Nauhalaatikot.

Vihdoin löysin käyttöä vanhoille videokoteloille! Otin kansikuvat ja kasetit pois ja lajittelin koteloihin kaikki nauhat. Samalla sain taltutettua kauhean nauhojen kaaoksen. Iso laatikollinen sekaisin olevia nauhanpätkiä mahtuu nyt lajiteltuna paljon pienempään laatikkoon - mitä mahtavuutta! Kyllä on nyt järjestyksessä!

Toinen vinkki mitä aiemmin käytin on vhs-nauhojen tyhjennetyt kelat. Niihin mahtuu pitkät pätkät matskua rullalle. Ja tietenkin se perinteinen vaihtoehto on aina hyvä: kiedo pahvin ympärille, pysyy hyvin silkit ja satiinit suorassa.

Myllymäen hame.

Ostin Marimekon poistuvista kankaista mukavasti alennetulla hinnalla Teresa Moorhousen Myllymäki-kangasta (2010). Otin sitä vain pienen kappaleen ja päätin tehdä siitä lyhkäisen ja napakan arkihameen.

Tarkoitus oli tehdä "helppo-hame"-tutoriaali, mutta homma meni mönkään. Useasti. Ensin tuli liian iso, sitten kavensin. Kavensin uudelleen. Tein siitä hintsun verran ehkä liian napakan. Menkööt. Sitten tuli tehtyä yksi vetoketju noin viidesti uudelleen. Ratkoja oli ahkera kaveri, luovutinkin välillä. Kaksi kertaa piti ompelu pysäyttää, kun tuntuu että tulee miks-mää-oon-näin-huono-itkuraivarit. Hermoja on nyt sitten kovasti kasvateltu, kun lopulta kuitenkin kaiken koneen sylttyjen, lankojen loppumisen, puolan rikkoontumisen ja ratkomisen ja kiroilun jälkeen hame jopa valmistui. Mutta tutoriaalia ei nyt sitten syttynytkään, tällä erää kaiken sähläyksen takia en ehkä ole se pätevin tutoriaalin tekijä. Ehkä ensi kerralla sujuu paremmin!

Mutta tiedättekö tunteen, kun välillä jo luulee epätoivossaan, että ei tästä nyt tuu yhtään mitään ja sitten voi oikeasti hengähtää ja hihkaista: valmista! Mikä ilo ja riemu. Ja taidan tykätä hameesta extrasti jo sen takia, että taistelin sen puolesta niin kovasti. Minä ja hame vs. temppuileva sylttääjä-ompelukone 1-0!

Iphoneen kuvat todistaa, että käytössä on jo ollut. Yhdistettynä yhteen kivoimpaan koruuni (kutistemuovia).

Ja tilkkupalasta tuli tehtyä hameelle pikkusiskoksi sormus. Kuulemma näyttää nappikoneella tehdyltä, mutta oikeastihan päällystin vain muovinapin neulalla ja langalla. Aivan hyvin onnistuu ilman mitään apureita!

Kukka pussissa.

Mun kukka hyppäs pussiin. Paperiseen ja muovitettuun sellaiseen. Kun aikansa tuijottaa television viereen jämähtänyttä ruman ruukkuista kukkaa, on asialle tehtävä jotain. Ystäväni paperi ja kontaktimuovi hyppäsivät hätiin.

Inspiraationa oli Pinon vettäkin kestävät Essent'ial-säilytyspussit. Useissa blogeissa on niitä pyörinyt ihasteluni kohteena. Piti tehdä oma kotikutoinen versio pussista. Levitin noin A2-kokoisen paperiarkin lattialle. Kontaktoin sen toiselta puolelta. Vähän pintaa rutistelin, jotta pehmenisi ja pinta olisi kivempi. Sitten yhdistin lyhyet päät kirkkaalla pakkausteipillä (myös kontakti/ liimaus kävisivät). Toiselta pitkältä laidaltaan leikkasin reunaa noin 10-15cm syvyydeltä kuuteen lohkoon. Aina vastakkaiset lohkot yhdistin teipillä päistä yhteen ja päällekkäin muodostaen niistä pussille vahvan pohjan. Yläreunan rullasin varovasti alaspäin.

