Heppajuttuja.

Kirppiskasaansa on välillä hyvä vilkaista luovassa uudistusmielessä. Tällä erää käteen tarttui joskus pilatuliaisina tuotu heppa. Siitä olisi joku pikkutyttö saanut hyvän lelun, mutta silti päätin uhrata hepan..

..ensin jattelin muuttavani hepan sisustuskoristeeksi saksimalla ja maalaamalla sen täysmustaksi ratsuksi, mutta vaihdoin suunnitelmaa tajuttuani huokoisen pinnan vetävän itseensä kohtuuttoman määrän maalia. Suunnitelma B: sakset käteen ja hepalta pää poikki. Brutaalisti päälikuori pois ja ällöttävä takkuharja irti.

Tästä voi jo moni arvata mitä varten teurastin yksisarvisen. Heponen oli kovin riutuneen näkönen, joten päätin antaa sille läskiä luiden päälle vuorittamalla sen kreppipaperilla ja liimalla. Päällystysoperaatio toi samalla paperimassaista fiilistä. Lopuksi kehystys ja tadaa, tältä koko komeus näyttää valmiina:

Kokonaisuus on leikkisä ja yllättävä, mutta silti yksinkertainen. Eipä ole ennen seinästä urkkinut unikorni!

Ajattelin käyttää taulua esimerkiksi kaulakorujen ja kevyiden huivien pudotuspaikkana. Vielä lopullinen sijoituspaikka uupuu, nyt se on tilapäisesti roikkumassa rumassa taulukoukussa.

Jäljelle jäi muovinen satula. Pyörittelin sitä käsissä ja leikkelin sen osiksi. Yritin tehdä siitä jos mitä korua (ranneke, riipus, korvikset..), mutta kaikki viritykset näytti kovin tökeröltä ja tyhmältä. Fail.

Ainut mikä todella tuntuu käyttökelpoiselta, on tämä satulan remmistä leikattu ja päistään yhteen ommeltu sormus. Muovin joustavuuden takia se on myös mukava pitää ja helppo pujottaa sormeen.

Tälläistä tänä sunnuntaina! Nyt sitä voikin palkita itsensä viettämällä loppupäivän television seurassa!