Halvat kontaktit.

Nyt äkkiä lähimpään Liideliin! Lidl tarjoaa kontaktimuoveja hintaan 1,69e/kpl! Hamstrasin valkoisia, mustia ja yhden muka-marmorin. Valikoimassa oli myös mm. puu-, leopardi- ja zebrakuoseja. Kyljessä lukee "Kuvioitu kontaktimuovi. Helppo kiinnittää, itsestään liimautuva. Pintojen päällystämiseen. Huonekaluihin, seiniin, ikkunoihin ja kirjoihin." Eli toisin sanoen, sehän on halpakopio dc-fix-muovista. Nämä maksoi yhteensä rapiat 15 euroa, kun dc-fix olisi maksanut jo yhdeltä rullalta 9,90 euroa. Laadussa voi toki olla eroja, mutta kokeillaanpas onko halvan hinnan väärti:

Heti kotona otin "listalta" pienimmän projektin (isän nikkaroima rulla-alusta) kokeiluun. Eikun rulla auki ja toimeen!

Ja tällainen siitä sitten tuli! Hyvin se muovi ainakin levittyi ja kulmatkin sai taiteltua helposti. Aika näyttää, saako muovin otettua pois yhtä hyvin kuin dc-fixin. Sen ei ainakaan pitäisi jättää jälkiä millekään tasolle.

Ja totean vielä, että kylläpä tuli halvaksi, olivat rullat halvempia kuin suklaalevyt. Että nyt vaan sinne Lidliin katsomaan oisko erää vielä jäljellä! Itse olin siellä jo tietoisesti hakemassa muovia heti aamusta ja kylläpä sai taistella tietään, että edes ylettyi koriin. Siellä mummukat kahmi muoveja, vaikka eivät edes tienneet mihin niitä käyttäisivät. Yksi jopa kysyi mitä varten minä niitä ostan..

Nyt tiedän mitä teen loppupäivän. Mielessä monta kohdetta, joka kaipaa uutta pintaa päälleen! Uujeah! 

Huppu ja huivi.

Saanen sanoa, että kevätflunssa on syvältä. Joka ikinen vuosi, aina se iskee. Tein lupauksen, että nyt en viipota ulkona liian vähissä vällyissä ennen kuin on oikeasti sen aika. Ja jotta pysyisin lämpimänä enää uudelleen vilustumatta, aion pitää yllä kevättakkien sijaan mymmeli-takiksi ristimääni alehankintaa (kiitos HM, vain 17e!). Takissa on vain yksi mutta: siinä ei ole huppua eikä kaulusta ja se on kovin typerää täällä hyvinkin tuulisessa Oulussa.

Tein takille sitten irrallisen huppuhuivin. Tämän tyyppistä kaavailin jo viime vuoden talvena, mutta ei tullut tehtyä. Idea palautui mieleen, kun näin kaupungilla tosi makeen tytön isossa takissaan ja huppuhuivissaan. Melkein olin nykästä hihasta tuntematonta ja kysyä mistä hän moisen huivin on bongannut. Se oli niin hieno..!

Omasta versiostani tuli hyvin erilainen, mutta tykkään siitä silti kovasti. Se valmistui näistä kahdesta uhrista: vanhasta kaulahuivista ja paksusta tuubivillahameesta (poimin kerran kierräristä ilmaislaarista mukaani). Huivin lisäsin ikään kuin vuorikankaaksi, ettei villa kutita.

Ja hyvin se asiansa hoitaa! Nyt pysyy kevätviima poissa, kunnes tulee varmat lätsäkelit. Niitä sitten odotellessa.

Kierrätyskoruja.

Muistakaahan viritellä ideoita käynnissä olevaan ideakilpailuun! Osallistumisaikaa vielä reippahasti jäljellä (20.4.2014 asti). Ai mikä ideakilpailu? Lue lisää täältä. Kisaan voi lähettää myös ihan pieniä oivalluksia, sen ei tarvitse olla suuri projekti, joten suotta ei tarvitse kynnystä nostaa. Usein ne kooltaan ja työltään pienet ideat on just niitä parhaimpia! Ja jos ei jo valmista ideaa ole, niin herätelläänpäs ideanystyröitä nostamalla esiin viisi satunnaista kierrätysaiheista koruani jo nähdyistä postauksistani:

1. Vaihtoehtoiset sormukset - kuten nämä remmisormukset (valkoinen alunperin kengästä, musta oli entiseltä elämältään rannekellon hihna). Musta sormus on ollut vuosien aikana yksi käytetyimmistä sormuksistani!

2. Vetoketju koruina - kuten tämä kukkasormus. Sen sormuspohjana on muuten kierreseläkkeestä leikattu!

3. Pienikokoiset muoviset lelut koruina - kuten tämä spraymaalattu heponen rintakoruna.

4. Kolikot koruina - kuten nämä kymmenen pennin kolikkokorvikset (nappikorvakorutaustoilla).

5. Satunnaiset löydöt riipuksina - kuten tämä tossu kaulaketjun päässä. Tämä on kyllä veikeä keskustelun herättäjä, harvoin jättää katsojaa kylmäksi!

