. Olin aloittaa alusta, mutta tyydyin muotoilemaan puketin uusiksi omanlaiseksi versioksi. Vähän kukat rutussa ja vinksallaan, mutta samoin ollaan niin minä kuin äitinikin..joten aivan hyvä tuli vaikka Marthan versiot voittaa aina sata-nolla.

Itse äitienpäivälahja lähti tästä liikkeelle: se on minikakku kahvikupissa! Kuka muu on törmännyt näihin? Idea on siis tämä: kuivat ainekset pussissa ja pussi kaverille ja kaveri lisää kosteat ainekset, lyö koko komeuden mikroon ja voila: kaverilla on kupillinen tuoretta "kakkua" herkuteltavana!

Olin aiemmin hyvin skeptinen mikrossa valmistettaviin pikakakkuihin, joten hommaahan oli ensin kotona testattava. Ohjeita on netissä useampia, itse käytin kolmen aineksen reseptiä: sekoita ensin puoli desiä tomusokeria ja 2 ruokalusikallista kaakaojauhetta. Lisää kuppiin yksi kananmuna. Sekoita hyvin (!). Kuumenna tasan minuutti mikrossa. Valmista! Ohje/lahjaidea täältä: Studiodiy: Cake in a cup

Visuaalisesti "kakku" ei ole kovinkaan kaunis, mutta suosittelen pikaherkkua kaikille, jotka tykkäävät a) suklaasta b) nopeudesta/helppoudesta tai c) kosteista mutakakuista. Itse ainakin tykkäsin! Avopuoliso oli skeptinen loppuun asti, mutta ensimmäisen lusikallisen jälkeen mies oli täysin myyty.

Koska äiti tykkää suklaan lisäksi myös punaisesta, olihan pakettiin lisättävät myös punaisesta rautalangasta muotoiltu sydänkoriste. Sopii nyt kesää vasten ikkunaan ja jouluna vaikka joulukuuseen!

Ja eikä siinä vielä kaikki: äitienpäivälahjaan piti saada herkkujen ja koristeiden lisäksi myös jotain a) nättiä ja rentouttavaa sekä b) jotain kivaa pikkupuuhaa. Päädyin siis a) kynttiläväreillä koristeltuihin ihanilta tuoksuviin jättituikkuihin ja b) laukkuun mahtuvaan ristikkolehteen(, joita äiti harrastaa paljon).

Aina paketti ei tarvitse olla krumeluureja täynnä, vaan yksinkertainenkin on kaunista: vain kerran ympärikiertävä nauha ja tarrasomiste. Näillä sanoin, onnea kaikille äideille, etenkin omalleni!

Homma hanskatta.

Kevät on kyllä sellaista aikaa ainakin näillä leveyspiireillä, että on päiviä, jolloin sormet hikoilee hanskoissa ja hanskatta kädet jäätyy. Siksi on hyvä olla olemassa kätösille välimuoto, kuten esimerkiksi iloisen ja lapsekkaan pinkit sormettomat tumput. Pehmeät, lämpimät ja yhtäaikaa kivan ilmavat.

Virkattu pinkillä Miami-langalla, sovellettu ohje:  These are a few of my favourite things: fingerless gloves.

Näen jo kuinka pidän loppukevään tumppuja aina varalta mukana. Lenkillä, pyöräilessä, kaikkialla. Vielä kun pääsisi retkelle nuotion ääreen! Korvaan hinkuni palaamalla luontoon istumalla sisällä ja juomalla liian kuumaksi keitettyä lakritsiteetä. Tumput osaa suojata myös käsiä palovammoilta!

Loppuun ei voi todeta muuta kuin, että kylläpä tuli kivat. Olisinpa tehnyt nämä jo aikaisemmin syksyllä.

Seitsemän satunnaista

Sain the Versatile Blogger-tunnustuksen asetonihuuruista. Kiitos noora! Tunnustuksen säännöt:

1. Nimeä 15 bloggaajaa. 2. Kerro heille tunnustuksestasi. 3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi. 4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen. 5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi. 

Tuttuun tapaan skippaa tunnustuksen eteenpäin antamisen, mutta tässä tulevat satunnaiset faktat:

Ensimmäinen satunnainen fakta: harrastan satunnaista kotidyykkausta kotipihan roskakatoksessa. En tongi koskaan toisten roskia, mutta jos joku on heivannut pois käyttökelpoista tavaraa saa-ottaa-meiningillä roskalaarien viereen niin minä olen se, joka on useamman kerran huolinut naapureiden kamat itselleen. Olen raijannut roskakatoksesta niin nojatuolin, erilaisia säilytyskoreja, jakkaroita, klaffituoleja, kokonaisen hyllykön ja nyt uusimpana löytönä metallisen pikkuhyllykön. Kengille tuo varmaan on tarkoitettu, mutta minä aion laittaa sen parvekkeelle kukkatelineeksi.

