Dali osa kaksi.

Kuka muistaa, kun kyselin aikaisemmin ideoita Dali-julisteeni kierrättämiseen? Aikaa vierähti, kun jäin vielä pohtimaan josko mieleen sittenkin tulisi joku mahtavan mullistava kierrätysidea.. mutta ei se koskaan tullut.

Joten pakko se oli levittää juliste auki ja ruveta päällystämishommiin. Kun olin leikannut ensin repaleiset mustat reunat pois, tajusin etten sittenkään ehkä tahdo pitää kuvaa kokonaisuudessaan. Musta reuna vei julisteelta voimaa. Nyt silmiin hyppäsivät ruma viininpunainen pohja ja nuo..mitä nuo Dalin kuvaamat möllykkä-alkulimat ovatkaan? ..ne eivät vain enää tuntuneet hyvältä ajatukselta missään, ei kansion päällä, ei laatikon vuorena, ei missään. Joten aloin pilkkomaan julistetta paloiksi.

Yksi julisteen hienoimmista yksityiskohdista on tämä lapsi-aikuinen-parivaljakko. Otin sen ensimmäisenä talteen laittaakseni sen tähän barokkihenkiseen minikehykseen. Kehys olikin jo aika kauan poissa käytöstä, on kiva saada se takaisin esille.

Syvä turkoosi vetää nyt kovasti puoleensa, joten parhaimmat reunapalat pääsivät lasinalusten uusiksi päällysteiksi.

Ja, kun pienistä kohdista puhutaan, teinpäs vähän lisää pieniä väriläiskä-tauluja mustavalkoisuutta raikastamaan. Tuo cashew-pähkinä oli pakko myös leikata kehyksiin. Se on niin mahtavan kummallinen, että asiasta ei keskustella.

Ja vähän isompaa väriläiskää sain, kun yhdistin julisteen "taivaan" vinyylin kanssa. (Oispa ollut edes valkoisia tuikkuja kuvaan. Uh. Uusia tiukkuja en osta ennen kuin olen vanhat polttanut pois. Note to myself: ja sitten kun vanhat loppuu, älä osta jotain seitsemän vuoden megapakkausta. Vähempikin riittää.)

Ja lopulta oli se paloista yksi kenkälaatikkokin päällystettävä. Tämä tosin jäi tylsästi vähän kesken, koska kadotin laatikon kannen?! Kuka söi kannen? Toivottavasti en ajatuksissani runtannut sitä pahvieroskaksi..

Vaikka en viininpunaisesta alalaitamasta tykännytkään, en tohtinut heittää pois, koska sai siitä ihan ok-kannet kierrätysvihkoon. Muistikirja-addikti-minäni kiittää, pääsee taas rustaamaan mestarisuunnitelmia ylös.

Entä leikkuuroskat? Hillityimmät otin talteen korttien askartelumatskuksi. Yhden korttipohjan jo valmiiksi liimailinkin..

..ja pikkuroskat? Magneetteja! Ihanan kirkkaan sinisiä magneetteja! (Tuo "hammas" on Totoro-magneetti cernitistä.)

Magneetit tulivat tarpeeseen, olinkin kyllästynyt vanhoihin. Vaihtuvan valokuva-/korttinäyttelynkin kuvat vaihtuivat samalla. Näyttely toimii eteisessä ympäri vuoden ovessa, joka samalla piilottaa ruman sulaketaulun piiloon.

Aika paljon tuli yhdestä julisteesta tehtyä! Ei mennyt juliste hukkaan, Dali jäi ilahduttamaan kotia osissakin.

Pahvista kenkähylly.

Tässä on meiän pieni kolo. Kolo on eteisessä. Kolosta tuli pian muuttopäivän jälkeen silmää rassaava riesa. Tuijotin sitä joka kerta kotiin astuessa, miksi tuossa on kolo? Mikä pointti on ollut jättää oven ja eteiskaappien väliin niin typerä väli, että siihen ei mitään mahdu? Kaikkea on yritetty ja kuinka monesti sitä on riemastunut: tämänhän minä siihen laitan, kunnes on todennut, että juupasei, jälleen kerran ei tämä mahdu koloon edes murikalla. Aina jäi tyyliin kahdesta centistä kiinni!

