tiistai 5. tammikuuta 2016

Lahjat 2015: Teinille.

Laitoin ylläripostia yhdelle ihanalle. Häntä liian harvoin näkee, joten postin kautta on edes kiva ilahduttaa.
Ylläripostiin kuului jotain käytännöllistä, kuten ihan normipipo. Ompelin sen pehmeästä ja sileästä neuloksesta jonkin iän vanhan käsityölehden peruskaavalla. Kylkeen tein ihan omalla kaavalla helposti pois napattavan "merkkilapun".
Ylläripostiin kuului myös jotain hassua pikkuhöpösälää, kuten tämä emoji-merkki (esim. avaimeen tai laukkuun). Printtasin naamat (on siis sama naama kummallakin puolella) ja liimalakkasin ne kirkkaan muovin väliin. Parin kokeilun jälkeen päädyin käyttämään muovina vanhan muistikirjan kirkasta välilehteä (monissa kansioissa ja kalentereissa on samoja muoveja välissä tai jopa kansina). Se oli hyvä, helppo leikata ja sopivan taipuisa. Ei jättänyt reunoja teräviksi. Ja tarpeeksi ohut, että ripustustuskoukkua varten reiän sai tehtyä ihan paksulla hakaneulalla painamalla.

Vinkkejä: Kova pleksi ei käy vastaaviin projekteihin ellei omaa sellaista leikkuria, jolla reunat saa nätisti ja siististi. Huomioi myös onko muovi matta vai kirkas - sillä voi olla vaikutusta sävyihin. Myöskään liian kosteat liimat eivät käy, nopeasti ja ohuesti käytettävät liimalakat soveltuvat paremmin (vrt. vasemmalla epäonnistuneessa versiossa kosteus jäi muovin alle).
Ja oli ylläripostissa myös jotain ihan arkeen: uusi t-paita. Tästä teini ainaki todella tykkäsi! Not today -tekstin tein dc-fixin jämäpalojen avulla, kun kontakti oli loppunut. Vähän jännitti miten kävi, menikö uuden paidan ostohommiksi, mutta yllättävän hyvin onnistui, ei tullut sabluunasta lainkaan vuotoja! Taidan käyttää jatkossakin mahdollisten printtien tekemisissä dc-fix-jämiä niin saa nekin palat samalla hyötykäyttöön!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Lahjat 2015: Miehelle.

Kuten joka joulu, pyrin tekemään edes jotain itse miehelle. Tänä vuonna se oli niinkin tylsä vaihtoehto kuin uusi kahvimuki. Etsin valkoisen perusmukin ja tein siihen Mr. Spockin "Live long and prosper" -käsimerkin Star Trekistä. Hahmottelin paperille kynällä ja sen mukaan piirsin posliinitussilla mukiin. Lopuksi poltin sähköuunissa niin maalaus kestää myös tiskikoneen. (Posliinimaalista vinkkejä onnistumiseen lisää mm. Itte tein ja kierrätin -kirjassani).
Se miksi tein miehelle uuden kahvimukin, oli lähinnä siksi, että "oikea" lahja hänelle oli Chemex. Tästä kahvikannusta mies on puhunut kauan ja nyt meillä on sellainen oma!
Ei muuten suotta ole klassikko (suunniteltu jo vuonna 1941) - on sen muotoilu niin kiva silmälle ja kahvikin etenkin pavuista just jauhettuna niin pehmeää kuin vain olla voi. Ihana tällaisille kiireettömille päiville!
Jouluaaton jälkeen kyllä vähän naurettiin sitä, että kas. Just, kun kuppikokoelmaa on rajattu ja raivattu, kumpikin antaa toiselle uuden kahvikupin joululahjojen kyljessä. Mies sai Spockin, minä Nipsun. Se  puuttui muumimukeista, jotka olen halunnut itselleni. Nyt menee kahvikuppihanat kiinni loppuvuodeksi.

Hyvää ja rentouttavaa sunnuntaita!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Lahjat 2015: Pientä keittiöön.

Vuosi vaihtui, vaan jatketaan siitä kuitenkin suoraan vielä itsetehtyjen joululahjojen esittelyillä. Vielä riittää, tässä niistä kaksi pientä ideaa keittiöön. Toinen ommellen, toinen ilman ompelua. Aika perinteisiä ideoita, mutta niin toimivia!
Pientä keittiöön 1: Kaitaliina, joka ei ole vain kaitaliina, vaan myös ns. pannunalunen. Ei siihen ihan polttavaa kattilaa voi iskeä, mutta vuoat ja sellaiset kyllä menee. Suojaa pöytää ja näyttää kivalta, joten mikäpä ettei?

Idea ja inspiraatiota sain täältä: Table Runner Trivet / Hot Pad.
Ns. lämpökaitaliina on puuvilla-pellavasta. Alla on vahvaa puuvillaa ja välissä vuorena villahuopaa. Päälikankaan printti on tosi kiva! Se inspiroi tikkaamaan tekstiilit yhteen..ja siitä tuli taustallekin tuli aika kiva kuviointi.
Pientä keittiöön 2: Magneetit, mutta ei mitkä tahansa sellaiset! Valikoin valokuva-albumeista kustakin perheen lapsesta, lapsenlapsesta ja koirasta yhden lapsuuskuvan (ei-pikselöidyistä kuvista löydätte Coran ja minun esikoulussa otetun kuvan). Ostin paketin isoja magneetteja, skannasin ja printtasin valokuvat sopivaan kokoon skaalattuna ja liimasin ne magneetteihin. Päälle sudin liimalakkaa niin pinta kestää hyvin käyttöä.
Kun magneetit olivat täysin kuivuneet, yhdistin ne pötköksi pinkin servetin alle (tietty pötkö meni vielä pieneen laatikkoon ja joululahjapaperin alle). Näytti aika hauskalta. Oli kuin karkkipötkö!

