Ruskeat muutokset.

Pitkien pohdintojen ja tuumailujen jälkeen uskalsin vihdoin uskalsin vaatteiden värjäämistä! Itse yksin en ole koskaan värjäillyt, joten valitsin jotain "helppoa" näin alkuun: perusruskeaa Nitorin pesukoneväriä.

Kauppareissun jälkeen valitsin värjäysprojektin uhrit. Uhri nro yksi oli valkoinen perustoppi à la GinaTricot pestokastikkeella. (Ei kannata röhnöttää pestopastan kanssa sohvalla ja yrittää syödä pitkällään kuin antiikin aikoina konsanaan. Punainen kastike pirskahti pitkin toppia ja vaikka sitä kuinka heti syöksyi tahranpoistoaineen kanssa pelastusoperaatioon, lukuisia tahroja jäi pitkin pituutta..)

Uhri nro kaksi oli avomiehen auringon paahtama ja kauttaaltaan läikikäs lippis. Se oli alkujaan musta!

Uhri nro kolme oli minun vanha hupparini. Sen olkapäälle ja rinnuksen puolelle oli ilmestynyt joitain ihan käsittämättömiä jälkiä. Niiden on täytynyt tulla jostain vaatteesta pesussa, muuta ratkaisua en keksi..

Uhrien valinnan jälkeen suoritin punnituksen (check!), noin kymmenen kertaa ohjeiden pänttäämisen (apua-mihin-se-suola-laitetaan) ja paniikkigooglaamisen (apua-entä-jos-pesukone-värjäytyy), sitten eikun itse värjäämisen (apua-en-malta-odottaa). Piinallisen jännityksen jälkeen selvisi värjäystulokset:

Tulos 1: pestot peitty, toppi on nyt tasaisen ruskea. Osasin odottaa, etteivät langat värjäänny, mutta se ei haittaa. Sivusaumoihin ompelin kuitenkin ruskean tikkaukset, ettei valkoinen sauma paista niin kovasti.

Tulos 2: lippikselle ei tapahtunut radikaaleja muutoksia. Liituraidat eivät ottaneet väriä, mutta muuten lippis on sävyltään tasaisempi eikä lainkaan enää kuluneen näköinen ällötyslakki. Ja avomies ilahtui!

Tulos 3: Ennen keltainen huppari, nyt maitosuklaan ruskea svetari! Tuumasin värjäämisen jälkeen, että huppu saa nyt lähteä. Tilalle jäi pieni pystykaulus. Myöskään hupparista eivät kaikki langat värjäytyneet, mutta sekään ei haittaa, kun niiden värit kuitenkin mätsää keltaiseen kontrastia tuovaan vetoketjuun.

Vaihdoin myös vetoketjun sammakkokoristeiden vetimen yksinkertaisempaan pieneen prikkaan. 

Loppuun voisi vielä summata, että olen oikein tyytyväinen kolmeen onnistuneeseen lopputulokseen. Pesukone ei värjääntynyt ja kaikki onnistui kaikesta jännittämisestä huolimatta. Nyt sain intoa ja rohkeutta kokeilla lisää vaatteiden värjäämistä. Mielessä pyörii jo ideoita.. (Liukuvärjäys, täältä tullaan!)

Vanhan ajan opettajatarmekko.

Tässä on viininpunainen kolttu. Se on kierrätyskeskuksesta - mistäs muualtakaan. Se venyi aikansa odottelemassa muokkausvuoroaan, sillä en ensin tiennyt mitä sille tehdä. Nyt se odotus kuitenkin loppui:

Kolttu ennen ja jälkeen. Ennen ankea, tunkkainen ja rikkinäinen. Nyt kevyempi ja nuorekkaampi.

Eli mitä koltulle tein? Korjasin napinlävet, neppareilla kiinnitettävän vyön ja repsottavan alushameen. Lyhensin helmaa ja poistin hihat. Ompelin kauluksen aloilleen. Silitin ja sitten käytössä heti rypistin.

(Tästä kuvaparista muuten näkee turhankin hyvin vanhan pokkarin ja nykyisen kameran laadullisen eron, jäätävää, todella jäätävää!)

Mekko on muuten alunperinkin jonkun itse tekemä tai vähintäänkin paljolti korjaama. Sen näkee saumoista, koska osa niistä on ommeltu täysin käsin! Uskomatonta! Lie milloinhan se on valmistettu?

"Sä näytät ihan vanhan ajan opettajalta" oli kommentti, kun asustin mekon neuletakilla ja tiukalla hiusnutturalta..noh, tilanne vaatikin astetta kovempaa konservaattisuutta, joten asu ei lähtenyt vaihtoon.

Onnistunut ompelusmuokkaus vaatii palkkioksi herkkuja. Hyvää ja herkullista lauantaita!

Pompom-jatko-osa.

Eiliset pompompottelut jatkuvat, osa kaksi. Edellispostauksessa eka ote chenillepalloihin hiuslenksuina.

Kokeilin jo vähän lenksuja eri kampauksiin: ponnareihin, letteihin ja tiukkaan nutturaan niin sivulle kuin myös takaraivolle. Hyvin toimii hymyn innostajana, oli hiuslenksut yhdessä, yksin tai erikseen.

Kokeilin myös saako chenillepalloista "oikeaa" pompom-nauhaa. Erään puljun myynnissä olleet pompom-nauhat (n.4,5e/m) olivat liian isoja ja väljiä, joten testasin tee-se-itse-versiota. Kyllähän se onnistui, mutta eihän siitä samanlaista tullut, mutta ainakin sai itse määrittää kuinka tiheään pallurat nauhassa ovat..

