Prameat korvikset.

Se, kun on tietoinen jostain pienestä kehonosasta on kyllä top10-ahistavat-asiat-julkisella-paikalla-listan kärkipäässä. Nämä alekorvikset olivat nimenomaan sitä. Että, jos vain tahtoo olla ylitietoinen korvistaan, nämä ovat just oikeat kaverit siihen.

Ei näillä painavilla riippakivillä voinut edes kävellä takaisin kotiin, kun tuntui, että korvalehdet venyy. Ei muu auttanut kuin avata korulenkit ja pistää korvikset kahteen osaan. Korviskoukut tilalle ja se oli siinä.

Kyllä helpottaa. Paino putosi harteilta asti ja nyt jo vähän hymyilyttää. Prameuskin laski, nythän näitä voisi jopa käyttää arjessa. Kokonaisuudessaan olivat täysin juhlatällingin korviksia, nyt pienempänä eivät enää välttämättä.

Mutta mitä tekisi korviken nappi-puoliskoille? Liitänkö roikkumaan esim. pienet strassit tai helmet? Vai leikkaisinko nuo kiinteät renkaat pois? Mitä sinä tekisit? Enemmän vai vähemmän? Ajatuksia?

Minä, bloggaaja.

Olen viime aikoina paljon pohtinut asiaa "blogi-identiteetti". Olen miettinyt millainen bloggaaja olen, millaisena olen aloittanut ja millaiseksi haluan kehittyä. Monta vuotta on kulunut ja paljon on matkalla tapahtunut, on taantumusta, on kehitystä, myös paikallaan jurraamista. Nyt tahdon uudistusta - mutta ei huolta, blogi ei itsessään muutu tai muuta, mutta...muuttuisinko minä? Kuka minä olen, bloggaajana? Millainen bloggaaja tahdon olla? Ja tässä vaiheessa jäädyin. Apua, olenko todella...bloggaaja?

Kerrottakoon taustoitusta, että olen pitänyt vuosia tätä blogia hissunkissun-asiana. En ole sitä mainostanut missään, en kenellekään. Jos joku tuttu on löytänyt blogin, olen kokenut noloutta. Apua, se löysi mut. Mutta nyt tuleva kirja voi muuttaa tämän kaiken. Kirja tekee myös tästä blogista "julkista", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. On siis muututtava, en voi enää pitää sellaista asiaa irrallisena, joka on todellisuudessa suuri osa itseäni, minun arkeani. On ollut pakko harjoitella sanomaan: kyllä, olen bloggaaja. Ensin sanoin sen peilikuvalleni. Sitten ystävälle. Varjolleni. Jopa juuri tavanneelle, ihan tuntemattomalle. Kyllä, minulla on oma blogi. Minä bloggaan. Kovin pieni asia, mutta suuri muutoksen tunne. Tuntuu hassun vapauttavalta.

Vapautuneisuus aiheutti myös uudistuksen tuulahdusta blogin ulko-asuun. Ja ylpeänä sanon, että kyllä, tein sen ihan itse! Ihan hullua, minä koodasin! Pieniä kikkailuja, pieniä muutoksia, joita en ole ennen osannut tehdä. Nyt osaan, ainakin jotain. Ja tuloksena on uusi, karsitumpi look, uudet nippelit ja namikat. Uudistukset ja uuden opettelu eivät varmasti jää tähän.

Ps. Instagramin käyttäjät: löydätte minut jatkossa myös instasta nimellä madam.bc - liittykäähän seuraajaksi!

Teippausta osa kaksi.

Monet varmaan tunnistavat nämä Stop the water while using me-tuotteet (ks. lisää tuoteperheen nettisivuilta, stop-the-water-while-using-me.com). Nämä jäivät mieleeni pyörimään jo silloin, kun ne ensimmäistä kertaa näin. 

Jäivät niin kovasti mieleen, että oli pakko replikoida teksti omaan käsisaippuaan. Ostin kivan värisen ja kivan tuoksuisen käsisaippuan, mutta siinä oli niin pirtanan ruma etiketti, että sehän ei meille esille saanut jäädä. Lainateksti, dymo ja uusi ystäväni hopeateippi riensivät apuun. Nyt kelpaa taas saippuaputelia kattella ja käytellä.

Ja kun taas kylppärissä teippien ja saksien kanssa sohelsin, liimasin myös koiran hammaskuppiin (joo, meillä harjataan koirulinkin hampaita) tassun kuvan. Tarra peitti kupista lähtemättömän tuhrun mikä on mahtis juttu.