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 parhaat.

Vuosi pulkassa! Kohta juhlitaan. Sitä ennen otin pienen pikakelauksen vuoteen 2015. Mitkä jutut olivat eniten tykättyjä, kommentoituja tai kävijämäärältään ylivoimaisesti suosituimpia?

Joulun 2014 diy-lahjasarja, joista yksi parhaimmista oli Postimies Paten Jessi-kissa pehmoleluna
..ja kirjan julkkarimekon muodonmuutos - sama mekko menee muuten kohta juhliin päälle!
Top 15 kärjessä olivat myös minimalisti-proggiksestani poikinut Roinat rahaksi-postaukset (osa 1 ja osa 2). Tämä oli hauska sattuma, koska juuri hetki sitten ajattelin, että ensi vuonna pitää taas jatkaa roinan myymistä!

Aika monta yllättävää postausta on noussut vuoden kärkeen. Mielenkiintoista. Jännä nähdä mitä ensi vuonna nähdään! Nyt tähän väliin kiitän vuoden aikana mukana olleita lukijoita, jokaista kommentoijaa, jokaista tykkäilijää ja jokaista, joka on blogistani inspiroitunut. Olethan mukana myös ensi vuonna!

Hyvää uutta vuotta 2016!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Lahjat 2015: Lapsille.

Tein tänä vuonna kolme joululahjaprojektia lapsille kangaskaupan, tilkkulaatikon ja ompelukoneen avulla.
Lahja 1: Pienelle supersankarille Batman-viitta. Mustaa hamekankaaksi tarkoitettua helppoa polyester-sekoitusta ja sekä eteen että taakse Batman-lepakot. Halusin viitasta sellaisen, ettei sitä solmita kaulan ympärille vaan ikään kuin essumaisesti rusetille. Toiselle olalle tulee myös tarranauha, jonka lapsi saa kyllä auki tahtoessaan.

Ideaa ja inspiraatiota viitta-lahjaan sain täältä: it's always autumn - no-choke superhero cape
Lahja 2: pienelle tytölle pehmonuket. Tein ensin yhden nuken, mutta ompeleminen oli niin kivaa, että tein sille toisen kaveriksi! Toisella on myös päälle puettava mekko. Samasta kankaasta tein samalle tytölle mekon viime vuonna (Ks. mekko täältä).
Idean ja inspiraation pehmonukkeihin sain täältä: marthastewart.com - Itse leikkasin palat silmämääräisesti suoraan kankaasta, mutta linkistä löytyy myös tulostettavat kaavat omaan pehmonukkeen.
Lahja 3: automatto! Perinteinen automatto, jonka saa rullalle ja reissuun - ja jota vois käyttää myös päikkärivilttinä!
Työläs projekti (koko noin 120cm kanttiinsa), mutta oli antoisa ja opettava. Ostin harmaata puuvillaa pohjaksi, jolle sommittelin ensin tiet. Lisäsin tien varteen rakennuksia, pusikoita ja puita. Sitten lähti käsistä, kun tilkkulaari alkoi inspiroimaan. Piti saada tehtyä erityisiä taloja. Kuten sairaala, ruokakauppa.. jopa eläintarha ja linnakin vuorten taa. Kiitorata ja lentoasema. Kirjasto ja paloasemakin (no tuo yläkulman suihkuava vesiletku merkkaa palolaitosta, mutta voihan sen tulkita tahtoessaan vaikka puskaa kastelevaksi puutarhaksi..)

Lopuksi ompelin taustalle punaisen puuvillakankaan. Siihen tikkasin pesuohjeen mukaan (ks. kuva alla). Mielestäni se oli jo valmis, mutta mies heti kysyi: missä tiemerkinnät? Voihan video. Ei jaksa ratkoa taustakangasta pois. Pakko maalata päälle. Otin akryylimaalia (peittävää ja pesunkestävää), maalarinteippiä ja sudin menemään. En saanut paksua kangasta pingotettua mihinkään, joten tietenkin tuli tiemerkintöihin harmillisesti vuoto jos toinenkin.. Mutta onpahan ainakin keltasta viivaa niin pysyy miehet tiellä!
Matossa on paljon kohtia, jonka voi katsoja/leikkijä voi tulkita miten tahtoo. Pankki ei välttämättä ole pankki, eikä sirkusteltta sirkus. Ne voi olla mitä vain! Tärkeintä on, että leikkiminen olisi hauskaa ja mielikuvitus lentäisi leikkiessä.

Idea automattoon A Beautiful Mess-blogin Happy Handmade Homeu-kirjasta. Kirjan matto oli no-sew versio (kuviot huopapaloista pohjalle liimaten), mutta valitsin sen työläämmän valmistustavan, jotta matto (tai päikkäripeitto) olisi myös pesukoneenkestävä. Ja valinta oli kaikkien miljoonien palojen ja loputtomien siksakreunojen arvoinen.
Automatosta tuli yksi kivoista joulupaketoinneista. Rullasin maton mahdollisimman pieneksi (siksi ei sitä kannattanut silittää turhaan), kääräsin paperiin ja kiinnitin auton nauhaan. Auto on Lelutapulista, mutta lisäsin kylkiin emalimaalilla saajan nimen (pikselöinnin alla piilossa). Auto toimi samalla siis lahjan pakettikorttina!