Donitsit ranteeseen.

Kuka muu rakastaa suussa sulavia donitseja? Jep, minä myös! Etenkin suklaalla tai kinuskilla päällystettyjä..mmm..

Nyt kiusaan itseäni jopa kantamalla mini-donitseja ranteessani. Ensin yritin pyöritellä cernit massasta tehdyistä donitseista korvakoruja, mutta istuivat koukulle huonosti, joten B-vaihtoehtona oli tehdä niistä sittenkin rannekoru.

Tuli kyllä aika veikeä. Ihanan lapsekas, tuo tylsäänkin asuun leikkisyyttä. Ei tarvise olla aina vakavana!

Tasku kynille.

Alkaa olla vuosi siinä kohdassa, kun kalenterin selkämys alkaa nitkua. Minulla ainakin. Mitäs tungen väliin milloin mitäkin paperinippua, eihän ne kannet loputtomiin kestä sitä, että välissä on enemmän paperia mitä nidonta sallisi.

Kalenterin tueksi tein pienen putken ja pingotin sen kalenterin kanteen kuminauhalla. Se pitää kassassa jo kulunutta vuotta ja kantaa myös kynät mukanaan. Ettei tulisi kyniäkään liiskattua enää kalenteriin väliin. Eihän kalenteri muuten kestä loppu vuotta. Olisi kovin mälsää vaihtaa kesken kaiken uuteen kalenteriin. Etenkin, kun vihdoin olen tottunut vuosikalentereihin. Kun opiskeli, vuotta katsoi lukukausikalentereiden näkökulmasta ja vasta sittemmin olen siirtynyt uuteen kalenteriin vain vuoden vaihtuessa. Vielä pitäisi siis sinnitellä samoilla kansilla kolme kuukautta. Voi olla, että viiminen etappi saatetaan mennä ilman kansia, jos nitkuvat kokonaan irti. Ehkä teippaan ne sitten kiinni jesarilla.

Mutta toistaiseksi tasku on ainakin näppärä apuri kalenterin kanssa! Hakusanoilla diy journal pen holder löytyy vaikka minkälaisia malleja ja tutoriaaleja. Itse päädyin testaamaan kynätaskua ihan vain näin yksinkertaisella mallilla.

Tekstiiliopettaja-lehdessä.

Nykyisin saa tosi vähän mitään kivaa postia. Onneksi poikkeuksen sääntöön teki uusi Teksiiliopettaja-lehti. Eikö ole muuten herkullinen kokonaisuus kannessa? Minua ainakin puhutteli heti kanteen valittu kuva ja värimaailma!

Syy siihen miksi lehti piristi mieltä erityisesti, löytyy sivulta 11. Siellä on juttua blogistani, kirjastani ja ajatuksistani kierrätyskäsitöistä! Kiitos haastattelijalle, hän sai oikein mukavan jutun kirjoitettua. Juttu on myös nähtävillä verkkojulkaisuna:

Tekstiiliopettaja - lehti nro 3/2015 (lisätietoa ja lehden sisällys)

Madam B.C. tekee itte ja kierrättää! - juttu (kirj. M. Salovaara)

Raitapillit pihisten.

Illan hämyssä illan inspiraatio: paperisista mehupilleistä minibanneri makuuhuoneeseen ihan vain koristeeksi.

Leikkasin pillin kolmeen puoliksi ja pujottelin kolmesta palasta aina kolmion. Banneri on niin kevyt, että kiviseinässä pysynee teippipaloin. Ehkä. Tai sitten se tipahtaa jo ekana yönä päähän.

Raidalliset mehupillit ostin Clas Ohlsonilta - samoja löytyy muistaakseni myös keltaisena ja pinkkinä.

Olin niin tohkeissani näistä pilleistä, että tein myös toiset pillikorvikset. Koivu-kuvioiset tein jo keväällä (ks. niiden ja monen muun pilli-askartelun postaus täältä) ja olen pitänyt niitä todella paljon kesän aikana. Usein ovat myös puhutelleet ja harva on arvannut, että ovat todella paperisista mehupilleistä! (Pillien pinnat olen liimalakannut. Koivut kestivät myös erään sadesään, eivät olleet kosteudesta moksiskaan.)

Pitsin tulokset.

Kysyin aiemmin ideoita mitä tehdä dyykkaamastani pitsistä. Kiitos kaikille ideoita heittäneille! Hyviä ideoita tuli runsaasti, ensin oli ihan valinnan vaikeus. Hyvällä suunnittelulla sain pitsikappaleesta kuitenkin toteutettua jopa kolme uutta juttua!

1. Hame: valitsin alle vihreää trikoota ja ompelin kerrokset kiinteästi toisiinsa. Vyötärölle tein trikoosta kuminauhalle kujan. Kivasti kuultaa vihreän väri pitsin alta. Ei ole liian vaalea, mutta ei liian synkkäkään.

2. Pitsinen yläosa: laatikkomainen lärpäke, jonka voi edestä vaikka solmia kiinni.. Tai huomasin myös, että..

..sen voi pukea myös bolerona! (Helma kulkee niskan ja selän takaa.) Mahtavaa! Kaksi juttua yhdessä vaatteessa.

3. Huivi: pitsiä ei enää riittänyt kokonaiseksi huiviksi, mutta koristepäät siitä sai. Keltaista trikoota putkena ja päihin pitsiä. Leikkasin alareunat vielä kukkien laitojen mukaan.

Ja vielä pitsiä jäi pienet palat kenties pitsiolkapäiksi - nyt en vielä hoksannut sopivaa tpaitaa/puseroa, johon ne olisin ommellut. Että kiitos vaan sille, joka heitti pitsin roskakatokseen. Meitsi sai siitä monta juttua irti!