Isompien projektien keskellä on hyvä tehdä väliin jotain pientä, helppoa ja nopeasti valmistuvaa, jottei pitkäaikaisempaan työhön kyllästy. Eli kärsivällisyys kasvaa syödessä vai-miten-sitten-se-menikään?
Isomman virkkausprojektin väliin sopii vaikka tälläinen piskuisen pikkuruinen miniminityö.
Pätkä ohutta puuvillalankaa, pitkä pylväsnauha ja ympärille ketjusilmukkapätkä. Pinnin päähän ja valmis!
Koristaa se pientä kuin isompaakin nutturaa. Toimii myös etu-/sivuhiuksissa missä se ei huku yhtä hyvin.
Leppuutin raskaamman työn välissä käsiäni myös tekemällä puuvillalangasta virkatun rannekkeen.
Pötköön minikokoisia isoäidinneliöitä ja päihin satiininauhaa sitomisnauhoiksi. Nappikin voisi toimia!
Tästä tuli ihanan kevyt ja maalaisromanttishenkinen. Sama ranneke olisi myös hauska monivärisenä!
Uusi ranneke ja nämä viime syksynä tekemäni korvikset ovat nyt yhtä isoäidinneliö-korusettiä.
Korviksia onkin tullut pidettyä paljon ja hyvä kun otin jälleen esille, vaihdankin samantien uudet korvakorukoukut tummuneiden tilalle (
yäh). Sen siitä saa, kun käytti halpoja=huonoja korviskoukkuja.
Ja nyt takaisin ison projektin ääreen. Saa nähdä tuleeko lie koskaan valmista, aloitettu on jo kaksi kertaa, kolmas aloitus on vielä ehkä edessä. Noh, se on vain lisää hyvää harjoitusta, harjoitusta.