Ruukun suojasta tuli aika kiva. Reilusti alle puoli tuntia se otti niin on vihdoin ja viimein ruma kukkaruukku piilossa katseiden. Vielä, kun saisi koko kukan siirrettyä jonnekin hyvään valoisaan paikkaan ennen kuin koko reppana vaihtaa ittensä keltaiseksi. Malttais nyt vaan vielä pysyä vihreänä ja ylpeänä, kyllä se kevät vielä koittaa!

Psst. jos tykkäsit tästä, tsekkaa myös aikaisemmin tekemäni säilytyspussi kierrätetystä kartasta. Postaus täällä.

Tukea tytöille.

Nyt kuulkaa tytöt tulee tärkeää asiaa. Nostan pöydälle asian nimeltä rintaliivit, etenkin ne huonot sellaiset. Nyt jos jollain särähti korvassa ja tuli vaivautunut olo jo pelkästä aihepiiristä, voi postauksen skipata. Ymmärrän etteivät alusvaatteet ehkä se ole paras valinta näin julkisesti blogisfäärissä, mutta yritin tuottaa jutun hyvällä maulla niin että lukijoiden mahdollinen kiusaantuneisuus olisi minimissään.

Mutta oli ne sitten isot tai pienet, jokaisen tytön/naisen olisi syytä pitää jonkinlaista tukea kavereillensa. Ja nyt pikagallup: nyt kädet ylös kellä on rintaliivejä, joissa on jotain vikaa? Uskallan väittää, että kaikilla. Tai edes suurimmalla osalla. Hyvin usealla. Itse kävin omat läpi yksitellen ja säikähdin: vain pari yksilöä olivat kuosissaan, kaikissa muissa oli jotain vikaa..mitä hittoa? Ei ihme, jos olo ei ole hyvä ja vaatteiden alla ei hommat istu kohdilleen. Kyllähän se tekee järkeä, ettei koko olemus voi näyttää hyvältä, jos koko ajan nykii kuppeja alas tai poimii olkaimia ylös. Joten eiköhän korjata hommat toimimaan:

DIY-vinkkejä kuinka korjata huonosti istuvat/ vähän rikkinäiset/ muuten vain hiertävät rintsit kuntoon:

Ongelmatapaus: metallituki puskee liivistä läpi. Ratkaisu: kokeile voiko liivejä pitää ilman tukea. Jos ei, tunge se takaisin varovasti ja parsi reikä umpeen. Jos reikä on iso, voit käyttää apuna myös tukikangasta. Huomioi, ettei korjauksesta tule isoa möllykkää, joka alkaa painamaan. Tsekkaa myös kahdesti, ettei tule pingotettua tukea väärinpäin - monet kaartuvat toiselta laidaltaan enemmän tai vähemmän.

Ongelmatapaus: olkaimien säätö ei luisuu käytössä pois kohdiltaan tai säätö on kokonaan rikki. Ratkaisu: Ota säätölenksut pois (eli leikkaa olkain päästä auki pienen nuolen kohdalta ja vedä lenksut pois) ja ompele olkaimet kiinteäksi. Tässä on vain mitattava tarkasti olkainten pituus, jotta istuvuus on hyvä.

Ongelmatapaus: hiertävät/liian kapeat tm. olkaimet. Ratkaisu: vaihda ne. Voit siirtää toisista liiveistä olkaimet sellaisenaan tai ommella pehmeästä kuminauhasta omat (joko kiinteät tai säätölenksuiset). Ja mieti, omien olkainteen voi ihan itse päättää niiden värin ja leveyden! Tämä mahdollisuus suopi muistaa myös silloin, jos kohdille sattuu liivit, joiden ainut huono puoli on vääränlaiset olkaimet - se ei haittaa, ne voi vaihtaa!

