Punottu sormus.

Uusi viikko, uusi tutoriaali! En tiedä onko tämä nyt joku ihan vanha juttu, mutta eilen tuli tällainen idea mieleen:

Tee-se-itse: punottu sormus. Vaikeusaste: helppo. Mitä tarvitset: vanhaa lankaa/ohutta nyöriä (esim. paksu puuvillalanka, vahalanka, ohut nahkanyöri - valitse mieluinen, moni soveltuu tähän!), sakset, pikaliimaa, pienen palan nahkaa (nahan voi korvata myös muulla tekstiilillä kuten vaikka huovalla tai kangasnauhalla).

Koko idea perustuu munkinnyöri-tekniikkaan. Jos se ei ole entuudestaan tuttu niin tässä pieni kertaus:

Leikkaa käyttämistäsi nuoreistä neljä yhtä pitkää pätkää (itsellä oli noin 20 cm). Jätä 5-10 cm päät ja aloita punominen. Alku voi olla hankalaa, mutta kyllä se siitä hahmottuu. Paksuilla nyöreillä ja vaikka kaikki eri värisinä voi harjoitella tekniikkaa (ks. myös avuksi tämä: punomo.fi). Aloita aina yhdestä päästä (ei väliä mikä) ja aseta seuraava edellisen päälle. Viimeinen kulkee ensimmäisen alta. Kiristä lopuksi solmu yhteen.

Tee nyöriä vain muutamia centtejä, ihan vain sormesi leveyden verran. (Tai vaihtoehto kaksi on punoa koko sormus kauttaaltaan nyörille ja vain liittää lopuksi nyörinpäät yhteen. Sekin voisi olla aika hieno versio!)

Kun nyöritys on tehty, tipauta pikaliimaa nyörin päihin etteivät solmut löysty. Voit tehdä myös solmut tai letittää ylimääräiset päät, jos se sattuu olemaan enemmän mieleen. Lyhennä päät niin, että ne juuri ja juuri yltävät sormesi ympäri. Pikaliimaa päät pienen nahkapalan reunaan ja liimaa nahka päiden ympärille.

Ja valmista on! Sormus voisi olla kiva myös nelivärisenä, itse viehdyin tähän pelkistettyyn mustavalkoisuuteen. Nyt tekee mieli tehdä sama, mutta rannekoruna - siihen voisi käyttää jo vähän paksumpiakin nyörejä!

Puolet.

Ja taas on sunnuntai! Mihin se kaikki ihana, vapaa-aika ehti taas mennä? Pikkujouluihin, tunnelmointiin, kynttilöihin, glögiin, lähentyvän joulukuun odotukseen, joululahjasuunnitelmiin - siihenhän se viikonloppu taisi mennä.

Ja siihen, että tartuin saksiin ja leikkasin latvat pois. Se oli sellainen nyt-tai-ei-koskaan-hetki ja nyt olen yrittänyt totutella uudistuneeseen peilikuvaan. Tuli heti kevyempi olo. Ja sain taas uutta puhtia hiusten laittamiseen.

Pituutta lähti pois myös vaaterekistä. Kyllästyin siihen, että rekki omi niin paljon tilaa, joten myin sen pois ja ostin tilalle kapeamman vaaterekin. Se ei ole niin jykevä ja kestävä, mutta siinä on rullat alla ja sitä voi säätää korkeussuunnassa. Ja mitä parasta, kävin pientä vapauttavan tuskallista karsintaa vaatteille. Olen ylpeä, sillä sain pois ison kasan hengareita! Osa tosin siirtyi vaatekaappiin, loput myyntiin.

Loppuun voisi lisätä, että vuosia sitten dyykkaamani, ihana kori päätti myös uudistaa itsensä. Nostin koria ja sehän irtosi räsähtäen kahteen kappaleeseen. Whaaat?! No, meneehän se noin matalanakin korina sitten.

