Päivä sininen.

Uusin hauskan päivän lapsenmielinen sormus: fisu!

Sininen pusukala mulkosilmällä, cernit-massasta.

Kalapala on liimattu normaaliin sormuspohjaan pikaliimalla.

Melko iso saalis kalavaleineen tarttui sormeen!

Pöllöt ovat viimeaikoina inspiroineet ja siitä todisteena sininen pikkupöllö-riipus, myöskin cernitistä.

Siivekkäälläkin on valitettavasti mulkosilmät - ja vielä toispuoleiset sellaiset, reppana.

Mutta se on silti oikein hyvin söpö ja pikkuruinen minipöllö.

Kolmas sininen isku on hiuskoriste: kolmea erisävyistä huopaa pitsi-plus-huopapohjan päällä.

Pohjan alla kulkee kuja, johon pannan (tai miksei myös ohuen vyönkin) voi pujottaa.

Niinkuinnäin!

Pakko saada: harmaa paita.

Kuva.

SJP:n rennon arkityylin harmaa tpaita iskeyty takaraivoon ja kunnolla.


"Tahtoo-harmaan-paidan, harmaan-paidan-tahtoo, siihen sivurintatasku-sivurintataskun-tahtoo-harmaan-paitaan!"

Ajatuksesta kehkeytyi jopa osin pinttynyt mantra, joka vainoaa minua öisin. Sinänsä vielä kummallista: en edes välitä harmaista yläosista?

Ei ollut harmaa paitaa, mutta kirpputorin taannoinen valju mekkomainen paita sopi sivutaskun toteuttamiseen oikein hyvin- varsinkin kun kohdillaan oli pieni tahra. Koska väri ei ollut sitä mitä ensisijaisesti olisin tahtonut, nousin oikein barrikadeille ja pistin sitten oranssin taskun.

Sitten ompelukone päätti terrorisoida lankakokoelmallaan. Ei ollut oranssia lankaa. Piti ommella valkoisella. Meinasi tulla oikea värikimara koko ilmestyksestä.

"Burnout Top!"

Minun on kyllä vielä riennettävä alennusmyyntirekkien väliin skouttaamaan se-harmaa-paita. Voisi sitten vaikka kiinnittää sen sivutaskun tuolleen hyvin isosti, löysästi ja vielä ihan sivusaumasta asti. Pääsisi ainakin sitten tästä pakkomielteisestä ajatuksesta irti.

Inspiraationa virkatut huonekalut.

Olipa kerran sininen pieni jakkara. Ennen sininen oli sointuva väriläiskä sisustuksessani, mutta nykyisin se ei mätsää oikein mihinkään. Päätin tehdä asialle jotain jo aika päivät sitten. Vasta nyt, kun löysin kutkuttavan inspiraation virkatuista huonekaluista ja/tai -päällisistä niin löysin jakkaralle ratkaisun värinvaihtoon.

Otin lankajämiä ja aloin ilman mitään muistikuvaa tekemään jonkinlaisia-ei-oikeaoppisia-pylväitä pyörylän muotoon. Virkkasin kahta lankaa kerralla, jottei päällisestä olisi tullut liian luiru. Päätin, että valkoinen ja vauva-tyttö-pinkki sopivat hyvin yhteen, jos taustalta sälähtää vauva-poika-sininen.

Valitettavasti väriä kyllä piti vaihtaa loppupuolella valkoisen ja vaaleanvioletin yhdistelmään, kun jämälankojen menekin todellisuus poikkesi hieman kuvitellusta arvauksestani..

Valmiina jakkara sopii oikein hyvin tyttömäisen ja osittain vaaleanpunaiseen vaatehuoneeseeni. 

Ja hyvältä se jälkikin näyttää, vaikkei ollut mitään hajua miten jossain oikeaoppisessa ohjeessa olisi ohjeistettu virkkamaan päällinen. Näillä mennään, vääräoppisesti oikein.

Tein sen ihan itse.

 Ensimmäinen kokeilu Erica Domesekin P.S. I made this-kirjasta.:

Tässä on kirjan koru lähtökohtana..

..kunnon statement-koru!

Homman jujuna oli pujotella sukkahousun lahkeeseen kumipalloja solmujen väliin.

Itse päädyin kumipallojen sijaan kevyisiin massapalloihin. Tein vain yhden kerroksen ja kiersin koristeeksi päälle rautakaupasta metri/kilohinnalla ostettavaa ketjua.

Tarkkasilmäinen erottaa kuvasta nuppineulat. En vielä osannut päättää: liimaanko vai ompelenko ketjun päistä paikoilleen? Lisäänkö vaiko vähennänkö ketjua? Laitanko toisen kerroksen sukkahousua, jotta massapallojen valkoisuus häilyy pois? Kysymyksiä pitää vielä pohtia, ettei tule hutiloitua korun ulkoasun kanssa.

Aikas hieno siitä tulee kunhan saam hiottua ideaa. Sitten korua ehkä uskaltaa ulkoiluttaakin.

Otattaisitko yhden konvehdin?

Avaimenperässä roikkuneen ketjun lyhentäminen teki ketjusta sormuksen.

Ei näköjään kannattaisi kuvata käsiään juuri pyykkäämisen jälkeen.

Niinkuinnäin! Ohut ja kiva, juuri oman sormen mitan mukaan lyhennettynä, se ei paina, eikä luisu pois.

Uusi sormus varmisti, sen minkä olen jo jonkin aikaa takaraivossani tiennyt: sormuslaatikkoni on aivan liian pieni ja uusi olisi tarpeeseen. Onneksi kähvelsin itselleni jouluna konvehtirasian, joka käy sellaisenaan sormuslaatikostosta. Inspiraation moiseen otin täältä.

Sinne niin kannen alle, uusi sormus lepäämään rankan kuvaussession jälkeen. Uinu, uinu ketjuseni.