Lämmintä asustusta.

Neljäs teemapäivä: asusteet - koska syksyllä tarvitsee aina uusia asusteita, olkoon ne nyt virkattuja.

Asuste 1: Vyö trikookuteesta. Yksi vanha paita on yhtäkuin yksi uusi vyö.

Ompelin päihin kierrätetyn kuminauhavyön soljet.

Tarvitseeko edes mainita, että tykkään ihan hirmuisesti uudesta vyöstäni. Napakka ja joustava!

Asuna itse ommeltu säkkimekko epäsymmetrisellä hialla ja rypytyskoristuksilla. Mekko tosin ensimmäisessä pesussa tietenkin aikoinaan kitsahti, joten pituus lähentelee tunikamallia. Kotona sitä voi tuolla helmapituudella kökkiä menemään, mutta julkisesti esiinnyn hameen tai housun kanssa.

Asuste 2: Ei pipo, vaan tuleva huivikaulus.

Tein tämän pipon - tai paremminkin jättipipon - viime talvena. En kuunnellut vaistoani, vaikka tiesin jo alussa, että piposta tulee liian aivan liian iso. Kudoin työn loppuun toivoen, että pesu kutistaisi villan. Ei kutistanut, sen sijaan vain löräytti neuloksetkin ihan miten sattuu ja syvyys kasvoi entisestään. Miten tässä näin pääsi käymään? Harmitus turhasta kudontatyöstä oli sen verran suuri, että eipä paljoa tehnyt mieli alkaa sen purkuhommiin. Onneksi tuli kesä väliin ja nyt pipo jo jaksoi naurattaa. Virnuillen purin pipan "Hahaa, siitäs saat senkin epäonnistunut rutjake!".

Virkkasin langasta huivin, lyhkäisen sellaisen. Isoäidin neliöt vielä mielessäni käytin huivissa samankaltaista pylväsmallia: kaksi pylvästä, yksi ketjusilmukka, kaksi pylvästä, yksi ketjusilmukka..

Olen huivista jopa melko ylpeä. Myönnän, että liian moni huivi on jäänyt kesken, koska viimeistään puolivälissä olen turhautunut ja tympääntynyt toistoon...tätä huivia tehdessä ei tullut tylsää hetkeä!

Huivi on tarkoituksella lyhyt, koska tahdoin sille kietaistavan pukemistyylin. Malliksi sidoin laitaan sinistä satiininauhaa, joka tulee kyllä vaihtumaan, kunnes osaan päättää oikean sitomistavan..

..mietin vielä tahdonko huivin kiinnittämiseen napin, soljen tai suuren rusetille sidottavan nauhan..

..onneksi on aikaa sellaisiin keleihin, joilla huivia voisi jo käyttää. On aikaa miettiä miten viimeistellä.

Asuste 3: Tossut. Inspiroiduin tästä mukailemastani tutoriaalista: Goodknits: Mary Jane Slippers.

Tossut oli mukava virkata, helppoa ja nopeaa. Pidin myös siitä, että ne tehtiin yhtenä kappaleena.

Sammakkopehmokin tykkää, se on tossuista vähän vihreestä kade.

Kyllä on kiva tossutella menemään uusilla pehmoisilla sisäballerinoilla. On muuten ihan ensimmäiset jalkineet jotka olen virkannut - mutteivat todellakaan jääneet viimeisiksi:

Asuste 4: Kakkososassa esittelin nämä isoäidinneliöt, joista ajattelin ensin tekeväni boleron, mutta sitten tulinkin tulokseen, etten jaksakaan. Päätin liittää ne tossuiksi Purl Been tutoriaalilla.

Jotain meni ensin pieleen. Katsoin ohjeen, suljin koneen ja ulkomuistista taitelin neliöitä yhteen ja eihän se mennyt lainkaan niinkuin piti. Milloin oppii, että kirjottaisi edes jotain muistiohjetta ylös?

Tappio oli nieltävä ja yritys purattava. Opin epäonnistumisesta sen verran, että aukasin koneen ja oikeesti tein toisen tossun ohjetta seuraten ja paloja oikeisiin laitoihin liittäen. JA nyt onnistui!

Toinen tossu meni jo ilman ohjetta, itseasiassa jopa paremmin, koska virkkasin palat yhteen kertaakaan lankaa katkaisematta. En tiedä miten onnistuin, kuin toiseen katkoin useamman kerran..

Tulos on kiva ja tossukat on mukavat jalassa. Hengittävät ja paljaalle jalalle vähän hierovat. Tykkään!

Ja huomenna taas lisää, tulossa suosikki teemapäiväni (tämän lisäksi)!