Jos eivät aikaisemmat hopeateippaukset (ks. tämä postaus) olleet vielä mitään, niin nyt on ainakin blingblingchingiä tarpeeksi! Nyt tuli discosäihkynät rytinällä vessaan, enää puuttuu överi discopallo katosta!  

Korjattakoon kuitenkin, että säilytyskori ja -kuppi tulivat virkattujen korien tilalle vaihtelun vuoksi ja ne eivät suinkaan ole teipattuja, vaan käytin päällystyksessä vanhaa lahjakassia. Yllättävän ison palan saa muuten, kun leikkaa lahjakassin auki! Vastaavanlaisella palalla päällystäisi vaikka ja mitä. (Ks. myös lahjakasseista tehdyt säilytyskorit.)

No niin ehkä nämä teippailut ja hopeaiset yksityiskohdat NYT riittävät. Muuten tarttee mennä vessaan aurinkolasit päässä. (Kuvan dry shampoo, putsaustökötti ja polkuroskis löytyvät tästä postauksesta).

Nilkkaa hiertää.

Se on ikävä tunne, jos nilkassa hiertää. Erittäin ikävää se on, jos kengät ovat muuten aikasta lempparit, sellaiset helposti sujautettavat, joista ei millään tahtoisi vielä luopua. En anna periksi, lemppareista ei luovuta päätin.

Tekohengitys matalavartisille tennareille tai ballerinoille, näin sen teet: tarvitset sakset, palan huopaa ja tekstiililiimaa. Pyykkipojat ovat plussaa (ks. alempaa miksi). Aloita näin: leikkaa kaikki irvistävä osa pois.

(En tiedä onko tämä kenkien korjaus ihan yleinen juttu, mutta...perusteita on hyvä kertailla ja palautella mieleen.)

Leikkaa huovasta kaksi nilkkapalaa: tasaiset alhaalta, pyöristetyt ylhäältä. Palojen pitäisi riittää kengän yläreunasta alas asti. Huomiota ei tarvitse kiinnittää violettiin värivalintaan. Ei löytynyt (no en ees jaksanu etsiä) mustaa huopaa, joten valitsin sen seuraavaksi tummimman värin. Ei se väri sieltä kengän sisältä ulospäin näy.

Levitä tekstiililiimaa huovalle kauttaaltaan (varo spruutaamasta liian paksua kerrosta! ks. liiman kyljestä käyttö-ohjeet) ja aseta palat kenkien sisään. Nipistä pyykkipojat reunaa myöten ja anna liiman kuivua rauhassa.

Ready-to-go! Valmista on ja ei kipristä röpöset enää nilkkoja! Kyllä näillä taas askeltaa taas. Nämä Vanssit ovat muuten jo useamman vuoden takainen kirpparilöytö. Ei montaa euroa maksaneet ja vieläkin ovat käytössä ja yllättävän puhtaina ovat pysyneet. Pahimmilta kurilta olen näitä varjellut ja välillä putsaillutkin, mutta kyllä ovat ihan kymmenen kerran hintansa edestä palvelleet.

Teippausta.

Kuka muu käyttää kuivashampoona jotain muuta kuin oikeasti kuivashampooksi valmistettua? Perunajauhoa, vauvatalkki-ruokasooda-komboa, karkeaa ruisjauhoa, kaurajauhoa, mitä näitä nyt on. Itse käytän hyväksi todettua maissitärkkelysjauhoa. Nyt kyllästyin kuskaamaan Maizenaa keittiöstä kylppäriin ja takaisin ja laitoin jauhoja kylppäriin ihan omaan pieneen purnukkaan. Päivän katsoin rumaa silli-hyydyke-mikä-lie-purkkia, kunnes nyt sen myös päräytin astetta hienomman näköiseksi. Teippiä päälle ja dymoa kylkeen.

Ja kun teippi kädessä olin, koristelinpas samalla vessan roskiksen mandala-tauluni henkeen. Kansi olikin ottanut sen verran osumaa, että oli kiva peittää jäljet piiloon. Roskista ei ainakaan voi olla enää huomaamatta!

Dymokin kun pyöri hollilla, vaihdoin siivousputelin minimalistisempaan lookiin. Etiketti veks, valkoinen kontaktipala tilalle. Se on putsaustökötti se. Ehkä tarttuu useammin käteenkin, kun on kivemman näköinen?

Mitäs muuta sitä sitten teippaisi? Saatoin jäädä vähän koukkuun. Apua, ottakaa multa tämä teippi pois!