Printtipostaus.

Madam B.C. teki kuukauden vaihteessa ensimmäisen esiintymisen printtimediassa! Kun ottaa uusimman Kotiliesi Käsityön (kiva kevätnumero, nro 4/2015!) ja kääntää parisen aukeamaa alusta..

..näkee kulman Printtipostaus-osion..whoa, siinähän olen minä! Mukaan kuvaan sai tulla kanssani kirjani.

Tästä kiinnostuneet pystynevät lukaisemaan printtipostauksen tekstiosuuden.

Tossutin.

Meidän pieneen perheen pienimmäinen on ollut jo pitkän tovin vähän kipeä. Kyllä on jouduttu antibioottia syöttämään ja nyt kovin toivotaan, että oltaisiin jo vihdoin voiton puolella. Huoli on ollut kova, vaikka mistään vakavasta ei ole ollut kyse.

Alkujaan oli tulehdus, joka levisi tassuihin. Jotta tulehdus ja turpoaminen saatiin kuriin, oli tassut mm. ulkona suojattava. Silloin oli vielä pahimmat loskakelit, joten tein koiralle sadevaatejämistä ja rikkoontuneen sateenvarjon nylonkankaasta suojatossut (sisällä trikoovuori). Näillä sitten mentiin, kunnes yksi kerrallaan ne kuluivat puhki. Pirun asfaltti, se hajotti tossut!

Tassut jo välissä paranivat tosi hyvin, mutta sitten yksi tassu tulehtui uudelleen. Antura halkesi ja pöpöthän sinne sitten ehti pesiytyä. Jotta tassu pysyisi puhtaana myös ulkoilun ajan, oli tehtävä hajonneiden tilalle uusi tossu. Onneksi tarvitsi ommella vain yksi tossu. Tein sen nyt vähän eri muotoon ja lisäsin pohjaan nahkapalan. Jos se kestäisi asfalttia paremmin!

Ainakin se istuu aikaisempia tossuja paremmin. Vähän on rutussa päältä, kun oli jätettävä "kasvuvaraa", jos käy niin onnettomasti, että tassu vielä turpoaa. On se ainakin vähän hienomman värinen, kuin edelliset punavihreät sirkusmaiset tossut. Nyt voitaisiinkin lähteä pienelle iltakävelylle testaamaan tohvelia ihan tosi toimessa!

Rassit ja putket.

Pieni käsityövälipala: kämmenen kokoinen timanttikoriste. Ikkunaan tai nyt aluksi ihan vaan seinälle roikkumaan.

Tein koristeen, koska halusin kokeilla käykö piipunrassi apurina pillihimmeleiden ja sellaisen kanssa, niinkuin nuissa kulmissa vastakkaisten putkien päihin sisälle työnnettynä. Ajatuksen kokeilusta sain, kun näin kikan taitekohtiin laitettavista rastin muotoisista huopapaloista (täällä: Pearls and Scissors). Kokeilun lopputulos: rassit - huovat 0-1. Piipunrassi jää vähän pörröiseksi ja homssuiseksi verrattuna huopaan. Muuten kyllä toimii yhtä hyvin, look ei vain ole läheltä katsottuna yhtä viimeistelty.

Kaukaa katsottuna pörröisyys ei näy katsojan silmään. Ainakin kulmat ovat jämäkkiä kulmia eikä vinksallaan sinnepäin.

Ps: ei muuten ole timantti pilleistä tehty vaan ilmapallon pidiketiku(i)sta. Että jos vaan jäi vapusta tikkuja palloista niin pilkkokaa ne saksilla paloiksi. Muoviputket soveltuvat monenlaiseen askarteluun materiaaliksi.

Habitat.

Esittelen erittäin harvoin ostoksia, mutta tehdään nyt pieni poikkeus sääntöön. Sen poikkeuksen toi Habitat, sisustajan kivapikkuparatiisi. Siellä kun kävin kevään alkupuolella, mukaan tarttui tämä pleksilokerikko.

Luulin saavani laatikostosta meikeille uuden lokerikon, mutta kohtasin kotona pettymyksen, kun eihän loota uponnutkaan peilikaappiin. Ei siinä mittään, pistetään siihen sitten käsityötarvikkeita.