Mitä kierrätettävää sinä olet keksinyt kantaa ylläsi? Osallistuhan sillä kilpailuun! Ks. ohjeet täältä. 

Make-over: laatikko.

Kuka muistaa tämän roskakatoksesta dyykkaamani laatikon (roskis kenties)? Se sopi entisessä asunnossa kivasti vessaan, nykyisessä se on ollut parvekkeen nurkassa. Siellä se oli talvipakkasetkin, kunnes nyt päätin tuoda sen sisälle lämmittelemään. Se ei vain sellaisenaan täällä sovi mihinkään..on siis aika muodonmuutoksen!

Vaihe yksi: dyykkauksen jälkeen tekemäni päällisen irroittaminen. Ensin tuntui, ettei kannen kangas (polyestertilkut liimalakattuna) lähde mihinkään, mutta kappas! Sehän lähti nätisti kokonaisena laattana pois.

Vaihe kaksi: Pehmustuksen lisääminen. Kanteen leikkasin ohuen kerroksen superlonia ja itse "astian" ympärille pujottelin kulahtaneen hupparin ala-osan (kainaloiden alta poikki). Meni ihan sellaisenaan, sukkana sisään ja liimaa vaan yläreunaan niin pyry helman resori napakasti paikallaan.

Vaihe kolme: pohjan tasoittaminen. Alhaalta kapenevasta tuli suorempi, kun helmaan tunki palat superlonia.

Vaihe neljä: päällystäminen. Edellisen sohvan istuinpäällinen muokkautui nyt tämän boxin vaatteeksi. Yksi pala kanteen, toinen pohjaan ja lopusta suiro ympärille. Ja litra liimaa!

Voitteko kuvitella, en ommellut tähän projektiin yhtään! Ehkä olisi vähän nopeuttanut ja tehnyt lopputuloksesta siistimmän, jos olisin ommellut (esim. reunat, mutta joskus ei vaan jaksa. Joskus (lue: koskaan) ei myöskään jaksa silittää. Sekin olisi ollut ihan hyvä, mutta njääh, onhan ne ennenkin käytössä suoristuneet..eikun..

Ja olohuoneeseen kulmille säilytyslaatikon sitten ujutin, kun jalkapalliksi se on liian hitusen liian korkea.

Nauratti, kun selkäni käänsin niin tämä yksi hiiviskelijä oli hypännyt laatikon päälle ja kurkki sieltä keittiöön.

Coran istuskelusta tuli mieleen kokeilla..kestäisikö se myös minun peffani painon? Ja sehän kesti. Voila, en tiennytkään, että se on istumiseenkin soveltuva. Uuden ulottuvuuden myötä sijoitinkin laatikon eteisen nurkkaan. Se onkin ollut yhtä hukkatilaa. Nyt sai eteiseen hitusen lisää säilytystilaa! Ja onpahan paikka, johon istahtaa laittamaan niitä vaikeita remmikenkiä, joiden saaminen jalkaan on aiemmin ollut yhtä akrobatiaa.

Ja mitä laatikosta irroitettuun lakattuun kankaaseen tulee, leikkasin siitä yhden pallon kukan alle. Väriltään yks yhteen ja eipä enää tarvi pelätä, että pohjasta rypyläinen aluslautanen naarmuttaisi lipastoa. 

Ps. tuo kasvi on muuten avokado. Olen kasvattanut sen ihan itse. Reipas vuosi sitten pistin itämään ja nyt se on mieleeni jopa liian korkea kaveri. Kiinnostuitko? Lue vinkkini avokadon kasvatukseen täältä.

Ystäväni sandaalit.

Kun erehdyin ostamaan pari naistenlehteä, huomasin niitä lukiessani ainakin yhden lehtien muotisivuja yhdistävän asian. Case: terveyssandaalit. Ja mitä pelkistetymmät, sen parempi. Mieleeni tuli heti vanhat rutjakkeeni, jotka ovat kieltämättä olleet käytössäni..todella, todella, todella kauan. Minkäs teet, kun ovat vaan hyvät jalassa? Rumat ne on, kuluneet ja käytössä ränsistyneet. Vähän nolotkin. Blogin alkutaipaleen puolella yritin sandaaleita vähän kukilla ilostuttaa, mutta eivät nuo oikein säväyttäneet.

Eikun turhat koristehärpäkkeet pois (hyvä, että olin käyttänyt kuumaliimaa, lähtivät irti nykäisemällä!).

Ja sitten uutta pintaa päälle. Mustaa nahkaa, päätin. Valkoista himoitsin, mutta musta on aina parempi musta.

Ja tällä erää kiinnitin päällyksen pikaliimalla niin ei ainakaan ala kävellessä nolosti nurkista repsottamaan.

Kyllä nyt on hyvä. Taidan ottaa nämä töihin sisäkengiksi ja juntin uhmallakin yhdistän sukat sandaalien kanssa - vai hetkinen, olikos sukkien käyttö "vihdoin" sallittua ja jopa muodissa suositeltavaa? Oli tai ei, kulahtaneilla sukilla mennään, kun ilmankaan ei vielä pärjää. Note to myself: ostahan edes joskus uusia sukkia.