Koiralle huppu.

Koirajuttua pukkaa lisää. Kaikki ne, joiden luona asuu tai on asunut etenkin pieni pystykorva, voi samastua postaukseen aiheeseen nimeltä koiranhatut. Kyse ei kuitenkaan nyt ole mistään hassunhauskoista ja turhista naamiaisasusteista (jollaiset kyllä tuomitsen), vaan "oikeista" päähineistä, joilla on tehtävä: korvien lämmittäminen. Moni ei sitä ota tosissaan, mutta koirienkin korvat paleltuvat helposti. Olen miettinyt tätä asiaa monet talvet: miten tehdä hyvä ja käytännöllinen huppu, joka suojaisi korvat? Ei ole kivaa 30 asteen pakkasilla, kun koira vinkuu kylmästä ennen kuin ehtii edes tarpeitaan tehdä...joten eikun kokeilemaan:

Inspiraatiokuvat vasemmalta oikealle ja yläriviltä alariville: 1. ja 2. - 3. - 4. ja 6. - 5.

Inspiraatiokuvista se lähti: ajatus putkesta, joka vain vedettäisiin korvien päälle ikään kuin lasten huppukaulurien tapaan, ilman mitään kiinnikkeitä tai nauhoja. Tein prototyypin vanhasta villasukasta: kärki pois, varsi pois ja sukka päähän. "Ei jumankauta nyt se laitto mulle sukan päähän, kuinka nöyryyttävää!!"

Sukka olikin odotettu parempi protomalli, koska "kantapää" antoi tilaa korville. Varsinaisen hupun tein näin: piirsin kaavan sukasta ja leikkasin myssyn osat neulepaidan jämistä. Ompelin saumat yhteen. Ompelin ja käänsin reunan. Päätä reunustavat laidat sain suoraan neuleen reunasta, joten niille ei tarvinnut tehdä mitään. Lopuksi ompelin käsin saumat neulosta vasten litteäksi, jotteivat painaisi päässä.

Ja lopputuloksen näettä tässä. Huppu on kuitenkin sen verran pehmet, kevyt ja joustava, että tuskin se hurjan epämukavakaan voi olla. Ainakaan herkkujen avulla Cora ei ollut moksis yhtään uudesta kummajaisesta. Enemmän teki pahaa itsellä katsoa koiraa "korvattomana". Ei ole Coraa paukkupakkasille tehty, kun tuommosia pitäis päähän vetää. Toivotaan, että ensi talvesta tulee leuto ja ettei hupulle tule käyttöä. Mutta ollaanpas ainakin valmiina, jos pakkasukko tulee luoksemme taas.

"Jo riittää tämä pelleily, lähden karkuun!"