Jouluamigurumit jämälangoista.

Jouluamigurumeja!

Tiedän etteivät jouluiset pikkuhahmot ole kaikkien makuun. Mutta tiedän myös, että on siellä jossain muitakin kaltaisiani, jotka tykkäävät pienestä ja veikeästä. Ja virkattuna sellaisia on kiva tehdä erityisesti jämälangoista.

Nämä jouluamigrumit tein töissä Kauneimmat Käsityöt -lehden joulunumeroon. Toteutus on kokonaan jämälangoista (joka tuotti hahmojen valinnassa haasteita, koska värit olivat rajalliset). Ideana on se, että voi tehdä vaikka yksittäisen amigurumin ja vaikka ripustaa kuusen oksalle - tai sitten voi tehdä kaikki ja muodostaa niistä vaikkapa seinäkoriste.

Ensin tein kuusen. Se on kahdesta kappaleesta. Kappaleet yhdistin, kuusen täytin ja lopuksi kirjailin kasvot. Kirjailin myös paljetteja koristeeksi. Ne tuovat pirskahduksen juhlaa pieneen kuuseen.

Sitten tein kuuselle kaverin lumiukosta. Tuo tupsupipo (tupsulla tietenkin, onhan ukko trenditietoinen) on ukolla irrallinen! Lumiukon voi tehdä ilman pipoakin. Tai voi tehdä pelkän pipon. Se sopisi kooltaan täydellisesti myös barbin päähän. Ja pienin muutoksin hiippapiposta saisi myös tonttulakin. Tupsunkin voisi vaihtaa vaikkapa pieneen kulkuseen.

Ei kahta ilman kolmatta - käänsin lumiukon vartalon suhteet toisinpäin ja siitä tulikin itse Petteri Punakuono! Petterillä on vähän väsy. Tai sitten sillä on punaisine nenineen vähän vilu, kun on kaulahuivikin kaulaan pitänyt solmia lämmikkeeksi.

Kokonaisuus on mielestäni aika kiva. Värikäs ja iloinen, sellainen se joulu saakin olla, eikö?

Ohjeet hahmoihin löytyvät Kauneimmat Käsityöt -lehden joulunumerosta 7/18. Seuraa Kauneimmat Käsityöt -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmatkasityot!

DIY: Helpot joulukortit 2018.

Hyvää marraskuuta! Lämpömittari plussalla, aurinko paistaa ja joulukortteja esitellään!

Tästä on nyt tullut jo vuotuinen tapa, että aloitan pikkuisen jouluilua lokakuussa askartelemalla äidille nipun joulukortteja. Tein niin viime vuonna ja sitä edeltävänä vuonna. 

Viime vuonna kortit olivat kolmiokuuseja täynnä. Tähtiä ja lumisadetta. Kaikki samanlaisia pienin variaatioin. Näihin kortteihin sai paljon uppomaan pieniä askartelupapereita ja -pahveja.

Ks. postaus joulukorteista tästä.

Ja toissa jouluna korttisetti näytti tältä. Ympyröitä ja tarroja. Kaikissa kuva erilainen. Näissäkin hyödynsin paljon vanhoja kortteja, katalogien joulukuvia ja muita koristepapereita.

Ks. postaus joulukorteista tästä. 

Entä tänä vuonna?

Nyt tein kortteja kolmanneksen enemmän. Kun korttimäärä kasvoi, en millään jaksanut tehdä kaikista kolmestakymmenestä ihan samanlaista. Päätin silti, että konsepti pitää olla helppo. Ei monimutkaisia juttuja vaan sellainen mikä onnistuu liukuhihnamenetelmällä. Kaikissa korteissa idea on sama, mutta tyyli vaihtuu pohjakuvan myötä. Tein siis erilaisia settejä. Yksi iso setti on tällainen. Tumma pohja ja tarroja. Helppoa, mutta yksinkertaisen sievää.

Yksi suosikkityyleistäni on tämä. Sävy, jota harvemmin näkee liitettävän jouluun on mukavan raikas ja iloinen. Pohjapaperia ei ollut järkeä peittää isoilla tarroilla, joten liimasin joukkoon vain pyöreitä yksityiskohtia. Ei se aina muuta tarvitse.