Yritin kyllä vuoden sisään tunkea koloon jos ja vaikka mitä, jotta tilan saisi hyötykäyttöön. Naulakko ei siihen mennyt, eikä mikään lipasto. Kokeilin erilaisia pinottavia säilytyslaatikoita päällekkäin, sivuittain ja vierekkäin. Mikään ei vain näyttänyt hyvältä saati ollut sitten käytännöllinen ratkaisu eteisen uloimpaan nurkkaan. Viimeisimpänä yrityksenä pidin kolossa säilytyspönikkää, mutta se näytti aina epäsiistiltä eikä se helpottanut lattialle kasautuvia kenkiä.

Kiersin kaikki puljutkin kolmesti läpi ja mistään ei löytynyt koloon tarpeeksi pientä hyllykköä. Sitten mietin: pitääkö hylly todella nikkaroida itse? Olin jo katsomassa missä on lähin paikka mistä saan puutavaraa...kunnes tajusin. PAHVIA. Mä teen sen pahvista! Niin, tähän on tultu. Meitsi tekee hyllyn pahvista! Ajatus tuntui niin älyttömältä, että pakkohan sitä oli kokeilla.

Ja kokeilu tuotti tulosta. Tässä kolon hylly ennen päällystämistä. Ensin aloin liimaamaan pahveja toisiinsa, mutta se ei käynyt yksiin kärsivällisyyteni kanssa, joten eikun teipillä konsolit kasaan kasaan ja pinottuna kolon tukkeeksi. Konsoleilla tarkoitan sitä, että jokainen hyllylevy laitoineen on oma "palikkansa". Niiden liittäminen päällekkäin tuntui tarpeettomalta.

Ja päällystämisen jälkeen lopputulos on tässä. Kokonaisuudesta tuli yllättävän jämäkkä! Vähän vielä kupruaa, kun ei malttanut odottaa ennen kuvaamista päällystyksen liiman kuivumista. ("Hyllylevyt" on muuten päällystetty nyt tapetilla, jonka säilytin edellispostauksen dyykkauslöydöstä!).

Olen riemuissani tästä. Vähän naurattaakin. Yli vuosi siihen meni ja vihdoin kolo on järkevässä käytössä ja ilmaiseksi!

Siinä se nyt oven vieressä tervehtii. Kenkähyllyn päällä ovat vinyylistä tehty "taulu" ja kello, josta aina ulos mentäessä on helppo katsoa mitä se aika näyttää. Nyt voisi todeta, että viimeisen kuvan ottamisesta postauksen valmiiksi saamiseen meni tasan tunti ja kymmenen minuuttia. Mihin se aika taas tuhraantui? Ei ole bloggaus nopeaa.

Helpoin tee-se-itse-sängynpääty.

Kattokaa mitä löysin! Se (=jomkimmoinen sisustustaulu?) oli viety roskakatokseen. Kiitos sinä, joka sen sinne veit. Minä sen iloisesti huostaanotin omaan kotiin. Mies vähän säikähti ja voivotteli, että ei mitä ihmettä sitä taas kannetaan ovesta sisään..

..mutta pakkohan se oli! Näin heti levyssä mahtavan sisustusprojektin! Aloitin sillä, että revin nuo raidalliset tapettikaistaleet pois. (Ja ne talletin, hyvää päällystysmatskua!) Sitten purin aggressiot alemman kerroksen irroittamiseen. Se oli varmaankin maalattua tapettia. Kiinnittämismetodi vaihteli tekijällä liiman/liisterin, jesarin ja niittien välillä. Hiukan oli paikoin kiinni jämähtänyt! Mutta lopulta alta paljastui ehjä ja puhdas stryrox-levy. Mahtavaa, niin arvelinkin!

Ja sen styroxin päällystin kankaalla ja asetin levyn kokonaisuudessaan sängyn taakse ikään kuin sängynpäädyksi. Kävi sopivasti, kun tällaista helppoa tee-se-itse-päätyä olinkin mielessäni viime aikoina kaavaillut.