Nyt on kevyt olo. Uusi tukka, uusi vaaterekki ja "uusi" säilytyskori. Vielä, kun saisi puolitettua lankakokoelmat!

Jättikassi.

Surrur - make your own marimekko on kyllä loputon inspiraation lähde. Taas löytyi kirjasta jotain kivaa:

Ihan superhauska ja ihanan yksinkertainen jättikassi! Mihin vain tavaran säilytykseen, leluille, pyykeille..

Ohjeessa jättikassi tehdään kahdesta kankaasta, jolloin se on käännettävissä. Itse päädyin toisenlaiseen versioon.

Yksipuolinen kassi, leveyttä 75 cm ja syvyyttä 60 cm. Ja arvaatkaa mitä? Kassi on vanhasta suihkuverhosta (no pestystä tietenkin), joten se kestää myös kosteutta! Huippua, tämähän soveltuu vaikka mihin käyttöön!

Ps: Tällainen kuormajuhtakassi - oli se sitten kaksinkertaisesta puuvillasta, trikoosta tai mistä vain - kelpaisi varmasti monelle lahjaksikin. Tai vähintäänkin itselle niiden joululahjojen kantoon, eikö?

Uusvanhaa.

Aamulla tuli mini-inspiraatio ja pakottava tarve saada jotain "uutta" päälle. Helpoin ja nopein tapa uuteen on korut ja niistä usein mieluisin vaihtoehto minulle ovat korvakorut. Eli uudet korviset oli tehtävä!

Valitsin jotain yksinkertaista ja konstailematonta. Nahkanauhat (olivat joskus erään laukun koristeena), poikki ja pinoon, väliin pikaliimaa ja koukut päälle kiinni. Valmista alle vartin (sis. tavaroiden etsinnän).

Samankaltaiset pelkistetyt minitasselit voi tehdä myös leikkaamalla nauhaa nahkasta. Tai vaikka huovasta!

Kun sain korvakorut korviin, muistin, että minullahan oli jo "päälle jotain uutta" tälle päivälle. "Uusi" neule!

Uusvanha muokkaus: tein pitkähihaisesta lörtöksi menneestä neuletakista lyhythihaisen. Pienet laskokset ja resorit uusiin hihansuihin ja niin tuli taas vanhalle takille ihan uudenlaista ilmettä! Jes. Ilman muutosta olisi mytty saanut lähtöpassit vaatekaapistani.

Jo seitsemän!

Tänään olisin kovin tehnyt käsitöitä, mutta eihän tässä ole ehtinyt, kun on vietetty laatuaikaa koiran kanssa. Uskomatonta, että meiän nappisilmä on jo seitsemän vuotta vanha! Sen kunniaksi ollaan tänään kovasti paijailtu, leikitty, pusuteltu, lenkkeilty, leikittyvähän lisää ja tehty yhdessä herkkujen ostoreissu lemmikkikauppaan.

Ylärivillä ikää yhdeksän viikkoa, alarivillä noin kolme-neljä kuukautta.

Joka vuosi tähän aikaan iskee sydämeen pieni hauvavauva-ikävä. Katselen pentukuvia ja huokailen - mihin ne vuodet on jo ehtinyt hurahtaa? Vastahan se oli tuommonen maitopurkkiakin kevyempi, kämmenellä kannettava pikkuipana!

Onneksi kuvakavalkaadiin tuli talletettua myös niitä pentuajan huonoja puolia, joita ei kyllä tosissaan ole ikävä. Sitä ei koskaan kotiin palatessa tiennyt millä pentu oli pitänyt yksin ollessaan hauskaa. (Ja hah, kattokaa nyt tuota pahvilaatikkohökötystä! Se oli Coran oma linna.)

Mutta nyt eletään tätä vuotta ja sitä on syytä juhlia! Maksaa, lammasta ja juustoraastetta, yum! Kakku hävisi ennen kuin ehdin synttärit sanoa. Nyt otetaan yhdessä ruokalepo niin jaksaa illalla ottaa neulepuikot esille.