Ongelmatapaus: muuten hyvät, mutta ympärys on liian pieni/iso. Ratkaisu: säädä leveyttä sopivaksi! Ompele joko hakasiin lisäkappale (ota toisista liiveistä tai osta kaupasta varakappaleita, ks. myös alusvaatteita myyvien vaateliikkeiden tarjonta) tai ompele laidoista sisään, jolloin leveys pienenee.

Ongelmatapaus: ällöttävän värisiksi värjäytyneet olkaimet. Ratkaisu: ota kellertävät ällötykset pois ja laita uudet olkaimet tilalle. Vaihtoehtona on vaikka kuminauhan liittäminen tälleensä niskalenkkimalliksi.

Ongelmatapaus: muut silmään pistävät osat. Ratkaisu: jälleen toistan, ota se pois. Esimerkki-liiveistä otin selästä pois metallisen koristejakajan, joka oli siirtänyt väriä olkaimiin. Se oli myös mielestäni ihan turha ja päätin, että olkaimet on hyvät ilmankin. Eipä näytä enää likaiselta ja korumatskut sai uuden osan.

Ja sepä se: jos ei muuta niin hajota vanhat liivit kappaleiksi ja varaosiksi. Ota hakaset, lenksut ja olkaimet talteen. Niillä voi korjata seuraavat rikkinäiset liivit. Monia osia voi käyttää myös muussa käytössä. Olkaimia olen käyttänyt ihan kummarin roolissa, renkuloita koruissa, hakasia vaatteissa..

Extravinkki: myös liiviosia kierrättämällä voi myös tehdä itse irroitettavat olkaimet. Ei se tarvitse kuin olkainten päähän nuo tietyt päätykappaleet ja kuppien yläosaan pienet lenksut. Helppoa, eikö?

Loppukevennyksenä vielä sanottakoon, että ainahan voi oikeasti kulahtaneista liiveistä tehdä ihan jotain muuta. Vaikka tämmöttisen toooooooosi hienon "juhlalaukun". Ei jösses ja jessus sentään. Ja minä tuon joskus vuosia sitten ihan tosissaan tein. Nyt nolottaa. On tuo vähän koominen ajatukseltaan ja toteutukseltaan. Idea ei sentään ollut oma, vaan ohje löytyy täältä: ylen vanhasta Kirppis-sarjasta.

Pieni lokerikko.

Olen kova Clipper-teen fani. Ne maistuu hyvältä ja ovat ne myös pakkauksissaan tosi nättejä. Niin nättejä, että niitä on tullut otettua syrjäänkin. Tänään en enää muistanut mitä varten niitä muka säilytin, joten päätin mielijohteesta uhrata ne liimaa-leikkaa-askarteluun.

Ja tämmönen hökötys paketeista sitten tuli, pieni lokerikko. Tein sen näin: leikkasin lootat keskeltä auki, liimasin yhteen ja vuorasin kauttaaltaan valkoisella hylly(?)paperilla. Päälle vielä pistin kontaktia, jotta päällystys ainakin kestäisi. Mitä nyt vähän jäi nurkat irvistämään, mutta onpahan ainakin tekijänsä näköinen.

Ja tähän tarkoitukseen pystylokerikon sitten tein. Suututti kylppärin kaapissa monet erilaiset purnukat, kipot ja kupot, joissa pinnit, topsit, pikkurasvat ja meikkisudit olivat. Vaikka kuinka piti järjestystä yllä, näytti se aina siltä, että joku on putoamassa tasolta yli laidan. Nyt, kun on pikkutarpeet samassa laivassa, vievät ne vähemmän tilaa ja niiden kokonaisuuskin näyttääkin pelkistetysti paremmalta.