Kankaan kiinnitin ihan vain taakse nuppineuloilla nyt ensi alkuun. Kuulemma tuohon olisi hyvä laittaa taakse vaneritausta sekä styroxin ja kankaan väliin vanulevy. Ne aion ajan myötä lisätä, mikäli pääty jää käyttöön. Nyt se on ensin testissä ja sitä pitää makustella ennen kuin alkaa laittamaan rahaa dyykkauslöytöön.

Nuppineuloin kiinnittämisessä on se hyvä puoli, että kankaan voi vaihtaa vartissa, jos mieli tekee. Tämä harmaa puuvilla oli ensimmäinen neutraali ja tarpeeksi iso kangas, joka kaapista valmiina löytyi. Aika kauan ehtikin odottaa käyttöä, kun eivät taitteet suoristuneet, vaikka kuinka silitti! Ehkä ne käytössä oikenevat. Tai ehkä sillä ei ole väliä. Ei ole niin justiinsa.

Ja mitä noihin tilkkutyynyihin tulee.. värikkään ompelin aiemmin (esitelty täällä) ja isompi on tästä tilkkuprojektista.

Se oli huhtikuuta(!!), kun isomman tilkkuproggiksen aloitin. Niin mielissään leikkelin kolmiot, samalle iltaa ompelinkin. Ei meinannut malttaa nukkumaan mennä, kun yhdistin paloja toisiinsa. Jossain vaiheessa alkoi mietityttämään. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? No, kun aloitin, niin valmiiksi teen! Paitsi-että-mutta-kun..

..aamulla katsoin loppusuoralla olevaa työtä niin tajusin, että vihaan sitä. Siinä oli vain jotain liikaa, se oli liian hallitseva ja rauhaton. Jätin projektin kesken, antaa olla, luovutan. Kauan oli sikseen koko murheenkryyni-proggis, kunnes..

..sitten päätin, että suuri työ ei saanut mennä hukkaan. Leikkasin kokonaisuudesta ensin edellä mainitun tyynynpäällisen ja sittemmin jäävästä osasta ompelin olohuoneeseen torkkupeiton. Peiton taakse lisäsin vanhasta peitteestä taustapuolen.

Tämä oli sitten vähän pitemmän kaavan projekti, jossa tauon ottaminen teki hyvää. Harmitus on nyt "jo" hälvennyt ja tilkkupäiväpeitto-feilauksesta kehtaa jo puhuakin. Uusi päiväpeittokin tuli ommeltua jo kevään puolella ja jutun alusta näette, että graafisesta tilkkuhässäkästä otin u-käännöksen seesteiseen vaaleansiniseen - ja hyvä niin.

Torkkupeitteenä tilkkutyöstä on tullut olohuoneen lempparein juttu. Se on ollut kovassa käytössä kaikilla kodin asukeilla. Koira ottaa ihan päivittäin vähintään yhdet nokoset peitolla, tai peiton alle sujahtaneena. Kieltämättä onhan sohvalla kiva ottaa ruoansulatusnokoset itse kullakin.

Itsetehty urheilukassi.

Katsokaa! Se on uusi urheilukassini! Se on värikäs, se on justiinsaoikeankokoinen ja tein sen itse! Oli aikaisemmin tarkoitus mennä laukkukaupoille, mutta sainkin inspiraation, kun näin tämän pikselimäisen puuvillakankaan Eurokankaassa. Siitä se ajatus sitten lähti, miksen tekisi kassia itse? Kaupan laukut ovat usein liian isoja (mitä ihmettä tyypit kantaa hehtaarin kokoisissa urheilukasseissaan??) tai muuten vaan epäkäteviä. Edellisessä kassissani ei ollut lainkaan taskuja ja se ei ollut yhtään kätevää. Käytinkin pitkään ihan muita arkilaukkuja urheilukassina. Sekään ei ole kovin käytännöllistä, kun heti oli kamat missä lie vaskassa levällään. Nyt oli aika saada ihan oma sporttikassi.

