Inspiraationa ysäri 1/2.

Yhdeksänkytluku. Se oli VHS-videoiden, Nokian nousun ja teksti-tv:n aika. Oli nappiverkkarit, Nintendo ja trolli-lelut. Oli kirjeystävät, Spice Girls, muoviset tikkarikorut ja pienet selkäreput. Sitä tanssi Macarenaa, katso Jyrkiä telkkarista ja pukeutu hamehousuhin. Taustalla ruksutti modeemi ja katosta roikku rykelmänä cd-levyjä, hiuksissa oli koristepompulat ja seinät oli vuorattu Backstreet Boys-julisteilla. Voi tätä nostalgian tulvaa.

Kollaasin inspiraatiokuvien lähteet: mekot 1 + 2 / hiusdonitsit 3 + 4 / choker 5 / tpaita 6 

Kun ysäri on viime vuosina pingahtanut eri tavoin takaisin pinnalle, mietin mitä yksinkertaista sitä voisi tehdä ysärihenkeen? 

Voisiko jotakin ysärin pukeutumista tuoda tähän päivään ilman, että se olisi liian ysäriä?

Testataan. Otetaan neljä simppeliä ideaa ja katsotaan mitä tulee:

Ysäri-inspiraatio 1: Hiusdonitsit. 

Ah, ne kammottavan värikkäät samettiset ja glitterpaljettiset (mulla oli täysin kultainen paljettihiusdonitsi!) hiusdonitsit. Entä, jos karsisi värit pois? Tuloksean on mustavalkoista printtiä ja hiusdonitseja kahdessa koossa! Pikkuinen on jo aika söpö!

Netti on donitsitutoriaaleja pullollaan, mutta otetaan pikakatsaus donitsin tekoon: leikkaa kangassuikale (esim. 12x35cm). Taita kaksinkerroin pituussuunnassa. Ompele pitkä sivu kiinni oikeat puolet vastakkain. Käännä putki oikeinpäin. Leveästä putkesta voit ommella jo osan päistä yhteen, oikeat puolet vastakkain. Jätä laitaan pieni aukko. Pujota sisään kuminauhaa hakaneulan avulla. Pituus riippuu siitä kuinka napakan donitsin haluat. Ompele kuminauhan päät yhteen. Ompele aukko kiinni.

Ysäri-inspiraatio 2: Punotut choker-korut. 

90-luvullla oli paljon punottuja pantamaisia choker-kaulakoruja ohuesta joustavasta(?) muovista. (Oli noilla joku omakin nimi, mikä se oli?) En ollut valmis palaamaan vielä "kaulapantoihin", mutta sama punonta paksumpana rannekkeena tuntui kivalta.

Punominen oli yllättävän helppoa (ks. selkeä tutoriaali punomisesta: Brit.co). Materiaaliksi voisi hyvin käyttää myös ohutta nyöriä, vahattuna nahkanauhaa.. Käytettävyyden lisäämiseksi tein liitoskohtaan pienen kiinteän leksun kuminauhasta.

Ysäri-inspiraatio 3: Ysäriprintti.

Näitä on näkynyt, 90-luvun inspiroimia paitoja. Ja vaikka en ysikytluvun lapsi olekaan, nyt on kuitenkin printtiä paidassa.

Vanha valkoinen paita ja korkkaamaton Zig:n musta tekstiilitussi. Pari kantapään kautta opittua vinkkiä printtien tekoon: kannattaa aina käyttää aikaa keskikohdan ja raja-alueiden mittaamiseen, että printti tulee varmasti haluttuun paikkaan suoraan ja keskelle. Silityslauta on hyvä alusta (ohut pahvi kankaan ja laudan väliin), koska siihen voi iskeä kankaan nuppineuloin kiinni - näin kangas ei luisu paikoiltaan. Joustavien kankaiden kanssa tussia kannattaa käyttää yhteen suuntaan ns. sipsuttaen, koska suorien pitkien viivojen teko harvoin onnistuu (ainakaan minulla).

Ysäri-inspiraatio 4: Mustat spagettiolkaimiset mekot.

Tätä mietin jo kesällä mekko-tutoriaalisarjaa tehdessä. Jäi kytemään mieleen ja nyt sen toteutin! Tosi ysäriä olisi ollut satiininen alusmekkomainen mekko Kate Mossin ja muiden tyyliin, mutta tämä käytännön arkityttö valitsi paksuhkoa trikoota.

Tästä trikoomekosta tuli tosi kiva! Aion todellakin pitää valkoisen tpaidan kanssa. Ja ehkä poolokauluksisen puseron kanssa. Tai myös ruudullisen flanellipaidan kanssa! Farkut ja jalkaan mustat maiharit! Näin se ysärityyli askel askeleelta villitsee minutkin!

Loppukevennys tähän ysärihurahtamiseen: yritin tehdä kutistemuovista c-kasetti-korvikset. Luulin tekeväni just samaten miten ennenkin, mutta jotain meni pieleen. Eipä se kutistunutkaan. Jähi paikoillaan, aika täyttyi, reunat meni kupruun ja siihen sitten kovettui. Voihan #%*€%&! Roskiin meni. Universumi ei sallinut c-kasetteja korviin. Ehkä se oli jo liikaa.

Ja kappas vain, tähänhän tulee vielä jatko-osa! Lisää ysäriä! Mutta inspiraatioksi tulee ihan jokin muu.

Neuletilkkupeitto.

Uusi viltti. Pehmoista ja pehmeää. Valkoista ja neutraaleja värejä beigestä kultaiseen. Kivaa neulosta, alla puuvillavuori.

Ompelin viltin jokusen aikaa sitten jo ja ensin piti unohtaa koko rutjake, mutta sittenpäs palasin asiaan kuitenkin. Viltti on muuten tosi hyvä ja kiva, mutta siinä on yksi iso miinus.

