Iso A ja pikku a.

Design Letters - kuvat: Finnish Design Shop.

Arne Jacobsenin Design Letters - mukit ja purkit. Tunnetut kupposet, tunnettu kirjainmalli. Ja sitten tulen minä: Ai vitsi ostaisko nyt? Eikun. Miksei näistä oo purkkia? Ai on. Eikö oo muita kokoja? No ei oo. Mutku mä haluun purkin! Teen sitte itte.

Mutta itsepäisen tee-se-itse-versio ei ollutkaan niin helppo toteuttaa. En löytänyt valkoisia kupposia ilman kahvaa mistään. Ei keraamisena, ei muovisena. Kaikissa piti olla se korva. Tai kuviota. Tai rypylöitä pinnassa. Etsin sitten ihan purkkeja ja pyöreitä säilytyslootia. Ainut kooltaan oleva sinnepäin oleva purkki oli tämä parin euron metallipurkki. Menkööt, saa kelvata!

Purkin pintaan aputeippejä ja teippien väliin posliinitussilla maalia! Jes, siinä se on meitsin oma kirjainpurkki! En lähtenyt kopsaamaan yksyhteen Jacobsenin kirjainmallia, vaan tein oman kirjaintyylin. Iso A:n ja kaveriksi pikku a:n.

EDIT // Emalipönikän posliinimaalia en kiinnittänyt laisinkaan, kovetin uunissa vain pikku a-kirjaimen.

Pikku a-kirjaimen tein vanhaan kahvikuppiin. Se on jo parhaat päivänsä nähnyt, on jo kolmannella armon kierroksella. Ensin siihen tuli särö ja paikkasin reunan pientä säröä paksulla posliinimaalikerroksella (= hyvä vinkki muuten, särö ei haitannut käyttöä ja paikkaus kesti hyvin tiskikoneenkin kotiuunissa polttamisen jälkeen!). Sitten pudotin kupin ja korva lähti pois. Käänsin korvapuolen seinää vasten ja kuppi jatkoi kynäpurkkina. Nyt se saa olla Iso A:n kaverina kunnes annan periksi, luovutan ja laitan kupin pois.

DIY: kuvat vaijerilla.

Helsingin reissun diy-ideoita osa 1! Lähdetään liikkeelle helpoimmasta tee-se-itse-versiosta. Kuka hoksaa heti mistä on kyse?

Pyörin Granitissa ja näin vaijerin, jossa roikkui magneetilla kuvia. Kas, onpas hauska! Sitten näin vieressä myytävän erillisenä magneettaja. Kas, siitäpä idea, miksi en tekisi vaijeria itse? Edullinen olisi ollut ostaessakin, mutta tämä oli tätä eikun-teen-itse-inttämistä - etenkin, kun magneetit ja vaijeri löytyivät kotoa valmiina.

Neodym-magneetit ovat alunperin Clas Ohlsonilta ja vaijerina käytin kitaran vanhaa kieltä.

Ja hyvin toimii! Ripustin kitaran kielen päästään nauhaan ja nauhan naulaan. Magneetit ja kuvat matkalle ja valmista on. Ripustin alkuun vaijerin päähän klipsillä painon, jotta kieli suoristuisi.

On muuten kevyt ja vaivaton ripustaa mihin vain ja miten vain. Joko näin tylsästi suoraan tai jännittävämmin mutkalle kuvioksi (kuten kai Granitin versiot usein ripustetaan?).

Huomasinpas samalla, että näköjään olisi pysynyt kuvaa seinällä ilman vaijeriakin. Väliseinässä taitaa olla metallisia tuki(?)rakenteita, kun sähköpiuhaa ei siinä ainakaan mittarin mukaan kulje. Mielenkiintoista.

Pienet tuomiset.

Olin juuri pikareissulla Helsingissä. Kun kerrankin aikaa riitti, otin ihan asiaksi kierrellä erilaisia sisustuskauppoja läpi. Ihan kiinnostuksesta, että näkee tiettyjä tuotteita livenä. Ja tietysti inspiraatioksi. Kovasti piti pysyä lujana, etten olisi jotain ihanaa jokaisesta tuonut kotiin..etukäteen päätin, että saan ostaa vain jotain kevyttä ja pientä mikä mahtuu laukkuun. Voi, sinne jäi metalliset kyntteliköt, marmoriset alustat ja lasiset esineet! Mutta monta diy-ideaa toin tuliaisina! Ja ennen kuin pääsen niitä toteuttamaan, näytetään nyt kuitenkin ne pari pientä juttua, jotka soin itselleni ostettavaksi.

Linnut, Habitat / Piuhakoristeet, Tiger

Pieniä iloisia yksityiskohtia: linnut, jotka ovatkin pyykkipoikia! Ja johdonpidikkeet, jotka ovatkin lehtikoristeita! Vielä en vain päättänyt mihin piuhaan isken lehdet. Pitää harkita kunnolla, ettei tule puhkottua reikiä turhaan.

Nämä linnut on kyllä hauskat. Mietin, että liimaisik osaan magneetit niin vois käyttää klipsuina muutenkin!

Pisara-kirja, Tiger / Kenguru-vihko ja  Bright spots journal, Papershop

Vihkoja paljon käyttävänä Helsingin ihanat paperikaupat veivät kyllä mukanaan. Kolme pientä muistikirjaa valitsin omaksi. Kenguru-vihko oli alekorin löytö, se on takakannen mukaan 100% kierrätysmatskuista valmistettu ja mustekin on kasviväreistä, joten peukku ekologisuudelle!