Suunnittelin pari päivää laukkua paperille. Minkä kokoisen tahdon, mitä laukkuun pitää mahtua? Taskuja pitää ainakin olla! Teinkin sisälle avotaskun ja kahdet vetoketjulliset ulkopuolelle, eteen ja sivuun. Nyt ei enää huku avaimet kassin pohjalle!

Kun ostin kangasta koko metrin, siitä riitti myös vuoreksi. Vaalea vuori olisi ollut heti likainen ja tummaa pohjaa vasten ei ikinä löydä mitään. Värikäs on vallan hyvä! Itse pohjakappale on kuitenkin tekonahkaa niin se hylkii vähän kosteutta, kestää paremmin ja tuo pohjaan jämäkkyyttä. Kovikkeen tein erilliseksi kappaleeksi (leikkasin kansiosta kovikkeen, vuorasin neulostilkulla ja pujotin puuvillapäällisen), koska ilman kovaa pohjaa laukun saa taiteltua tarpeen mukaan hyvinkin pieneen tilaan. Se on kätevää, jos tarvitsee laukkua laittaa säilöön tai jos sen vaikka ottaa reissuun varakassiksi mukaan.

Eikä siinä vielä kaikki! Tilkut! En viikannut jämiä pois, vaan tein niistä laukkuun mätsäävät säilytyspussukat. (Tuo toisen päädyn pikkulenkkisysteemi on muuten heijastinta varten. Siihen laitan jonkun killumaan, kun vain muistaisin mihin ne kevään tullen survoin! Onko tämä kenties syy uudelle heijastimelle?)

Nauhakujallinen pussukka on tanssitossuille, vetoketjullinen suoja on mittatilauksena tehty urheilukengille ja pieni kukkaro mukaan tarvittavalle sälälle kuten hiuslenkeille, huulirasvalle, hiuspinneille.. Joku voi nyt hörähtää, että miksi laitan kengät suojattuna laukkuun? Mutkun ällöttää. Vaikka salin lattia ei ole hirmu likainen, usein matka pukkarista saliin on. Eikä likaisilla kengänpohjilla ole asiaa uuteen kassiin, ei vaan ole!

Oli kiva, kun metrin palasta jäi vain leikkuuroskan lisäksi nämä vihkoakin pienemmät palat jäljelle. Menispä aina näin ettei jäisi turhia, isoja paloja vuosikausiksi tilkkulaariin riesaksi. Tässä on kyllä jatkossa tavoitetta!

Loppuun voisi vielä todeta, että kyllä oli halpa laukku. Kangas maksoi viisi euroa (alehinta!) ja tekonahka sekä vetskarit löytyivät kotoa valmiina. Hihnakappaleet ovat puretusta laukusta. Kyllä tällä laukulla passaa sporttailla! Tänään kassi oli jo käytössä! Nyt on reippautta ja energiaa viikonloppuun!

Kenkäkaaoksen selättäminen.

Meillä ei ole eteisessä enää naulakkoa, vaan kaikki kengät ja takit menevät kahden kiinteän kaapin taakse. Se on sinänsä kiva, kun eteinen pysyy siistimmän näköisenä, mutta.. huono sinänsä, kun kaaoksen saa aivan liian helposti piiloon. Kun ovea avatessa tuntuu, että jotain tulee yli äyräiden, tietää, että nyt on aika taas siivoa kaappien kaaos. (Apua, mikä on tuo takkimäärä?! Oliko meillä vieraita kylässä tietämättäni??)

Aloitin eteisen siivouksen omista ulkokengistä. Ensin päätin käydä kengät läpi kysyen: a) onko näissä hyvä kävellä? b) ovatko kengät hyvässä kunnossa? c) kuinka usein käytän niitä? ..ja ennen kaikkea: d) vastasinko edellisiin kysymyksiin rehellisesti? Vastausten perusteella tiesin mitä pitää tehdä.