Se on niin pieni! En ymmärrä mitä tapahtui. Taas kodinhengetär touhusi ajatuksissaan ja kuinkas sitten tapahtuikaan? Se kutistui! Ei viltti nyt valtava ollut alkujaankaan, mutta kovasti meni kasaan pesussa. Mikä on outoa, koska kaikki neulokset oli kuitenkin kierrätettyä ja kymmeniä kertoja pestyjä.

Noh siinä se on, patalappu. Perhananperhana. Kooltaan kävisi korkeintaan vauvanviltiksi. Taisi tulla meidän hauvamummulle uusi peitto, jota nuhjata. Vähän harmittaa, mutta epäonnistuminenkin tekee välillä hyvää. Pysyypä ainakin skarppina seuraavan kerran pyykätessä.

Nukkuvat sitruunat.

Olen surkutellut, kun kesän jälkeen kustomoimani sitruunatennarit (ks. postaus) piti laittaa talviteloille. Ei auta kirpassa, teenpäs jotain muuta sitruunaista tilalle! Kun sitruunasormus löytyi jo vakikoruista, tein sen vaihtoehdoksi sitruunakorvikset!

Pienet palat fimoa, pientä muotoilua ja ohjeen mukaan uunissa kovetus (130 asteessa puolisen tuntia). Taakse nappikorvisten liimaaminen ja päälle vielä nukkuvat kasvot permanenttitussilla. Aikomus oli tehdä hymyilevät tai kirpeästi irvistävät sitruunat, mutta tussi kädessä fiilis muuttuikin ja mukavasti talviunta uinuvat hedelmät alkoivat tuntumaan kivalta.

Sitruunat in action. Lisukkeena meikitön naama. Vähän arkirealismia tähän kirpsakkaan perjantaihin.

DIY: Servetillä päällystetyt aluset.

Kävin kahvikupposella ja kylkeen tuli kiva servetti. Kas, tämähän ihan kivannäköinen on! En käyttänyt servettiä vaan nätisti kähvelsin sen taskuun ja kotona otin liimalakan esille. Tällähän minä nämä päällystän..!

Sisustuslautase, alustat koruille, kynttilöiden aluset. Monessa käytössä ovat olleet ja monta muodonmuutostakin ovat kokeneet. Alunperin olivat metallia ja punaiset. Ensin päällystin kreppipaperilla, tuli huonot. Sitten maalasin akryylilla valkoiseksi ja koristelin tussilla (ks. iänvanha postaus). Olivat kauankin käytössä kunnes liimasin päälle pilkullista paperia (ks. eka kuva). Ja nyt meni neljäs(!!!!) kerros päälle. Kierrätyksenkierrätyksenkierrätys?

Ja tältä ne kokonaisuudessaan näyttävät. Tuo lautasliinan (vai servetin?) tribal-henkinen kuosi on kyllä tosi kiehtova.

Nyt saavat olla lautasina kynttilöille. Koska syksyn ja kynttilöiden tunnelma - mitäpä sitä muuta lisäämään?

Vahakangaskassit.

Kävin Jyskissa vahakankaan hakureissulla. Toiset pöytätabletit (ks. postaus) olisin halunnut tehdä, mutta ainut mieleinen vahakangas oli tämä kolmiohässäkkä, joka keittiöön olisi ollut liian vilkas. Mutta keksin heti toisen tarpeellisen projektin..

Puoli metriä vahakangasta viideksi suorakulmioksi. Ensin sivut pohjaan ja sitten nurkkasaumat. Yläreunan kääntö ja kantokahvojen teko. Ja ei, se ei ole kauppakassi. Vaan siitä tuli lehtikassi kierrätykseen meneville papereille. Tuli tarve uudelle, kun en tiedä mihin Bermudan kolmioon entinen nahkainen lehtikassini (ks. postaus) hävisi. Ei löydy mistään, ollut kadoksissa jo pitkään. Voikohan olla. että olen ajatuksissani viskannut sen sisältöineen paperinkerätykseen..

Puolesta metristä jäi leikkuupaloja, joista tilkkuilin pienemmän säilytyskorin. Siihen tein huvikseen myös pienen taskun, jonka yläreunassa on myös vahakangasreunus - kaikki palat viimeistä myöten hyödyksi! Eipähän tullut leikkuujätettä.

Ennen - Jälkeen. Siellä ne on, paperien keruupaikka ja säilytyskori, johon voi kiireessä tipauttaa esimerkiksi laukusta ylimääräisen sälän. Ihanaa sain tuon sinisen kassikammotuksen pois eteisestä. Ei paha, mutta itseä häiritsi, kun se tursutti yli ja sitä sai survomalla survoa paikoilleen. (Hassua kuinka arjessa joku ihan pienikin asia voi alkaa ärsyttämään suunnattomasti.) Nyt vahakassi on just oikean kokoinen, ei tarvitse sulloa.

Oli muuten ennen eteisessä oikea lipasto. Se kävi turhan suureksi ja pistin sen kiertoon. Piti pienempää lipastoa hankkia, mutta katseluksi jäi. Olen aivan tyytyväinen näihin päällekkäin oleviin Expedit-lokeroihin. Näitä pieniä minimalismi-projektin etenemisen tuloksia havaitsee, kun luulee tarvitsevansa jossain paljonkin säilytystilaa ja lopulta turhan karsimisen jälkeen ei jää oikein mitään mitä säilyttää.

Expedit-tason päällä on yksi kotini ostetuista sisustuslemppareista. Tuo pöllörasia! Tulen siitä aina niin hyvälle mielelle. Siinä se tervehtii kotiintulijaa ja valvoo eteisen järjestystä.