Bright spots journal-päivyrin kuvausteksti osui ja upposi. Tykkään tällaisista pikkukirjasista, joihin voi kirjata ylös pieniä arjen asioita, joita ei muuten tulisi muistamaan. Niistähän usein se elämän tyytyväisyys rakentuu, kivoista pienistä asioista. Ja niitä en halua elämän hektisyydessä unohtaa.

Ja seuraavaksi niihin sisustuskauppakierroksella kertyneihin tee-se-itse-ideoihin!

Kaikki epäonnistuu joskus.

Kaikki ei mene aina nappiin. Kenelläkään. Se on hyvä muistaa ja siksi annan taas Fail-kategorialle täytettä. Ihan vaikka tsempeiksi niille, joista joskus tuntuu, että onnistuu vain sattumalta. Niille, jotka vasta harjoittelevat. Niille, jotka luulevat etteivät osaa, opi koskaan tai muuten vain soimaavat itseään. Älkää, kaikki epäonnistuu joskus. Myös minä. Epäonnistun usein. Tässä kuusi esimerkkiä siitä:

Esimerkki 1. Kun pienentää ja pienentääkin liikaa.

Yritin pienentää miehelle jättisuurta, käyttämätöntä Nokian mainospaitaa. Ajateltiin, että sen printti ois aika hauska, edes yöpaidaksi. Mutta ei tullut paidasta yhtään mitään - pienensin vähän liian suurella mittavirheellä. Leikkasin ja samantien ompelin ja huolittelin päärmeet ja kaikki vain todetakseni, että perkele. Eihän se mahdu edes minun päälleni.

Esimerkki 2. Kun tekee eikä mieti mitä tekee.

Tein muka korvikset. Leikkasin pitsistä kukat ja liimasin nappikorvistaustat (välissä pala nahkaa, jotta kiinnittyisi paremmin), mutta.. eipä kukkia voinut pitää, kun pitsin reunat olivat kuin raastinraudat ihoa vasten. Eipä sillä, liimasin myös toisen taustan ihan vinoon ja toisesta kukasta lähti pitsikin purkautumaan. Siinäpä ne "korvikset", ajan ja korvistaustojen tuhlausta.

Esimerkki 3. Kun tekee taas eikä mieti taaskaan miten tekee.

Halusin piilottaa äidin kukkaset metalliämpäristä piiloon ja ajattelin, että ns. folioteipillähän se käy näppärästi. Joo kävihän se, mutta kylkiäisenä tuli myös rypyt, jotka eivät oienneet aiotusti. Monelta muulta materiaalilta ei ole kuin painaa rypyt piiloon, mutta nyt se ei onnistunutkaan. Ja arvaatteko mitä? Folioteippi tarttui jäädäkseen. Ei lähde irti, ei millään!

Esimerkki 4. Kun tekee eikä lue ohjeita.

Tykkään kirjoittaa ohjeita, mutta inhoan lukea niitä. Ei jaksa, ei ole ennenkään tarvinnut. Eikun.. Ja niinhän siinä taas kävi, että "terveyskeksejä" piti leipoa, mutta ohjetta lähdettiin oikomaan ja tulos olikin melkoisen kauhea. Mitä kikkareita, ei noita voinut syödä. Harvoin jätän mitään syömättä, mutta nämä piti jättää.

Esimerkki 5: Kun tekee, mutta ei tee kunnolla.

Yksi malli-esimerkki siitä, kun oikoo mutkia. "En liimaa, käytän kaksipuoleista teippiä." Olisi kannattanut liimata, ois vaikka voinut pysyäkin palat paikallaan. Toisaalta hyvä niin, että kupit putoilivat alas, ei se mikään onnistunut idea ollut muutenkaan. Visio oli laattamaisesta, vähän modernista sisustustaulusta, mutta toteutus jäi visiosta erittäin kauas.

Esimerkki 6: Kun tekee, onnistuu ja sitten kuitenkin mokaa. Sotkemalla.

Maalasin minimalistisen työn vesiväreillä (A2) ja kun työ oli valmis ja olin siihen ihan tyytyväinen, onnistuin kaatamaan likaisen vesiväriveden kuvan kulmaan. Yritin pelastaa sotkun varjoksi naamioimalla, mutta kyllä se vaan isolta läikältä näyttää. En kestä, sinne meni se sitten. Lohdutettiin ettei sotkua näe sotkuksi, jos ei tiedä siitä. Mutkun minä näen ja se on liikaa.

Missä ja miten sinä olet viimeksi epäonnistunut?

Virkattu kaulakoru.

En tiedä mikä siinä on, mutta aina flunssassa ollessani haluan virkata. Aikomus usein on kova ("nyt kun tässä lepään niin mäpäs virkkaan kymmenen kaulahuivia!"), mutta useimmiten (lähes aina) flunssassa kuitenkin käy niin, ettei joko kädet tai aivokapasiteetti eivät osaa toimia enkä pääse työssä aloitusta pidemmälle.

Nyt kuitenkin sain jotain aikaankin. Olen aika ylpeä, että jaksoin flunssasta huolimatta keskittyä - etenkin, kun oli niin pieni koukku ja olemattoman "paksu" lanka käsissä. Puhumattakaan minikokoisista lasihelmistä..

Paitsi, että tunnustan: oli tarkotus tehdä korvakorut, mutta energia ei riittänytkään toisen tismalleen samanlaisen parin tekemiseen, joten siitä tuli sitten kaulakoru.

Ehkä joskus teen sille puuttuvan parin. Tai sitten en. On se yksinäänkin kaulakoruna aika nätti.