Perinteisempään makuun sopii punatulkut! Näihin laitoin isoja lumitähtiä tasapainoittamaan lehtivihreän kevätfiilistä.

Kolme korttia syntyi myös jämätarroista. Kuuseja ja joukkoon pieniä sydämiä - jotka eivät oikeasti ole käyttöön tarkoitettuja sydäntarroja tarra-arkissa, vaan lumitähtien ym. tarrojen aukoista jääneitä kohtia. Minusta ne näyttivät sydämiltä niin mikseipä nekin voisi hyödyntää ?

Hauskoja ovat myös nämä joulukoristepohjaiset kortit. On muuten nuo ohuet toivotustekstit tosi vaikea saada asettumaan just siihen mihin ne oikeasti haluaisi! Ensi vuonna valitsen jotkut muut.

Sitten pitäisi tehdä vielä ne omat joulukortit! Ne teen jollain ihan muulla tyylillä.

Virkattu avainkaulanauha.

Vihdoin voin esitellä tämän!

Se on kuin pieni karkki rullalla. Ihanan lämminhenkinen ja iloisen sävyinen - ihan kuin ystäväni. Tämä virkattu avainkaulanauha meni lahjaksi vuosia täyttäneelle ystävälleni. Ja nyt kun on lahja vihdoin annettu saajalleen, voin myös esitellä sen täällä.

En oikeastaan tiedä mistä idea lähti. Tuli vain pakonomainen ajatus, että nyt on avainkaulanauha tehtävä. Ensin ajattelin ommeltua, mutta lähdin kokeilemaan virkattua versioita - jotta olisi persoonallisempi.

Valitsin kolmea sävyä, mustaa, turkoosia ja persikkaa - mielestäni ne sopivat hyvin kolmikoksi. Lankojen lisäksi avainkaulanauhaan tarvitsee myös ns. turvalukon niskaan ja papukaijalukon, jossa on leveä lenkki suoraan kiinni. Siihen voi suoraan kiinnittää nauhan kiinni niin ei tarvitse lukon ja nauhan väliin erillistä d-lenkkiä.

Virkkasin nauhan näin:

Aloitin hakasesta. Tein siihen turkoosilla (lanka kaksinkerroin) 6 kiinteää silmukkaa, käänsin ja tein 3 kiinteää silmukkaa ja aloitin ekan nauhan: 3 ks, kääntö, 3 ks ja kääntö ja kunnes pituus oli sopiva (nauhaa kannattaa venyttää koko pituuteensa), palasin ylhäältä alas lenkkiin virkkaamalla nauhan ns. sisäreunaa pitkin kiinteitä silmukoita koko pituudelta. Jatkoin lenkin loppua kolmea ks:aa ja toistin saman. Kaksi nauhaa olivat valmiit.

Seuraavaksi pystyraidat:

Sitten virkkasin mustalla langalla (ei kaksinkerroin, koska musta oli hiukan paksumpaa) kiinteitä silmukoita kummankin nauhan ns. ulkoreunoja pitkin. Mustan jälkeen tein saman vielä persikan värisellä langalla (yksinkerroin), mutta ottamalla joka viidennen silmukan yli mustan rajan. Riviin muodostui kivoja väkäsiä tuomaan persoonallisuutta. Lopuksi viimeistelin reunat vielä virkkaamalla persikan värisellä langalla takaisin ylhäältä alas pelkkiä kiinteitä silmukoita ilman väkäsiä.

Turvalukon ompelin viimeiseksi käsin kiinni.

Paketointi mustaan ja pitsiteippiä päälle - yksinkertaista, mutta sievää. Väritys ja tyyli ei kyllä päälle paljasta kuinka kesäisen kepeä ja pastellisen hempeä nauha sisältä löytyy! Punaisessa silkkipaperissa (käärin sen vähän origamityyliin!) paketissa on myös pussillinen namuja ystävälleni, jotta vanheneminen käy makeammin, heh!

