Mekosta hame

Mikähän siinäkin on, että aina - SIIS AINA - kun iskee joku pikkuinen megahelle niin mulle iskee himo ommella? Juuri silloin kun hikoilee ihan ilman mitään tekemistä niin ei kun vain ompelukoneen eteen oikein, että hikoilee vielä enemmän. Miten se ompelu onkin niin (tuskan)hikistä hommaa?

Ja niin se siis iski taas, hikiompelu.

Idea lähti tästä. Ostin tämän rumiluksen mekon Pelastusarmeijan poistomyynnistä. Parisen euroa tästä maksoin ja mietin, että no onhan sen ruma, mutta se on 100 % puuvillaa. Ylin nappi poissa ja kirjailu paikoin ripsaantunut, mutta jotain kivaa tässä metsänvihreässä värissä on.

Hauska keskustelukevennys tähän väliin, kun otin mekon kotona esiin. Mies parahti: MIKÄ TUO ON. Tuommonen joku keskiaikaismekko. Eikö tuo brodeeraus ole ihan hirveä?

Nauroin, koska eihän mekko ollut sellaisenaan käyttöön tulossa. Ja yllätyin, että mies tietää sanan brodeeraus! 

Plan oli tehdä mekosta kesähame! 

Leikkasin yläosan veks. Otin sivuista ylimääräistä leveyttä ja tein siitä vyötärönauhan (no oikeasti eka vyötäröltä, mutta siitä tulikin eka liian leveä ja sitten kavensin liikaa ja siitä tuli ihan liian kapea, joten onneksi runsautta oli helmassa ja sain sivusta uudet kaitaleet vyötärölle).

Hihoista ja yläosan vuorituksesta tein isot sivutaskut. Nappikaistan ompelin alimpaan nappiin umpeen, jotta matkalta ei vilku. Eipähän tarvitse tarkistella julkisilla paikoilla, että onhan kaikki napit kiinni.

Vyötärölle tuli siis kiinteä kuminauha. Ensin ajattelin vetoketjua, mutta kesällä helposti turvottaa (mitäs syöt sitä jätskiä), joten joustava vyötärö tuntuu mukavammalta kuin napakka vyötärö.  

Tästä tuli tosi kiva hame! Vähän verotti pituudesta eka vyötärökaitalesuhmurointi, mutta ehkä näin parempi, on se silti pituudeltaan yli polvien.

Ja entä se yläosa? 

En ihan hirveästi ihastunut tähän kuviointiin. Napit ratkoin talteen ja mietin mitä käytännöllistä tästä saisi..

No pari donitsia! Pelkkä vihreä selkäosasta ja etupuolen brodeerauksesta oma jättihiusdonitsinsa.

Nappipari sai taakseen korvakorutapit. Minulla ei olekaan ennen tainnut olla korvakoruja, jotka mätsää helmoihin just eikä melkein!