Mekosta hame

Mikähän siinäkin on, että aina - SIIS AINA - kun iskee joku pikkuinen megahelle niin mulle iskee himo ommella? Juuri silloin kun hikoilee ihan ilman mitään tekemistä niin ei kun vain ompelukoneen eteen oikein, että hikoilee vielä enemmän. Miten se ompelu onkin niin (tuskan)hikistä hommaa?

Ja niin se siis iski taas, hikiompelu.

Idea lähti tästä. Ostin tämän rumiluksen mekon Pelastusarmeijan poistomyynnistä. Parisen euroa tästä maksoin ja mietin, että no onhan sen ruma, mutta se on 100 % puuvillaa. Ylin nappi poissa ja kirjailu paikoin ripsaantunut, mutta jotain kivaa tässä metsänvihreässä värissä on.

Hauska keskustelukevennys tähän väliin, kun otin mekon kotona esiin. Mies parahti: MIKÄ TUO ON. Tuommonen joku keskiaikaismekko. Eikö tuo brodeeraus ole ihan hirveä?

Nauroin, koska eihän mekko ollut sellaisenaan käyttöön tulossa. Ja yllätyin, että mies tietää sanan brodeeraus! 

Plan oli tehdä mekosta kesähame! 

Leikkasin yläosan veks. Otin sivuista ylimääräistä leveyttä ja tein siitä vyötärönauhan (no oikeasti eka vyötäröltä, mutta siitä tulikin eka liian leveä ja sitten kavensin liikaa ja siitä tuli ihan liian kapea, joten onneksi runsautta oli helmassa ja sain sivusta uudet kaitaleet vyötärölle).

Hihoista ja yläosan vuorituksesta tein isot sivutaskut. Nappikaistan ompelin alimpaan nappiin umpeen, jotta matkalta ei vilku. Eipähän tarvitse tarkistella julkisilla paikoilla, että onhan kaikki napit kiinni.

Vyötärölle tuli siis kiinteä kuminauha. Ensin ajattelin vetoketjua, mutta kesällä helposti turvottaa (mitäs syöt sitä jätskiä), joten joustava vyötärö tuntuu mukavammalta kuin napakka vyötärö.  

Tästä tuli tosi kiva hame! Vähän verotti pituudesta eka vyötärökaitalesuhmurointi, mutta ehkä näin parempi, on se silti pituudeltaan yli polvien.

Ja entä se yläosa? 

En ihan hirveästi ihastunut tähän kuviointiin. Napit ratkoin talteen ja mietin mitä käytännöllistä tästä saisi..

No pari donitsia! Pelkkä vihreä selkäosasta ja etupuolen brodeerauksesta oma jättihiusdonitsinsa.

Nappipari sai taakseen korvakorutapit. Minulla ei olekaan ennen tainnut olla korvakoruja, jotka mätsää helmoihin just eikä melkein! 

Virkattu minikukkaro

Hello!

Pitkästä aikaa. Tuli pieni blogitauko. Joskus ei vain huvita. Ei bloggailla eikä tehdä käsitöitä. Sen sijaan olen ollut ulkona, nauttinut kesästä ja viettänyt cityjuhannusta. Luin feministikirjan, katsoin ilmastokriisistä dokkarin, kävin ensimmmäisessä koronarokotuksessa, törmäsin kaikista edellä mainituista aiheista ihan kummallisia syitä, seurauksia ja vastaväitteitä ja mietin vain että v**** mitä p*****.

Ja siitä se sitten lähti.

Se tunne, kun kaikki ärsyttää. 

Se, että on umpiniskaisia ihmisiä, jotka eivät ota asioista selvää vaan uskovat valeuutisia, hatusta heitettyjä väitteitä ja uskomuksia. Se, että ilmastokriisin puolesta liian moni asia on aivan liian myöhässä. Se, että moni ei edelleenkään usko koko ilmastomuutokseen. Se, että moni ei usko edes koronaan. Se, että sanotaan et onhan tasa-arvoa (ei muuten ole), nostetaan olkapäitä ja jatketaan matkaa. Huudellaan somessa sitä ja tätä ilman, että se olisi totta, kenellekään hyödyllistä tai mitenkään edes inhimillistä. Se, että niin moni asia on pielessä. Arrghh! Sitten lopulta ärsytys yhteiskunnallisiin asioihin on niin iso, että jopa käsityötkin alkavat ärsyttämään.