Ja sitten lajittelin kengät kolmeen: 

1. Karsitut kengät. Pistävät ballerinat? Pois. Vuotavat kumisaappaat? Pois. Oikeasti rikkinäiset sandaalit? Pois. Kuoleman saappaat (ks. postauksen loppu)? Pois. Nilkkurit, joita käytin viimeksi...en edes muista milloin! Pois. Kengät, jotka luulin jo aiemmin karsinneeni? Pois! Aika monta kenkäparia lähti joko myyntiin tai kierrätykseen...ja parit myös harmillisesti roskiin, kun ei niistä enää muuhun ollut (soljet leikkasin talteen!).

2. Kesäkengät. Eilen tuli lumihitusia taivaalta, joten minun osaltani on jo kevyen kenkien kausi päättynyt. Otin erikseen kaikki missä varpaita palelee ja lisäsin ne putsattuna laatikkoon, jonne jo aiemmin siirsin ballerinat ja lipokkaat. Ja sitten huomasin jotain mahtavaa! Kaikki kesäkengät mahtuvat heittämättä yhteen laatikkoon! Jes, on niitä kyllä karsittukin! Voiton askel operaatio-tavaran-karsinnassa!

3. Kaikki loput syys- ja talvisesonkeihin sopivat kengät, jotka läpäsivät alun kysymykset.

Ja kun kerrankin kaappi oli vapaa kengistä, oli hyvä ihan kunnolla putsata kaapin pohja hiekasta. Samalla levitin tummalle ja tylsälle pohjalle vahakangaspalan (-50% eli 3,5e/m Jyskistä!). Kaavailin kyllä alkujaan kaappiin vaaleaa ja valoisaa vahaa, mutta muutin mieleni, kun näin tuon värikkään pirskahduksen! Kuosillinen on koko valkoista parempi, se ei ole niin arka lialle, kun loskaräpäskäkausikin on vielä tulossa.

Tuo kaapissa kenkien säilytys on ollut vähän haasteellista. Pitkien takkien takia kenkäteline ei kaappiin mahdu ja kaikkiea on kokeltu, koreja, laatikoita ja pientä hyllykköäkin. Nyt päätin, että turha kikkailu on turhaa, karsittuna kengät saavat olla pohjalla ihan sellaisenaan (miehen kengät siirtyivät toiseen kaappiin).

Ja ainutkaan kenkäpari ei mennyt takaisin kaappiin ilman kunnollista syyshuoltoa. Kyllä hyvä huolto kengätkin hyvänä pitää, niin se on. Kenkävaha suojaa lialta, pitää pinnan parempana ja ennen kaikkea palauttaa kiillon! Vai mitä mieltä olette, eikös ole huomattava ero kumpi on vahattu ja kumpi ei? Mikä sävyero!

Nyt voi taas hengähtää. Jes, kenkäkaaos selätetty. Monta paria lähti, vain mukavimmat jäivät jäljelle. Näillä mennään, kunnes tulee hanget ja tarvitsee lisätä pakkassään kengät arsenaaliin.

Nyt sitten pitäisi tehdä vielä sama lopuille ulkovaatteille ja eteisen toiselle kaapille! Karsintaa on hyvä tehdä tämmöttisen välisesongin aikana, kun on useampaa sorttia ulkovaatetta esillä - on pakko olla, kun ei tiedä onko ensi viikolla kymmenen astetta plussalla vai miinuksella. Mieluummin pidän jo talvitakkeja valmiina, ettei tarvitse tappiin asti syystrenssissä palella ja ettei joku aamu "talvi pääse yllättämään"!

Ps. Nämä saappaat sano nyt morjenstavaan. Kirppikseltä löysin ajat sitten ja ihanat olivat, kunnes korot rupesivat muljuilemaan niin, että olin lentää pari kertaa selälleni. Oli aika hyväksyä, että aikansa olivat jo palvelleet. Kolmen euron saappaita en tahtonut korjauttaa suutarilla ja kierrätykseenkään laittaminen ei käynyt, koska eivät olleet enää turvalliset. Vaihtoehdoksi jäi nahan talteen leikkaaminen, siinä saappaat olivat eniten hyödyksi. Vähän kirpasi, mutta aikansa kutakin.