Kirjaprojekti.

Tulossa on jännittäviä aikoja. Ylläolevan pienen käsityökirjastoni sekaan ilmestyy vielä tänä vuonna kirja, joka kantaa allekirjoittaneen nimeä! Uskomatonta, mutta sain yhteistyöehdotuksen, johon innolla tartuin ja nyt olen mukana kirjaprojektissa, josta kerron jatkossa lisää. Olennaisempaa tietoa nyt teidän kannalta on se, että kaikilla lukijoillani, ihan jokaisella teistä on mahdollisuus päästä kirjaan mukaan! Nyt siis korvat hörölle ja ideat rullaamaan. Yksityiskohtien varmennettua julkistan ideakilpailun, jonka voittajat saavat oman työn ammattilaisen valokuvaamana kirjaan mukaan. Ei rajoituksia, kunhan idea on omasi ja teemaltaan kierrätykseen liittyvä. Osa ideoista tulee teiltä, loput minulta. Eikö ole mahtavaa? Tehdään yhdessä inspiroiva kirja! 

Lisää informaatiota tulossa kilpailun alkaessa.

Tuplahelmet osa 2.

Edelliset helmikorvikset ja -sormus jäivät vähän jurraamaan päälle..joten samoissa fiiliksissä oli vielä tehtävä toiset vähän näyttävämmät tuplahelmikorvikset. Inspiraation versiooni täältä: my white Idea: Pearl earring diy.

Kivalta näyttää! Ideana tosi yksinkertaiset, mutta silti hyvinkin erikoiset. Näillä sanoin, hyvää alkavaa maaliskuuta!

Nami, nami.

Kevät saapui talven keskelle ja kevätkeittiö kaipaa uutta ilmettä. Eka tylsin uudistus ensin: keittiöpyyhkeet.

Kankaaksi valitsin Anno-puuvillat ja ostin niitä nyt ensimmäistä kertaa (KodinYkkösestä). Ihan jännällä seurasin, kun myyjä pakkasi kangaspalat tuommoiseen pussiin. Ihan päät sulattivat yhteen. Ihan uutta minulle!

Ihanasta mustavalkoisesta Nami-nimisestä kankaasta tein jo kolmet keittiöpyyheliinat. Lopun palan laitoin jemmaan, ompelen lisää tarvittaessa. Oli kyllä kiva surrauttaa ihan omat liinaset, sai just sen kokoiset kuin tahtoi.

Ja katsotaan vielä ihan vaikka huvikseen kuva ennen. Siinä on surullisen kulahtanut kaveri. Aikansa palvellut.

Ja kuva jälkeen! Kyllä on nyt vähän enemmän ryhtiliikettä. Nami, sanon minä! Kuka huomasi, etten ommellut liinoihin ripustuslenkkiä? Mitä sitä suotta sellaisia, menee kuitenkin poikki ja rikki. Klipsut on parempia, etenkin jos sellaisen pistää kivasti nahkasuikaleella roikkumaan. Hyvämuistiset nyökkäävät, tätä klipsu-vaihtoehtoa olen ennenkin suositellut vaihtoehdoksi. Minkäs teet, hyvää ideaa tyrkyttää miellään.

Jäljelle jää kysymys: mitä teen vanhoille keittiöpyyheliinoille? Näitä on iso kasa, kaikki yhtä haprastuneita ja enemmän tai vähemmän pinttyneiden tahrojen peitossa. Yäk, yäk, yäk. Mitä sanoo muut, kelpaako puhtaimmat yksilöt vielä kierrätykseen vai pitääkö heittää lumpuiksi? Mihin voisi lahjoittaa hyötykäyttöön?

Tuplahelmet.

Korvatulehdus ohitettiin säikähdyksellä ja sitä sietää juhlia uusilla korvakoruilla, tällä erää Diorin inspiroimana. Idean jippona on pistää valmiisiin helmikorviksiin vastakappaleeksi isompi helmi. Tykkään korvisten ideasta niin kovin, että samoilla pikaliimatuhruilla tein myös korvisten kanssa yhteen sopivan tuplahelmi-sormuksen.

Tutoriaalit ja inspiraatiot helmi-korvakoruihin täältä: A pair and spare ja täältä: Born in '82. Helmisormus idea täältä: Honestly WTF. Teeppä sinäki oma, oli helppoa! Voisi olla aika kiva myös värillisenä! 