Lukemastani feministikirjasta (no oli siinä muutakin kuin vain feministinäkökulmaa, mutta ei mennä nyt siihen) sain ajatuksen: hengitä ulos. Kaikki ärsytys ja kakkendaali aivoista ulos. Exhale, inhale. Exhale the bullshit. 

Joten sen mä sitten virkkasin.

Tarvitsin uuden minikukkaron vanhan tilalle ja jotain kuvioita siihen halusin. Vaihdoinkin kuviot kirjaimiksi! Ja voitteko uskoa, olipas jotenkin ihanan terapeuttista kanavoida kaikki se pakkautunut eri aiheiden ärsytys käsityön tekemiseen. Toki tämäkin kyllä veetutti ja piti vähän hengitellä, kun jouduin purkamaan ja aloittamaan virkkauksen alusta jopa kolme kertaa. Ensin tuli liian leveä, sitten silmukoita väärä määrä ja kolmannella kerralla tein yhden silmukan virheen tekstiin. Kyllä lievästi sanottuna otti päähän - etenkin kun lanka oli niin ohutta ja koukku superpieni 0,6 (isommallakin olisi voinut, mutta halusin tästä supernapakkaa), joten virkkaus oli jo ilman takapakkeja ihan superhidasta. Mutta sinnillä ja sisulla valmiiksi!

Tämä käsityö ei ole kaikille, ei kaikkien makuun. 

Mutta minuun nyt tämä "sanoma" kolahti ja jos sinuunkin niin tässä on siltä varalta valmis tekstikaavio*. 

OHJE: Virkattu minikukkaro

Lanka: Tiukkakierteistä virkkauslankaa, esimerkiksi Perfect Crochet Maxi (100 % puuvillaa, 100 g = 650 m) kahdessa värissä. Saman voi myös virkata paksummalla langalla, mutta silloin kukkaron koko on luonnollisesti isompi. Koukku: 0,6 -1,1 tai langan ja käsialan mukaan.

Tee näin: Virkkaa 90 kjs ja yhdistä renkaaksi. Virkkaa suljetuin kerroksin (tai voit myös spiraalina kunhan merkkaat aloituskohdan) 8 krs 1 ks jokaiseen s:aan. Virkkaa toiseen laitaan "bullshit", kuljeta tekstin lankaa muulloin työn takana mukana. Tekstien väliin voit jättää haluamasi määrän tyhjää tilaa, itselläni on 3 krs. Ota uudelleen tekstilanka mukaan ja virkkaa "exhale the" -osuus. Lopuksi virkkaa taas 8 krs yhdellä langalla. Yhdistä ylös vetoketju joko virkaten tai ommellen - ks. alta vinkki! Sulje lopuksi pohja.

* Kaaviossa alempi sana on tarkoituksellisesti "vinossa" eli ei ylemmän osuuden keskellä, koska tekstit virkatessa menevät sen verran kursiiviin niin epäsymmetrisyys vähän korjaa sitä.

MUTTA: Miten saada vetoketju istumaan virkattuun kukkaroon nätisti ja helposti?

VINKKI!  Virkkaa ensin vetoketjun ympäri! Tämä niin helpottaa saamaan vetoketjun kohdilleen. 

Virkkaa siis vetoketjun ympäri kiinteitä ketjusilmukoita. Isommassa työssä voisi jättää enemmän hampaistoon väliä, mutta tässä halusin reunan lähelle. Ohut koukku menee hyvin vetoketjun läpi. Jos on paksumpi koukku, voi vetoketjun reunaan ensin pistellä isolla neulalla pienet alut. Virkkaa laita suoraan ja käänny hampaiston yli vähän aikaisemmin mitä kukkaron leveys on. Virkkaa symmetrisesti toiselle puolelle.

Ketjusilmukoiden reunaan voisi jatkaa virkaten suoraan. Eli työn voisi myös aloittaa vetoketjusta ja virkata ylhäältä alas!

Yhdistäessä helpointa on neulalla vetää vastatusten tulevat silmukat yhteen. Itse aloitan edestä keskeltä, päästä aloittaen menee helpommin vinoon. Päissä yhdistä useampi kukkaron silmukka vetoketjun päähän, jotta kulmasta tulee tasainen.