Eikun koruja. Jos omistaisin vähemmän koruja (tai muutaman lokerikkoja enemmän), lajittelisin korut laatikoihin.

Nyt kuitenkin pistin lootan pystyyn ja teipit sisään. Sinne mahtu hyvin washi- ja koristeteipit. Kivasti näkyy kuosit ja värit läpi! Ja pystyssä lokerikko ei vie paljoa pöytätilaakaan. Oikein näppärä ja monikäyttöinen lokerikko. Suosittelen!

Satumainen Satu.

Tässä on Satu. Hän on yksi iloisimmista ja positiivisimmista ihmisistä joita tunnen. Hän on myös luonnollisen kaunis, pitkä ja helposti mukautuva.. ja siksi juuri hänet yllytin käsityökirjaani päämalliksi. Hän oli minulle ja kirjalleni aivan nappivalinta.

Kun kirjan kuvia kuvattiin, oli ihan pirun kylmä päivä. Ja Satu joutui olemaan ulkona useissa otoksissa ihan kesähepeneissä. Tuuli ja palelsi. Silti Satu oli kuin ammattilainen. Kylmä ei kuvista heijastu eikä Satu sanonut pihaustakaan pitkän päivän aikana siitä, että palelsi. Tai väsytti. Tai nälätti. Päinvastoin, Sadusta huokuva positiivinen energia oli aivan mahtavaa!

Satu on kirjalleni arvokas osa ja siksi kirjanjulkistamisjuhlissani tahdoin häntä erikseen kiittää pienellä lahjalla. Se lahja oli tämä ompelemani fleecejakku - jotta ainakaan minun takia ei tarvitsisi enää potea kylmyyttä.

Jakku on malliltaan simppeli, jotta se olisi mahdollisimman monikäyttöinen. Se sopii käytettäväksi kotona, reissussa, töissä.. Mekon päällä, trikoopuseron päällä.. ihan miltei miten vain. Pieneksi yksityiskohdaksi lisäsin jakkuun kierrätysnahasta taskun.

Eilen - jälleen kylmänä päivänä - Satu asettautui kamerani eteen, kun otin hänestä ja jakusta vähän kuvia.

Tässä vielä yhteiskuva Satun kanssa julkkareista. Kuva vähän hihityttää, kun allani oli puolta korkeammat korot ja silti näytän ihan pätkältä Satun vierellä. En luullakseni oikeasti ole noin tynkä mitä tästä voisi luulla. (Ks. diy-juhlamekkoni täältä.)

Ja mitä itse fleecejakkuun tulee, idea poiki siihen suoraan kirjan sisällöstä. Tämä vilttitakki on siis kirjassa rekvisiittana ollut vaate ja fleecejakun inspiraation lähde. Ohje vilttitakkiin silti löytyy (kuten muistakin rekviisiittana olleista kirjan jutuista) kirjan lopusta ikään kuin ohjeiden extra-osiosta.

Vilttitakki on kirjaimellisesti tehty yhdestä tarpeettomaksi jääneestä viltistä. Siinä ei ole lainkaan olkasaumoja, vain hihoista helmaan jatkuvat sivusaumat ja leikkuupaloista tehty kaulus. Päälle reunojen huolittelu ja solkimekanismi (palat nahkaa, klipsu/solki/haka ja avaimenperän rengas). Helppoa! Takki on myös hyvin muunneltavissa malliltaan ja yksityiskohdiltaan. Eikä sen edes tarvitse olla käytössä ollut viltti. Sadunkin fleecejakkuun ostin fleecen, ei ihan sitä lahjaa varten kehdannut käytettyä fleeceä ommella. Ihan hyvin vastaavan voisi tehdä myös trikoosta. Tai neuloksesta. Tai villakankaasta. Vetskarilla, napeilla, vyöllä, hupulla, pystykauluksella, pitkällä helmalla, jopa vuoritettuna.

Nyt olen innoissani, että pääsen pitkän, kylmän talven jälkeen myös pitämään takkia! Alkaa vihdoin lämpötilat näyttää sellaiselta, että fleecellä pärjäisi pihalla jälleen.

Vielä kerran: kiitos Satu!