Yhden osan korvakorut (kaksi tapaa).

Jos pidät korvakoruista, nahasta ja vaatimattomista tekniikoista, tämä postaus on just sulle.

Kun ostin vasta kässämessuilta (ks. postaus) ruusukullan värisiä korvakoruja ja soimasin itseäni siitä etten heti tajunnut hankkia myös muita osia samassa sävyssä niin päätin haastaa itseäni.. Koska kyllähän nyt on olemassa edes jotain kivoja korvakorumalleja, joihin ei mitään muita metallisia osia vain tarvitse, eikö?

Otin itselleni sen yhden mukavimman materiaalin eli keinonahan ja aloin pyörittelemään. Kuinka ja miten? Ja siitä ne ideat sitten lähtivät: kuinka tehdä korvakorut vain koukuilla ilman muita osia.

Katsotaas korvakoruja vähän tarkemmin:

Tapa 1: Yhden osan korvakorut

Tuttu hapsu ja kokonaan nahasta.

Normaalisti olisin varmaan käyttänyt korupiikkiä ja välirengasta tai jopa kalottia (johon hapsun yläpään olisi voinut liimata), mutta meneehän se ilman mitään muuta. Apurina vähän pikaliimaa pitämään palat kasassa.

Näistä tuli kivan kepeät! Kivan nostalgisia myös. Taisin tehdä ehkä kymmenen vuotta sitten nahasta ekan kerran hapsukorvakorut. Sitten on ollut hapsuja muista materiaaleista, mutta nyt palasin tuttuun ja turvalliseen mustaan nahkaan.

Ohje - näin teet hapsukorvakorut:

Leikkaa nahasta suorakulmio (lyhyt sivu =  haluttu hapsun pituus). Hapsuta terävillä saksilla toinen pitkä sivu, jätä vastakkaiseen sivuun noin 0,5-1 cm reuna viilloista vapaaksi. Leikkaa todella ohut suikale nahkaa (pituus = kaksinkertainen hapsun pituus). Taita suikale ja liimaa suorakulmion toiseen yläkulmaan (ei hapsutettuun reunaan) niin että taitekohta jää pari milliä reunan yli. Liimaa ja kierrä hapsu tiukalle rullalle yläreunastaan. Liitä korvakoru suoraan ohuen suikaleen lenkkiin. Leikkaa kapeahko suikale nahkaa ja liimaa hapsun ympärille tueksi ja viimeistelyn ilmeen saavuttamiseksi. Liimaa suikale niin, että saumakohta jää "taakse" korviksen ollessa käytössä. Tee toinen korvis samoin.

Tapa 2: Yhden osan korvakorut

Sitten mietin, että kai nyt korvikset saa myös ilman tuota pikaliimaa? Onhan se aika tujua kamaa ja olen muutenkin alkanut (vihdoin) miettimään kemikaalien vähentämistä myös käsitöissä. Voisi aina miettiä mitä muita vaihtoehtoja on kuin liimaaminen.

Joten jos liimat ja muut osat ovat poissa pelistä, vaihtoehtoja ei ole paljoa. Mutta silti saa kyllä ihan muutamilla kerroksilla näyttävät korvakorut.

Ohje - näin teet geometriset korvakorut:

Valitse kolme erilaista nahkaa (päälle tuleva voi olla hiukan muita tukevampi). Leikkaa paloista kolme geometrista palaa peilikuvina. Tasaa yläreunat (täysin terävät kulmat jättävät vähemmän tilaa koukun liittämiselle) ja tee isohkolla, terävällä neulalla jokaiseen palaan reikä. Kasaa koukkuihin järjestyksessä, päälle tuleva ensin.

Helppoa kuin mikä! Lopputuloksena on melko liikkumattomat korvikset (koska koukku painaa osat toisiinsa ylhäältä). Mutta se ei haittaa, koska korvakorut pysyvät koko ajan suorassa linjassa kasvojen suuntaan. Jos taas tahtoo, että palat liikkuvat sivusuunnassa tai näkyvät ns. korvien suuntaan, on palojen ja koukun väliin laitettava välirengas. Mutta jos sitä ei ole, menee näin ilmankin!

