Kirjavinkki.

Kuka on aiemmin tutustunut tällaiseen kirjaan kuin Kirjan uusi elämä (Jason Thompson, Atena 2011)?

Kirja on nimensä mukaan kirjojen kierrättämisestä - eli miten kansista ja sivuista saadaan tehtyä käyttöesineitä.

Joukosta löytyi useita hyviä askartelu-ideoita, uusia ja tuttuja. Montaa on tullut joskus muinoin kokeiltuakin, kuten kirjasta tehtyä vaasia, erilaisia pallokoristeita (huom: kivoja joulukuuseen!), paperikukka-oksia, sivujen käyttämistä lahjapaperina, kirjasta tehtyä laukkua (sen toteutus kyllä epäonnistu, haha!) ja kirjasta tehtyä pöytäkelloa.

Uusista jo kokeilin paria ideaa..kuten tällaista käyntikorttitelinettä. Voisi olla myös hyvä muistilapuille!

Ja sitten taittelin lämmittelyksi kirjansivuista kusudama-kukan. Tämä oli yllättävän helppo tehdä. Tekisi mieli tehdä lisää, mutta en keksi mitä varten tai miten ne laittaisi koristeeksi esille.

Sitten siirryin haastavampaan projektiin..ei vaan kyllä taida tuo minun paperikorini tulla koskaan valmiiksi tällä katkeilevalla kärsivällisyydellä..mutta tulipahan ainakin tuo suikale-sik-sak-taittelutekniikka tutuksi!

Lopuksi päätin tehdä tämmöisen ihanan graafisen paperimökin. Miettikää: "ilman liimaa, vain taitoksilla"!

Vaan eipä minun tönöni mennyt ihan nappiin. Sitä tunsi kyllä tyhmäksi, kun ei suomenkielisiä ohjeita ymmärtänyt käytännössö ja kikkailin sitten talon kanssa omia reittejäni...krhm...kaksipuolisen teipin kanssa.

Ja jotain kokeiltavaa kyllä jäi vielä tulevaisuudenkin varalle. Kirjaan paperikorujen kokeilun to-do-listalle!

Sokerikallo.

Pyhäinpäivä. Dia de los muertos. Halloween. Pääkallot. Pimeys. Kun päässä kiertää kehää samat aiheet, on asialle tehtävä jotain..ja kun aiheista pistetään pääkallot ja pimeys yhteen, mitä niistä syntyy? Pääkallo-heijastin!
Eli kuinka teet itse sugar skull-henkisen heijastimen:

Mitä tarvitset? Palan heijastinkangasta (leveä nauhakin voi riittää), palan nahkaa (muukin kuin nahka käy), värikkäitä lankoja, sakset, neulan ja klipsun, papukaijalukon tai vaikka vain hakaneulan heijastimen ripustamista varten.

Tee näin: leikkaa kaksi pääkalloa muotoilevaa kappaletta heijastinkankaasta. Leikkaa nahasta silmäpaikat. Silmien kiinnityksen, nenän ja suun jälkeen maku on vapaa - kirjaile mielesi mukaan koristekuvioita (Voit pistää ensin paksummalla neulalla nahkaan pistopaikat niin ompelu helpottuu.)

Lopuksi ompele pääkallo-kappaleet vastakkain. Leikkaa nahasta (tai nauhasta) lyhyt lenkki ja pujota siihen klipsu tm heijastimen kiinnitysverme (huom: jos teet heijastimen vaatteissa käytettäväksi, muista oikea heijastimen korkeus. Jos ei ole pitkän takin helmaa, pujota heijastin pitempään nauhaan riippumaan). Ompele lenkki kappaleiden väliin. Ennen kappaleiden sulkemista, täytä vanulla tai langanpätkillä.

Valmista! Tästä tuli pirteä ja iloinen pääkallo kaamoksen pimeyteen. Juuri sopivan kotikutoisen näköinen.

Taidan kiinnittää tämän urheilukassiin. On aina parempi, jos kantaa yllään niin vaatteissa kuin myös laukussa heijastinta. Sitähän silloin näkyykin paremmin eri suuntiin. Yksi heijastin ei vielä riitä alkuunkaan.