Jos nurjalle jää liian leveästi "avointa" vetskarin reunaa, harsi ne vielä kiinni niin eivät ole käytössä haitaksi. Tämänhän toki voisi tehdä nätimmin vetoketjun värisellä ompelulangalla, mutta oli sopivasta leikkuujämää virkkauslangasta, joka riitti juuri hyvin tähän.

Tämän koko on juuri sopiva! Tämä on kolikoille, mutta sisään mahtuu myös pankkikortti. Tai huulirasva ja avaimet. 

Seuraavaksi tottelen kukkaroani ja vain hengittelen: hengitä ärsytys ulos - ja keskity olennaiseen. Vaikkapa käsitöihin. Kyllä se tästä, käsityöterapialla! Tai jäätelöllä. Voisinkin lähteä tästä kolikkopussini kanssa kohti jäätelökiskaa.. 

DIY: Lahjakortin paketointi

Karkkilaauntaiiiii! 

paljon karkkia - vaan ei yhtään itselle. Herkkuiloittelu lähti paketteihin. Eli oli siis parin lahjan paketointipäivä.

Nyt en tehnyt lapsille mitään itse. Alkavat olla sen ikäisiä, että on vaikea keksiä itse tehtyä. Joten ratkaisuna oli todennäköisesti hyvinkin mieleiset lahjakortit, joilla saavat valita jotain mieluista. "Pelkän" lahjakortin antaminen sellaisenaan tuntui kuitenkin vähän köpöseltä - etenkin lapselle. Joten mistä ne lapset tykkäävät, karkista tietenkin! Lahjakorttia ja karkkia päälle, siinä on jotain konkreettista iloa vaikka heti käytettäväksi. 

Pussin sijaan kylkeen lähti patukkaa, tikkaria ja sen sellaista - ja ei sanakaan: tiedän, kyllä lähti myös roskaa kylkeen. Vähän sotii karkkien mukana tuleva turha muoviroska arvoja, mutta menkööt nyt tämän kerran. Ei siihen nyt ihan irkkariakaan voinut laittaa mukaan sotkemaan kortteja.

Ja mites kaiken nitominen yhteen? Päätin tehdä pienet paperikuoret! 

Tarvikkeina vain paperi (vähän kopiopaperia paksumpaa, mutta ei kartonkia kuitenkaan), puikkoliima ja lankajämää. Väliin on hyvä treenailla paketoimista ilman muoviteippiä ja muovipintaisia lahjapapereita. Tavoite tosin olisi joskus saada käytettyä kaikki lahjapaperit ja -narut kokonaan pois, jolloin jäljelle jäisi muovittomat paketointimahdollisuudet. Voisi vaikka tehdä aina vain ja ainoastaan ekologisia paketointeja (ks. siihen vinkkejä joulun ekologisista paketointi-ideoista!)

DIY: Paperista lahjapussukka

Tämä on jo tavallaan oma klassikkonsa - mutta ihan siltä varalta, että jos siellä ei jollekin ole vielä tuttu taittelu niin nyt on! Tämän voi tehdä niin vahvasta lahjapaperista kuin myös tavallisesta paperista. Tässä kokona A4, mutta samanhan voi tehdä ihan hyvin myös isommassa tai suuremmassa koossa.

1. Taita ja liimaa paperin lyhyet sivut limittäin.

2. Taita alhaalta sivut ylös.

3. Avaa taitettu osuus vastakkaisiin suuntiin, jolloin kulmiin tulee pienet lipareet, paina ne teräviksi.

4. Taita ja liimaa taitetuts sivut limittäin. Laita liimaa myös pieniin lipareihin niin pohjasta tulee vahva.

5. Työnnä käsi pussin sisään ja avaa pohjan taitokset.

6. Taita yläreuna taitteelle ja tee rei'ittimellä reiät. Vaihtoehtoisesti reunassa voisi käyttää myös nitojaa (mutta koska menee lapselle, eipähän ole niittiä, johon loukata kätensä).

7. Täytä pussukka. Tämä on mielestäni se kivoin osuus asetella sisussälä paikoilleen.

8. Taita yläreunan taitos, pujota jämälankaa reikiin, liitä pakettikortti ja solmi lanka rusetille. Valmista!

Helppoa ja yksinkertaista. Siinä on myös helposti värikoodatut paketit. Keltainen toiselle, pinkki toiselle.

