maanantai 8. huhtikuuta 2013

Vanha kettu hunningolla.

Tässä on kettu. Tai näätä. Ehkäpä oravan sukulainen. Mitä noita pitkähäntäisiä nyt on. Varmaa ainakin on, että tämä kuva on vuodelta 2008. Tuolloin elukka oli jo toisen mahdollisuutensa saanut. Se oli alkujaan rintamerkki. Neula hajosi ja merkistä tuli riipus bling-koristeilla (hyihyi). Käytin ehkä kerran ja sittemmin metsänasukista tuli riippakivi korutarvikelootaan. Siellä se lymyili ja piilotteli itseään, kunnes..
..tänään se tuli taas vastaan. Tämäkin-vielä-täällä! Ärsyynnyin ja vaistomaisesti aloin taittamaan sitä sormissakin kahtia. Nyt-heitän-tämän-pois! Sitten tajusin. Hei, sehän taipuu. Hei, metallihan on tosi taipusaa. Hei, voisko tästä sitten saada vielä jotain uutta? Saisiko kettu kolmannen mahdollisuuden?
Sitten pusersin ja sipsuttelin leikkureilla ja pihdeillä vartalo-osan pois. Hiekkapaperia ja sen sileät pinnat reunoihin tuli! Epoksiliimaa väliin ja sormuspohja kiinni. Kyllä hihitytti, tuurilla tuli tehtyä uusi sormus!
Teistä en tiedä, mutta mielestäni tästä tuli aika kiva. Järeä, vahva, mielenkiintoinen. Tämä on taas niitä juttuja, jotka aikansa ottaa, mutta kiitoksensa antaa, kun tarpeeksi kauan jotain jaksaa säilyttää. Ja voitte arvata, tätä tulen pitämään enemmän kuin vain kerran. Vaikka joka päivä, jos vähän saa valkovalheilla.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Ketjuisia silmukoita.

Lukijan pyynnöstä innostuin tekemään toisen virkatun rannekorun kuvien kera. (Ks. esittelypostaus täältä.) Tutoriaali on niin helppo ja nopea, että aloittelijakin onnistuu varmasti ensimmäisellä yrittämällä!
Rannekoru siis virkataan ison ketjun ympärille vaihtaen ketjujen laitoja vuorotellen. Tekniikka on niin näpsäkkä, että moni varmasti hoksaisi virkata rannekorun jo ihan ilman erillisiä kuvallisia ohjeitakin.
Valikoi mieleisesi ketju. Pääasia, että se on tarpeeksi isoa. Käyttötarkoitukseen soveltuvia ketjuja voit bongata koru- ja askarteluliikkeiden lisäksi edullisemmin rautakaupoista ja tavaratalojen rauta-osaltoilta.
Valitse mieleisesti lanka. Mitä ohuempi, sitä parempi. Puuvillat ovat hyviä, niin koru ei kutita. Kokeile yksivärisiä, useita lankoja sekaisin tai vaikka moniväristä ohutta ontelolankaa, kuten minä seuraavaksi:
Tee koru näin: virkkaa ensimmäinen ketju täyteen kiinteitä silmukoita. Yhdistä piilosilmukalla viimeinen silmukka ensimmäiseen. Jatka suoraan virkkaamista seuraavaan ketjuun. Jos ensimmäiseen ketjuun meni 20 silmukkaa, tee seuraaviin vain 10 silmukkaa. Virkkaa vuorotellen ylä- ja alareunaan silmukat. Toista ketjun viimeiseen taas tuplamäärä silmukoita. Päättele langat ja yhdistä ketjun päihin mieleisesi lukko. Se voi olla esimerkiksi papukaijalukko, nappi ja lenkki tai vaikka rusetille sidottava satiininauha.
Valmista! Eikö ollut helppoa? Kokeile erilaisia lankoja ja väriyhdistelmiä erilaisiin ketjuihin. Vaihtoehtoja kyllä löytyy. Samalla tekniikalla voisi vaikka virkata isomman version kaulakoruksi.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Ranneliikkeestä se lähtee.