Katso myös aikaisemmin tekemäni heijastimet täältä: sulka/lehti, tasseli, kukka ja rusetti sekä origami-lintu.

Suosikkilaukku.

Koin kauhean kamalia hetkiä. Mun lempilaukku. Tuhottu. Mennyttä peliä. Lähes tulkoon tuli kiukkuitku.

Ei siinä ulkoapäin mitään vikaa ole, mutta kas, kun oli kesän karenssissa (koska pidin sitä niin, että kyllästyin) ja nyt olin ottaa käyttöön niin mitä laukun sisällä olikaan tapahtunut? Sisus kuoriutuu irti! MITÄ?! MITEN?!

Ihan kummallista töhnää, kuin laukku sulaisi käteen. Joskus ennenkin käyny kirpputorilla ostettujen mummolaukkujen kanssa. Mistähän tuo johtuu? Käyttäjässä/säilytyksessä vika? Valmistuksessa?

Kun tajusin ongelman olevan todella vain sisävuoressa, huokasin helpotuksesta. Töhnävuori pois, tilalle uusi kangasvuori. Vähän teki tiukkaa tuo nahkaan käsin ompelu, mutta mitäpä en laukun edestä tekisi?

Jännä muuten kuinka itse laukkuun ja sivutaskuun oli käytetty kahta erilaista vuoritusta. Miksei tuollainen kangasvuoritus olisi voinut olla valmiiksi myös sisuksissa?

Onneksi kuitenkin kautta vuosien suokkariväska sai lisää käyttövuosia uudella vuorella. Jes jes jes. Ja jes.

Tweed.

Joskus on kyllä jännä kuinka joku kirppisostos onnistuukin "katomaan" silmistä. Vuosiksi. Niin teki tämä Tammituotteen iso villakangastakki. Takin ostosta on niin kauan, että en edes muista milloin sen ostin. Monta kameraa sitten ainakin. Ensin löysin kovalevyltä nämä kuvat, sitten vasta aloin kaivelemaan missähän itse takki on?

Ikuisuusprojektien kasastahan se löytyi, tietenkin alimpaisena. Oli aika suorittaa muutosprosessi loppuun!

Hylkäsin alkuperäisen ajatuksen liivin kaventamisesta. Hihat olin jo aiemmin leikannut pois, joten ompelin vain hiha-aukoista vuori- ja päälikankaaat yhteen. Sitten tein löytyneistä hihoista liiville vyön.

Ja liivistä tuli tosi kiva. Muunneltava ja lämmin, mitä sitä muuta voi kaivata? Yksi ikuisuusprojekti selätetty, JES! Ja kuinka pienestä se oli kiinni, ei ollut edes iso ompelus..miksi sen tekemiseen meni niin kummallisen kauan?

Edellisistä kuvista voi bongata "uudet" kierräri-rannekkeet. Renkaat ostin alkusyksystä, mutta nekin olin unohtanut? Nyt ovat vasta ensimmäistä kertaa käytössä. Mitäköhän kaikkea muuta tässä on unohtanut ottaa käyttöön?

Arjen pienet ilot.

Kun uusi viikko käynnistyy auttamattoman synkällä loppusyksyn säällä eikä yhtikäs mikään meinaa inspiroida ja tekee mieli kaivautua viltin alle talviunille, on hyvä yrittää ryhdistäytyä edes uusvanhoilla killuttimilla. On aina hyvä idea kierrättää kauan käyttämättä olleet korut joksikin uudeksi, joten nyt kymmenisen(!) vuotta vanhat ostokorvikset menivät "vara-osiksi". Muutamat helmet tosin siirtyivät jo uusiksi korvakoruiksi.

Kyllä uusilla korviksilla kelpaa syödä kasvissosekeittoa ja miettiä, että kyllä tästä tylsästä synkkyydestä selvitään. Mistä vain selviää, kun on parmesanjuustoa, kultareunaiset perintölautaset ja helisevät helmet korvissa.