Kahdet kivat arkikorvikset. Värejä ja pituuksia vaihtamalla näistähän voisi saada vaikka minkälaisia versioita.

Tänään on muuten tasan kaksi kuukautta jouluaattoon! Se on vain kahdeksan nopeasti kuluvaa viikkoa tyypit. Ja arvaatteko mitä? Aloitin jo EILEN tekemään joulukortteja! Vähän myös jo luettelin tonttujen kertomia kilttejä tyyppejä ja suunnittelin mitäs kässäilyjuttuja sitä keksisi heille pukinkonttiin. Jos kerrankin aloittaisi lahjapahan ajoissa ja tekisi asiat itselleen vähän helpommaksi. Tai ainakin yrittäisi - kuitenkin se on yksi hilirimpsis ja sitten onkin enää kolme yötä aattoon. Ja vuotuinen kesken olevien lahjojen paniikki, haha.

Oulun Kädentaitomessut 2018.

Viikko sitten Oulussa messuiltiin.

Yleensä vähän kartan tällaisia (turhia) messujen anti -esittelyitä (etenkin näin viikko jälkikäteen). Mutta teen nyt poikkeuksen, sillä kulunut viikko on ollut kiireinen ja en ole ehtinyt aiemmin esitellä muutamia kivoja löytöjä (tai saati kässäilemään mitään uutta postattavaa).

"Haluaisin ostaa jotain jouluksi."

Pörrökuusi oli ostettava. Niitä oli usemmassakin pisteessä myynnissä ja näin vastaavia pikkusia kuusia myös jo ihan Prismassakin myytävän. Mutta messuilta sain silti kivemman ja tiheämmän kuusen. Löysin myös kivan pussin kankaisia handmade-merkkejä. Voi sitten kaikkina tulevina jouluina ja epäjouluina lätkiä merkkejä itse tehtyihin lahjoihin.

"Ostan vain jotain tarpeellista."

Täydennystä korvakorukoukkuhin. Superohuet uudet siveltimet tarvitsin. Ja pari uutta kapeakärkistä tussia. Myös tuollaiset kirjontasakset (tai mikä noiden nyt nimi oikeasti on) on pitänyt pitkään ostaa. Nyt tartuin, kun kohdalle sattui. Pääsee leikkaamaan pikkutöistä kaikki langanpäät tarkasti pois.

Vähän tusseja testailinkin. Ihanan kapeat kärjet! Toisessa on 1 mm ja toisessa 0,05 mm!

Ihastuin ruusukullan värisiin korviskoukkuihin. Ihanan sävyiset! Mutta koukkujen kanssa sattui pieni aivopieru. Ei paljoa pelkillä koukuilla tehdä, kyllä usein korviksiin tarvitsee vähintään niitä välirenkaita. Ja eihän nyt kultaa tai hopeaa kehtaa yhdistää ruusukultaan. Olisi pitänyt heti ostaa samassa sävyssä muita osia.. nyt koukut menivät lokerikkoon odottemaan, että saan myös muita osia ruusukultana. Pitänee muistaa katsoa niitä muilta messuilta, ainakin marraskuussa Tampereen kässämessuilta.

(Psst! Tuo kätevä lokerikko on Tigerista. Ihan superhyvä lajittelemaan kaikkia pieniä osia.)

"Jos vähän kankaita katselisi."

Ei se nyt ihan katseluksi jäänyt. 

Ostin samaa kuosia myös keittiöpyyhkeen. Se olikin sitten ainut valmis tuote minkä messuilta ostin. 

Ja lopuksi jotain ihan uutta!

En ole ennen nähnyt myytävän heijastinmaalia (vai heijastavaa maalia?). Oletteko te? Ostin heti kaksi pikkupurkkia. Toinen on kankaille ja toinen koville materiaaleille. En ole vielä ehtinyt kokeilemaan maaleja kuinka oikeasti mitään heijastaisivat, mutta odotukset on kovat. Näihin palaan varmasti vielä!