Operaatio minimalismi osa kaksi.

Kerroin tammikuun alussa minimalismi-tavoitteestamme. Operaatio on edelleen käynnissä ja ajattelin jakaa tässä välissä lisää ajatuksia, joita olen havainnut matkan varrelta. Minimalistisuutta ei ole itsessään vielä tavoitettu, mutta ihan arjessa ja pinttyneissä tavoissa olen huomannut projektin tuomia kivoja muutoksia:

Muutos 1: Paperittomuus. Möin tulostimen pois, vaihdoin laskut e-laskuiksi..jne. Isoin muutos on se, etten enää osta naistenlehtiä. Ennen ostin, jopa monta kuukaudessa. Ja ne lehdet piti aina säästää isoina pinkkoina ennen kuin raskin silputa ne/antaa eteenpäin/heittää paperinkeräykseen. Nyt, kun pääsin lehtien ostokoukusta pois, säästän muutoksella niin rahaa kuin myös tilaa ja aikaa.

Muutos 2: Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse omistaa vain siksi, että "se kuuluu jokaiseen kotiin". Se voi olla ihan joku arkinen juttu, kuten folio. Meiltä loppu se kesällä ja uutta ei muistettu ostaa. Koskaan. Eikä sitä enää edes osata kaivata. Se mihin sitä ennen käytti, on korvattu ympäristöystävällisimmillä keinoilla.

Muutos 3: En ole enää vuorannut uuden asunnon seiniä tauluilla. Entisessä asunnossa oli ehkä tyyliin yksi seinä, jolle ei ollut ripustettuna mitään. Nyt luvut on toisinpäin. Pikku hiljaa on muutamia tauluja tullut esille, mutta tavoitteena on myös pitää mahdollisimman paljon seinän pinta-alaa tyhjänä.

Muutos 4: On valaisevaa oppia eroittamaan kuvitteellisen ja todellisen tunne-arvon ero. Olen vuosia säilyttänyt monia esineitä siksi, että niissä on mukamas tunne-arvoa. Kun aloin pohtimaan kunkin esineen kohdalla niiden herättämää tunnetta, ei sitä sitten enää ollutkaan. En olisi pelastanut niitä tulipalosta. Joten kiertoon (kirpparille tai kierrätyskeskukseen) kaikki sellaiset arvottomat tilasyöpöt.

Muutos 5: Olen alkanut tosissaan miettimään ihan kaiken suhteen, että paljonko ihminen oikeasti tarvitsee tiettyä tavaraa? Esimerkiksi monellako pyyhkeellä sitä pärjäisi? Pitääkö niitä olla hyllyllinen? Miksi?!

Muutos 6: Olen usein se, jolle tarjotaan kierrätettävää kamaa. Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan. Jos se ei aiheuta erityistä inspiraatiota tai jos sillä ei ole erityistä käyttötarvetta, sille voi sanoa ei. Kaikkea ei tarvitse ottaa kontolleen vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä tai jos ajattelee "joskus" tarvitsevansa. Se joskus voi olla kymmenen vuotta tai ei koskaan. Onko se sen arvoista?

Muutos 7: Kaiken ei tarvitse olla esillä yhtä aikaa. Sisustuksen yksityiskohdatkin pysyvät silmissä raikkaina, kun niitä vaihtelee. Olen vähentänyt myös "sisustuskrääsää" määrällisesti. Ennen tein röykkiömäisiä asetelmia, joista ei tiennyt minne katsoa. Nyt pyrin yhdistämään vain parisen juttua yhteen, jolloin kokonaisuus on selkeämpi ja rauhallisempi. Se on välillä yllättävänkin vaikeaa.

Muutos 8: Karsiminen ja luopuminen on järjettömän hidasta. Välillä tuntuu, ettei mikään etene mihinkään. Mutta sitten tulee kylään kylään puusilmä, joka ei yleensä huomaa mitään mistään koskaan, mutta nyt ensimmäisenä toteaa, että onpas täällä tavaramäärä vähentynyt! Tällaiset huomiot kyllä ilahduttavat, projekti siis todella etenee. Ja eikun kohti tavoitetta kuljetaan, esine esineeltä, taso tasolta ja tila tilalta.

Operaation raportointia luvassa myös jatkossa.