Huomasin, että rannekorukavalkaadini tarvitsi täydennystä. Tavoitteeksi tuli tehdä parit uudet yksilöt!
Uusi rannekoru nro 1: ohut, yksinkertainen, moneen helposti yhdisteltävä rannekoru. Päistään suljettu pyöreä kuminauha ja vapaasti rillutteleva riipusrykelmä. Helmiä ja minikokoinen risti. Ihanan simppeliä!
Uusi rannekoru nro 2: vähän monimutkaisempi ja näyttävämpi kaveri. Tämä oli mielenkiintoinen oivallus. Aloin ensin virkkaamaan ketjun laitaa pitkin, mutta sitten aloinkin mutkittelemaan ketjuja pitkin.
Tämän melko neutraalin rannekorun yhdistin värikkääseen yläosaan. Se on uusi apinapaitani ja se on niin vinkeä, etteihän siitä voi olla rakastamatta! T-paita HM:stä, huivi on hameenhelmasta (esitelty täällä), kaulakoru on myös itsetehty (esitelty jossain) ja sormus on leluhepan satulasta tehty (esitelty täällä).
Uusi rannekoru nro 3: jotain hilisevää ja kilisevää. Ohuessa ketjussa muutamia riipuksia. Kierrätettyjä (esim. siniset olivat alkujaan korvikset) ja ostettuja (norsu löytyi aikoinaan Tiimarista). Kaiken kruunaa kevyt tasseli. Tämä ketju pääsee huomenna testikäyttöön!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tupla tai kuitti.

Ostin jo aikoja sitten käytettyjä tarjottimia. Kuvan isomman tarjottimen pistin uuteen uskoon jo ajat sitten (esitelty tässä postauksessa, klik-klik), mutta nyt vasta kävin käsiksi pienempään tarjottimeen.
Tarjottimen reunat olivat kivat, joten halusin säilyttää ne, mutta päällystää naarmuuntuneen pohjan. Käytin kivaa printtiä, askartelulakkaa ja viimeistelin reunat pitsinauhalla (kiinnitys kuumaliimalla).

Tunnistaako kukaan kenties mistä päällystysprintti on? Ha, se on Monkin kuitti! Paperihamsterina otin sen pari vuotta (krhm) sitten talteen tietäen, että johonkin vielä tulen käyttämään kuitin kivan kääntöpuolen.
Siellä ikkunalaudalla se tarjotin nököttää ja söpöstelee. Ei mulla muuta, jatkakaa. Kivat kuitit kunniaan!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäis-fail.

Pääsiäinen tuli ja meni. Myös rairuohot tulivat ja menivät. Onnistuin epäonnistumaan pääsiäisruohon kasvatuksessa. Yritin olla noheva ja laittaa vähän erikoisempiin puljuihin ruohoja kasvamaan, mutta eihän ne ryhdy kauniiseen kukoistukseen, jos vesihuolto katkeaa välillä. Eivätkä enää siitä ituset toenneet. Fail!
Niin näin etukäteen silmissäni kuinka kahvikuppiin laitettuna siemenistä tulisi oikein runsas pöheikkö, mutta lopputulos on lähinnä säälittävä. Harmittaa, kun hyvä ajatus epäonnistuu. Bunnies not approve.
Vähiten epäonnistunein oli vanhaan kahvipannuun upotettu ruoho. Mutta ei sekään ollut sillä tasolla, että sinne olisi laittanut pikkutipuja seikkailemaan. Noh, ensi vuonna uudestaan paremmalla kastelulla.
Onneksi sentään pääsiäisateria onnistui. Syötiin pitkän kaavan mukaan mm. lammaspaistia ja lisukkeita.
Jälkkäriksi varattu sitruunapiirakka ei riittänyt alkuunkaan, joten kaiken kruunasi pääsiäismunat. "Ei kukaan yli 25-vuotias osta noin monta pääsiäismunaa!" Noh, mä ostin. Olenkin vähän tämmönen. Ahne.
Harmillista, ettei yhdestäkään munasta paljastunut mitään koruksi soveltuvaa sisältöä. Köyhät munat! Kynään pujotettavan Dumbon otan talteen, siitä ehkä hyvällä tuurilla ehkä jotain joskus ehkä tulee ehkä.
Pitikin ostaa jopa neljä(!) (noloa) Lakupeikko-pääsiäismunaa. Sisällöt olivat aikalailla samat, kaikissa joku hahmo jostain nobody-knows-piirretystä. Ovatko nämä muka aikansa kilppareita (muistattehan ne?)?
No vaikkei sisällöt mieltä tyydyttäneet niin ainakin sain lisää munahylsyjä korutarvikkeille. Tämä on yksi syy miksi tykkään ostaa pääsiäismunia. Etenkin läpinäkyvät ovat todella hyviä pikkusälän säilyttäjjiä!
Toivottavasti teilläkin on takana hyvin vietetty pääsiäisloma. Täällä on ainakin kuvut täynnä ruokaa, mieli vapautunut ja energiataso latautunut valmiiksi kohti uutta viikkoa. Tervetuloa huhtikuu!