Ensimmäisestä nauhan kokeilupätkästä tein köyhän miehen version Nikole Akongin inspiroimista kaulakoruista / Honestly wtf: Pom Pom Necklaces. Todellakin, köyhän-bloggajan-rupuversion, hah. Fail! Saa nauraa!

Toinen lyhyempi nauha meni käsikoruksi. Käytin leveämpää nauhaa ja ketjusta sekä siihen liitetystä virkatusta nauhasta koostuvan käsikorun lähtökohtana oli tämä:  Thanks, I made it: Pom Pom bracelet.

Ei siitäkään järin upea luomus tullut! Haha! Ei yllä oikeasta pallonauhasta tehdyn käsikorun tasolle. Fail!

EDIT // Ymmärrettävistä syistä yllä olevat menivät purkuun, vaikka ne täällä teille esittelinkin.

Kun kaksi korutekelettä meni astetta enemmän mönkään, otin askeleen taaksepäin johonkin helpompaan eli toisin sanoen tuttuun ja turvalliseen: korviksiin. Yhdet pallot ja yksi onnistunut tuotos! Söpöt pallurat!

Sitten tein palloista isomman pallon kaulakoruksi. Ensin kokeilin pallojen ompelemista käsin toisiinsa, mutta siitä ei tullut kovin kestävä, joten kiinnitin pallot pienen massapallon ympärille kuumaliimalla. Massapallon reikään liimasin myös korupiikin ja siihen ison korulenkin, joka ei "huku" pallojen keskelle.

Ja tästä tykkään kovasti! Vinksahtanut mielikuvitukseni tahtoo nimetä kaulakorun molekyyliksi!

Pompompampulat.

Ostin siis joku aika sitten karkkivärisiä chenille-palloja Tiimarista hintaan 1,99. Ideat lähti pyörimään ja..

..ensimmäisenä otin pussin kylkeen hiuslenksuja (joita säilytän massapallon päälle pyöriteltynä. Tuli ostettua megapläyjäys pampulapompuloita kerralla ja tämä on ollut niille nokkelin säilytysmenetelmä.)

EDIT// Hiuslenksujen säilyttäminen pallona ei ole minun keksimäni niksi. En tiedä kuka on lie keksinyt "ekan" kerran, mutta ainakin palloja myydään myös valmiina mm. Seppälästä. Itsetehtynä massapallon sijaan voi käyttää myös mitä vain rutisteltua myttyä esimerkiksi paperista tai kankaasta.

Eli tästä jo arvaa, mitä tulossa on! Vähäiset tarvikkeet: hiuslenksuja, karvapalloja. Ompelulankaa ja neula. Sakset. (Tai liimaa?) Aikaa muutama minuutti riippuen kuinka paljon palloja ja lenksuja kätösissä on.

Eikun minuuttikello tikittämään ja lankaa neulaan. Palloja lankaan ja neula hiuslenksuun. Solmu ja done!

Tuli kivat, piristävät tylsää ja väritöntä olemusta - oli kyseessä sitten tylsän ankea asu, badhairday tai hapan naama. Eihän pompompampaloista voi olla ilahtumatta, sama se olikovatko ne viis veen tytön hiuksissa tai sitten näin kakskytviisveen lapsekkaan leikkisässä päässä. Tulossa: pompom osa kaksi!

Kierrätetystä kierrätettyä.

On vaatteita, jotka pysyvät nappisuorituksina ja jatkuvina lemppareina vuodesta toiseen, kuten esimerkiksi minulla tämä mukava laskostettu lyhennetty kierrärihame. Kaikki vaatteet - etenkään muokatut sellaiset - eivät ole yhtä onnekkaita. Sanon tätä ompelun ja vaatteiden muokkauksen kiertokuluksi. Teet jotain, mistä tykkäät, mutta kohta siitä et enää pidäkään ja muokkaus alkaa alusta: teet sen uudestaan ja taas siitä tykkäät kunnes hommassa palataan lähtöruutuun.

Vaatteen kiertokulku osa yksi: tein vuonna 2010 tpaidasta taskullisen topin, joka ajan saatossa ylläriylläri jäikin käyttämättä. Omaa tehtyä harvoin kannattaa kirpparilla myydä, joten lyhensin topin hameeksi. Puna-valko-raidallinen resori poikkileikkasi printin pois ja jätti silti taskuntyngät käytettävään kuntoon.
(Yh, kauhea kalkkilaivan kapteeni kuvassa oikealla. Ei ole vielä aurinko paistanut ompelijaan niinkuin kesällä 2010.)

Sitten on vaatteen kiertokulku potenssiin kaksi: ostat jotain kirpparilta, muokkaat, muokkaat ja muokkaat. Kierrätyksen määrä tuntuu jo loputtomalta ja materiaalin määrä ehtymättömältä?

2010 ostettu kirppismekko lyhentyi mammamalliseksi babybolliksi seuraavana vuonna. Ja taas vuosi ajassa eteenpäin ja pistin mekon ihan tavalliseksi hameeksi, joka sopii kaikkeen ja kaiken kanssa.

Hameesta irtaantunut yläosa ei lentänyt tilkkulaariin, vaan sai alleen resoria (vanhasta topista) ja näin se on ylävartalon lämmike. Aion käyttää topin kanssa lenkillä, koska vilukissa tarvitsee hartioilleen suojaa. Olen varma, että tästä sekä edellä esitetyistä hameista tulee uusia suosikkejani kunnes hammasratas taas pyörähtää ja ken tietää millaiseksi on vaatteiden vuoro jälleen muuntautua. Sen vain voi aika näyttää.