Nuhatalo.

Leikin pientä talonrakentajaa. Toisin sanoen, askartelin pienen kodin. Ei ikkunoita, vain yksi iso piippu.

Joku voisi kysyä saman mitä avomieheni kysyi epäillen: miksi ihmeessä ja mikä siitä muka tulee?

Tässä on syy! Kun näin nämä ihastuttavat tönöt, joista pystyy savupiipusta vetämään nessua nessun tilalle niin pakkohan se oli kokeilla pystyisikö vastaavaa tekemään itse. Yläkuvat täältä, alakuvat täältä.

Lähestyin ideaa piparkakkutalon tavoin. Nessuille pahviloota (kuvassa olevan vaihdoin syvempään) ja talo lootan ympärille. Pieneen taloon (pohja noin 7,5 x 12 cm, kork. 10 cm) riittää yksi paksu huopa-arkki.

Osat ompelin käsin liimaamisen sijaan. En tahtonut ottaa riskiä, että liimasta jäisi epämiellyttäviä hajuja.

Sitten nessujen taittelu lootaan ja loota taloon. Vähän on palat vinksinvonksin ja heikunkeikun, mutta ehkä kyseessä onkin peppipitkätossumainen talo? Mutta somalta se lopputulos silti näyttää omaan silmään.

Ei siihen tönöön hirmuisesti nessuja kerralla mahdu, mutta kauniimmalta tuo olohuoneessa näyttää kuin kaiken keskellä rojottava, auki repiävä paperinenäliinapaketti. Ja kieltämättä, on se niistäminenkin vähän kivempaa, kun saa savupiipusta pyyhkimensä vetää. Astetta miellyttävämpää nuha-aikaa kaikille!

Riikinkukot.

HM tarjosi alestaan minulle ihanat, valkoiset korkokengät kympillä. Paitsi etteivät ne ole enää valkoiset!

Minut tuntien pensselit ja tussit heiluivat heti kenkien ostamisen jälkeen. Tuloksen näette tässä.

Omat riikinkukko-korkokengät! Suunnittelin riikinkukko-kenkiä jo pari kesää sitten ja olen niin iloinen, että a) uskalsin vaihtaa ajatukset suunnitelmiksi b) onnistuin suunnitelmien toteuttamisessa ja ennen kaikkea c) löysin nämä kengät! Nyt harmittaa, olisi pitänyt ostaa ainakin kahdet samanlaiset pohjakengät lisää!

Erityisen tyytyväinen olen riikinkukon yläkehoon ja päähän. Etukäteen vähän jännitti miten se onnistuu.

Tykkään myös itse kenkien pohjista. Ovat niin oranssia, niin kirkkaan oranssia. Tuovat vähän kontrastia.

Kaikista hassuinta oli, että maalasin kengät reissussa ollessani ja koska hopeaa maalia ei tullut otettua mukaan, tein hopeat yksityiskohdat kynsilakalla. Aika näyttää oliko se huono vai hyvä idea!

Sydänystävyys.

Helmikuu se tulla pyrähti jo. Ja kuun vaihdoksen mukana minuun iski lähenevän ystävyyspäivän villitys. Mieli täyttyi sydämistä ja ihanista ajatuksista. Ystävistä ja rakkaudesta. Kivoista lukijoista.

Ja ajatuksista poiki sydänkuvioinen ystävyysranneke. Kokeilin ensimmäistä kertaa punoa raitojen sijaan kuviollista jälkeä. Inspiraatioa ja tutoriaali löytyi täältä: Honestly WTF: Heart Friendship Bracelet.

Tein myös sormusversion yhdellä syrämmellä. Tein myös lähes vuosi sitten rannekkeen pätkästä sormuksen ja se on ollut vuoden sisään paljon käytössä. Myös tämä tulee varmasti runsaaseen käyttöön.

Näillä pujotteluilla sitä lähestytään päivää, jolloin saa luvan kanssa olla vähän sekaisin söpöstelystä ja hempeilystä. Luulen, että minun on hillittävä itseäni etten hurahda sydäntulvaan jo vähän aikaisemmin.

Madam B.C kiittää, joukkoon on tullut monen monta uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan uudet ystävät hyvät!

Tee itse: pitsitoppi.

