Korutaulu.

Vihdoin se on valmis! Suunnittelin projektia pitkään ja vielä pitempään meni, että sain taulun seinälle.

Kyseessä on korutaulu, eli taulullinen koruja. Tahdoin käsityö-/pukeutumisalkovini seinälle ison taulun, johon saisin ripustettua esille koruja. Ei siihen tietenkään kaikki mene, mutta ne hetken lempparit edes.

Ylänurkassa on ruuveja kaulaketjuille. Siinä riippuvat niin itsetehdyt korut ja ostokorut sulassa sovussa.

Alanurkasta löytyy taas kaksi lipaston vedintä. Ensimmäiseksi vetimiä pääsi testaamaan rannekoru-satsi.

Tältä korutaulu näyttää tyhjänä. Pohjana on kehystetty (Ikean maalattu puukehys, jonka "lasi"pleksi poistettu) ohut vanerilevy. Keskellä pikkutaulut, yhdessä pitsiä, kahdessa erilaisia koukkuja. Samoin isossa alakehyksessä, jonka yläreuna on ruuvitettu. Ylhäällä ovat unisieppari ja lasikehys, jotka voi kummatkin vaihtaa lennosta johonkin toiseen, kun muut kehykset ovat kiinteästi ruuvattu vanerilevyyn.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen! Paljon se kantaa, mutta mihin ne loput korut laitetaan?

Lipasto.

Elokuun kunniaksi kokeilin jotain ihan uutta. Huonekaluista ei ole kummemmin kokemusta, mutta tämän lipaston eteen ajattelin edes jotain yrittää. Koska se ei ole kovin kaunis. Se ei ole erikoinen. Eikä edes virheettömässä kunnossa. Sen piti muutossa vaihtaa osoitetta toiseen, mutta mukaan se silti tuli, kun tarpeelliseksi sitten kuitenkin ilmeni. Onhan se hyvä olla eteisessä jotain laatikostoa, jonne tunkea tavaraa poissa silmistä..vielä kun vain saisi suljettua tuon koko rumiluslipaston pois näkökentästä..

Kun maalaaminen ideana teilattiin heti alkuun, päädyin toiseen vaihtoehtoon. Vetimet, ne ainakin osaan vaihtaa ajattelin. Kun kaupasta ei löytynyt kivoja, tein ne itse. Nahasta. Leikkasin suikaleet, tein päihin reiät ruuveille ja pikaliimasin keskeltä suikaleen yhteen, jotta vetimestä saa otteen. Nahkasuikaleiden ja laatikoiden väliin laitoin prikat ja laatikon toiselle puolelle ruuvien vastakappaleeksi vanhat vetimet. Pysyypähän ainakin ne tallessa, jos vaikka joskus tekee mieli vaihtaa ne takaisin..(mutta tuskin tulee).

Tällainen lipasto on nyt jälkeen uusine vetimineen. Niistä tuli kyllä aika kivat vaikka itse sanonkin!

Ei se lipasto vieläkään mikään kaunis ole, mutta on se enemmän ilo silmälle kuin aikaisemmin. Pienet kustomoidut yksityiskohdat ne kivan kodin tekee, eikö? Vielä, kun saisi lipaston päälikannen valkoiseksi. Alkeellisesti päälle pala tapettia ja väliin litra liisteriä? Dc-fix-kontakti voisi olla yksi vaihtoehto? Onko siitä teillä lukijoilla kenties kokemuksia? Suosituksia? Parempia ideoita?

Kotitalo.

Nyt tulee minikokoinen juttu. Lähtökohtana oli nahkapala, pikaliima, sakset ja yksinäisyydestä kärsinyt avain. Tästä voi jo arvata, että kyseessä on niinkin tylsä juttu kuin uusi avaimenperä. Se piti tehdä jo kauan sitten, mutta silti viikosta toiseen kirosin päivittäin sellaisenaan soljuavaa kotiavainta. Sinne se aina laukkuun hukkui, kiireessä kädestä putosi, kotona sekottui toiseen avaimeen, jatkuvasti hukassa.

Vaan eipä tuota avain enää ärrinmurinaa rappukäytävässä, kun siinä on avaimenperä ja vielä iso papukaijalukkokin, jolla kiinnittää avain esimerkiksi laukkuun. Klipsu toimii myös koiranhihnassa silloin, kun vaatteissa ei ole taskuja. 

Talo-läpyskän poimin ideana tästä nettikaupasta (leikkaa taitoksella ja liimaa puolikkaat vastakkain).

Taulukello.

Seinällä komistelee uusi taulu. Se on tehty vanhan maalaukseni päälle. Se oli vihreä-punanen kammotus väriläiskä, jonka päälle pingotin niittipyssyllä lakanakangasta. Sitten vain tussilla uutta päälle!

Se mikä taulusta tekee erikoisen on se, että se ei ole vain taulu. Se on myös kello. Se on taulukello. Tein tauluun reiän ja pistin vanhan matkaherätyskellon tauluun - tämä vaihe kesti parisen viikkoa, koska onnistuin hukkamaan yhden viisareista ja ilman sitä kello ei toiminut. Onneksi kadonnut viisari löytyi!

Noto-Fusai Canvasworks

Harmi vain etten voi sanoa kellotauluni ideaa omakseni. Näin inspiraatiolähteeni kauan sitten täällä (vaatimattomaan hintaan tietenkin US$209.00, oma kierrätysversioni 0 euroa). Ennen oman version toteuttamista, mielessäni pyörittelin vaikka minkälaista kellon sisältävää näkymää vuoresta pusikkoon.

Tällainen katukuva siitä lopulta tuli, teille kera signeeraus-peitto-läntin. Ei siinä ihan perspektiivit ja viivat mene jutsilleen, mutta tarpeeksi oikein, että olen ylpeä sanoakseni, että ainut minkä luonnostelin ensin oli kellotaulun koko. Vielä, kun päättäisin mihin taulun lopullisesti kiinnitän. Kaksi hyvää sijoituspaikkaa ja pitää puntaroida kumpi olisi minikellolle parempi.

MJ.

Ensin oli tennarit. Sitten tuli tilaus. Pulpahti inspiraatio. Käynnistyi kustomointi. Ja tässä näette tuloksen:

Pieni pilkahdus. Se on naama! Mutta kenen kasvot niissä on? Annan vinkin: kyseessä on popin kuningas.

Se on jotain räiskyvää, joten värikästä. Jotain vauhdikasta, jotain jonka tanssimuuvit tulivat legendaksi.

Kyllä, se on Michael Jackson! Tilaajan toiveena oli toisen kengänpuolikkaan kasvokuva sekä nimen näkyminen. Värit rajoitettuna keltaiseen ja punaiseen. Taustoitus ja toisen kengän kuvitus tuli minulta. Oman haasteensa tilaukseen toivat kenkien merkki-brodeeraukset (ks. ensimmäinen kuva). Onneksi sain joten kuten ne piilotettua hiuksiin ja a-kirjaimen taakse. Kasvot olivat minun mounteverestini, jouduin maalaamaan ne todella monta kertaa. Vieläkin jäi jotain pieleen, mutta oli parempi lopettaa siinä pisteessä, kun ei enää osannut tehdä jäljestä parempaa. Kyllä siitä kuulemma tunnistaa ketä kuva esittää.

Ja kovasta Michael Jackson fanista tuli erittäin tyytyväinen! Se on tärkeintä se. Kun tilaaja on tyytyväinen, on myös tekijä erittäin tyytyväinen. Onnistunut työ, kyllä näillä kengillä kelpaa moonwalkata.