Toinen satunnainen fakta: olen erittäin huono vaihtamaan ompelukoneeseen neuloja. Liian moni työ on tullut ommeltua vääränlaisella neulalla vain laiskuuden takia. Tein lupauksen, että petraan tässä asiassa!

Kolmas satunnainen fakta: teen paljon juttuja, jotka eivät ikinä päädy blogiin. Kyseessä on Fail-kategoria, jonka uusin feilaus näkyy yllä. Ketjut jees, vihreät helmet ok, mutta mitkä nuo sappikiviä muistuttavat kivet ovat? Hyi, kun sainkin tehtyä rumat korvakorut! Onneksi purin ne jo pois!

Neljäs satunnainen fakta: tykkään arkihemmottelusta. Minihedonisti nauttii hetken iloista, kun saa napostella tai maistaa jotain "luksusta" kuten hienompaa juusta, suklaata tai lempihedelmiä. Uusimpia hetken nautiskeluita ovat lakritsitee ja cappuccino-kahviaromi (Kuudes maku, Kauppurienkatu 7, Oulu).

Viides satunnainen fakta: rakastan valkosipulia. Kaikessa ja kaikissa muodoissa, tuoreena tai kuivattuna, sellaisenaan ja mausteena. Ei ole montaa päivää viikossa etteikö valkosipulia tulisi syötyä.

Kuudes satunnainen fakta: en ole koskaan suuremmin välittänyt "normaalikarkeista". Syön niitä kyllä, jos tarjotaan, mutta minulle on luonnollisempaa suunnata suklaaosastolle, silloin kun muut kokevat pakottavaa tarvetta ostaa pussillisen irkkareita. Muut vetää viinikumeja, minä napostan viinirypäleitä.

Seitsemäs satunnainen fakta: olen ollut vuosia, vuosia koukussa naistenlehtiin.

Ostan naistenlehtiä muun muassa siksi, että poimin niistä ideoita ja inspiraatiota. Tykkään hyvistä artikkeleista, mutta on myös kiva saada lehdistä omaan pukeutumiseen ja sisustukseen ajatuksia. Uusin kokeilu on nyt tämä uusimman Trendin suosittelema pikkuisilla printtihuiveilla asustaminen.

Ei ehkä kaikkien juttu, mutta itse aion kokeilla saisiko esimerkiksi näin pikkuhuivitkin kevätkäyttöön.

Hopeanvärinen murheenkryyni.

Jokainen tekee joskus metsään menneitä virheostoksia. Silloin luulee löytäneensä ihanan vaatteen ajatuksella, että siitä tulee niin lemppari-jota-pidän-ihan-jatkuvasti-aina-ja-ikuisesti. Ja sitten käy kuitenkin niin, että rytky jää kummittelemaan vaatehyllylle ja putkahtaa esiin inventaariossa pysäyttäen hengen ja aiheuttaen lukuisia yökkö-kiljahduksia "Yäk, miksi tämä on vielä täällä ja hyi, miksi ostin tämän!"

Jep. Nämä legginssit ovat minun virheostokseni vuosien takaa. Nyt kysynkin teiltä apua: mitä tehdä näille? Vähäisen käytön (pidetty kerran!) takia legginssit ovat hyvässä kunnossa ja tekisi mieli antaa niille mahdollisuus olla jotain mahtavaa, mutta en keksi mitä se mahtava voisi olla. Kellään ideoita? Kukaan nähnyt mitään mahtavaa diy-projektia, johon tarvitsisi hopeanväristä elastaania? Vai viskaanko kirpparille (ostaisiko noita edes kukaan?) vai heitänkö kierrätyskeskuksen murheeksi? 

Kierrätyspunontaa.

Kokeilin jotain uutta kaksin kappalein. Taisin muistini mukaan kokeilla koripunontaa ensimmäistä kertaa. Ompelin muovipussia myös ensimmäisen kerran. Otin mustan pussin, leikkasin suikaleiksi, taittelin kapeammaksi, ompelin suikaleet ja punoin pienen korin. Reunustin mustalla teipillä.

Ihan kätevä, tästä näette vähän viitettä minikorin koosta. Joskus voisi kokeilla tehdä isommankin korin!