Joskus kyllä on hyväksi käydä omia kuviaan lävitse, sillä joukosta voi löytyä ompelus, jonka luulin postanneeni jo ajat sitten. Kyseessä on tämä laatikkomallin pitsitoppi, jonka tein jo viime syksyllä.

Ompelin topin kirpparilta ostamastani maxipituisesta pitsihameesta (hinta 1e). Hame oli jättisuuri, joten tiesin jo sen ostaessani, että kohtelen hametta kuin laidoistaan jo sopivasti huoliteltua pitsikangasta.

Aloittelevalle ompelijallekin helppo pitsitoppi valmistuu näin: leikkaa toppi nelinkertaisesti (eli taita kahtia kaksi päällittäistä kangasta). Muista lisätä mittoihin runsaat saumavarat etenkin jos pitsi ei jousta. Jos käytät kankaana jotain missä on jo huolitellut tm. reunat, hyväksikäytä ne joko pääntiehen tai helmaan. Jätä pääntie mallin mukaan suoraksi tai korvaa venepääntie tahtomallasi pääaukossa. Kuvan hieroglyfiset merkit: Kankaan yläreuna eli A = pääntien leveys jaettuna kahdella ja B = olkasauma sekä alempaa C = rinnanympärys jaettuna neljällä. Kankaan sivu eli D = topin pituus pääntiestä helmaan. 

Säädä ompelukoneeseen sopiva tikki pitsin tiheydestä ja joustavuudesta riippuen. Kokeile kumpi soveltuu paremmin: suora tikki vai siksak. Ompele olka- ja sivusaumat oikeat puolet vastakkain. Huolittele hiha-aukot, pääntie ja helma joko siksakilla, päärmeellä tai kanttauksella. Myös pitsikuvion mukaan reunojen koristeleikkaaminen voi olla kiva tapa viimeistellä.

Epäselvää? Katso lisää lähes samanlaisesta valmiin vaatteena avulla leikattavasta tutorialistani täältä.

Pitsitoppi on kyllä ollut ahkerassa käytössä. Olen pitänyt sitä niin arkena kuin juhlassa, topin päällä ja kauluspaidan alla, farkkujen ja hameiden kanssa. Tässä ainut yksi todiste topin ympärille rakennetusta juhla-asusta. Topin kanssa alustoppi, kirppikseltä ostettu statement-kaulakoru ja musta satiinivyö sekä ihanan syvänsininen maxihame - jotka on kummatkin myös omia ompeluksia. 

Vuoden muistot.

Pistin vuoden 2012 pakettiin. Laatikon pohjalta sivuille, sivut kansioon ja kansion takaisin laatikkoon.

Olen aina ollut niitä kummallisia keräilijöitä, jotka säästävät kaikki roskat lippuset ja lappuset. Jo pienenä tyttönä aloin liimailemaan niitä vihkoihin ja sittemmin olen koonnut niistä erilaisia koosteita. Kyllä niitä vuosien albumeita on jo aika monta kertynyt ja jokaiselle on kasaantunut paljon tunne-arvoa.

Aikaisempi albumi täyttyi jo aikanaan 2011 muistolla, joten vuoden 2012 lärpäkkeet menivät omaan pieneen kansioon. Kansio oli niin ruma, että päällystin sen edesmenneeni tädin valokuvilla (scannattu ja printattu). Olen käyttänyt päällystyksissä ennenkin tädin lomakuvia - tulen niistä aina niin hyvälle tuulelle!

Kansio sisältää nyt kaikki viime vuoden leffaliput, kortit, tapahtumaesitteet, kutsut, hauskat inside-jutut, muistot Lontoon reissulta, vuoden erikoisimman ostoksen kuitin ja pari vuoden aikana tehtyä art book-minivihkoa (jotka oli muuten helppo sujauttaa kirjekuoren sisään niin ei tarvinnut vihkoon puhkoa reikiä).

Vuoden 2013 lippusia ja lappusia on alettu jo ottamaan talteen. Ala sinäkin keräämään niitä piirongin laatikkoon. Skräppää, yhdistele valokuvia, liitä muistoja biiseihin, sanontoihin, ajatuksiin.. ja tulet vielä kiittämään itseäsi, sillä tällaisista saa palautettua mieleen aikanaan niin erilaisia muistoja ja nostalgisia fiiliksiä! Muistojen havinaa kiikkustuoliin! Dementtia voi iskeä, mutta paperitodisteet muistoista eivät katoa.