Makeaa karkkilauantaita!
 

Kosmetiikan kierrätysta osa 2

Aiemmin keväällä aloitin uuden postaussarjan aiheesta kosmetiikan kierrätys. Eli kaikki vinkit miten uusiokäyttää, kierrättää ja ehkä jopa myös jatkaa tai tehdä zero waste -meiningillä itse kosmetiikkaa. 

Katso osa 1 postaus tästä.

Nyt jatko-osassa keskityn viiteen meikkiniksiin! Eli mitä jatkojalostusta meikeistä irtoaisi? Viisi vinkkiä!

Tässä ei ole käsiin räjähtänyt fiasko.

Ja tässä ei ole muuten myöskään roskaa.

Siinä on hyvä, uusi kierrätysidea!

KIERRÄTYSNIKSI 1/5 Nestemäinen eyeliner

Kun se loppuu, käyttö loppuu. Vai loppuuko? Mietin, että onhan tuossa kiva suti. 

Pesin eyelinerin. Mietin kyllä et onko tämä taas piheyden huippu? Mutta kannatti, koska loppupeleissä jäljelle jäi puhdas suti ja sille hyvä "kotelo". Voisi toimia maaleille ja liimoille. Tai jos tekee kynsilakkakoristeluja niin kynsimaalauksien yksityiskohdille. Jos suti on rispaantunut, sitä voi myös saksia siistimmäksi.

Toisekseen olisi voinut myös miettiä: onko se loppu vai vaan kuivunut? Pestessä liukeni niin paljon mustaa väriä (100 x eka kuva), että uskon et oikeasti "pullossa" oli paljon jäljellä, mutta se oli vain jämähtänyttä. Tajusin sen koska a) tarjoushaukkana olin jo ostanut uuden luonnonkosmetiikan eyelinerin tilalle, joten vanha unohtui kokonaan laatikkoon tosi pitkäksi aikaa ja b) pesun jälkeen hoksasin, että olisihan pullossa ollut pallo, joka olisi estänyt eyelinerin jämähtämisen, jos vain pulloa olisi välillä heiluttanut. Joten mitä opin? Hanki nestemäiset meikit vain heiluripallon sisältävänä ja myös heiluttele niitä niin ne eivät kuivu liian aikaisin, jolloin valmistettua ainetta ei mene hukkaan.

KIERRÄTYSNIKSI 2/5 Kiinni kuivunut kynsilakka

Jokaiselle naiselle on varmasti joskus käynyt näin? Ei aukene, vaikka kuinka salosanoja kuiskuttelisi. Kokeilin netistä löytämiäni niksejä jämähtäneen kynsilakkapullon auki saamiseen:

1. "Pyöräytä pihdeillä korkkia niin korkki nytkähtää auki." No ei muuten auennut, tuli vain naarmuja korkkiin.

2. "Ujuta kynsilakanpoistoainetta korkin ja pullon väliin, se liuottaa väliin jääneen lakan pois." Ei auttanut ei yhtään mitään, tuli vaan sotkua ja poistoainetta meni lirut suoraan vaan viemäriin.

3. "Laske kuumaa vettä korkin päälle." TOIMII! Kaadoin lähes kiehuvaa vettä korkille rauhallisen hitaasti. Kannattaa varoa sormia, itse pidin varmuuden vuoksi pulloa pihdeillä kiinni niin en saanut kuumia vesiroiskeita päälle. Kun korkki oli sen verran "jäähtynyt", että siihen kesti koskea, sehän aukesi kuin ei kiinni koskaan olisi ollutkaan! Kuuma vesi, mitä taikuutta. 

Kun pullon saa auki, kannattaa korkki ja pullon suu pyyhkäistä mahdollisten lakkasotkujen kannalta, ettei korkki jämähdä samantien takaisin kiinni.

Ekstravinkki! Jos on tarpeettomia kynsilakkoja, ne muuten menee kirppiksillä hyvin kaupaksi. Möin pikkupussillisen kaikki pois könttähintaan. Joku nainen haki ihan onnessaan. Itselleni jätin vain muutaman perusvärin. Kynsiäni en juuri ole vuosiin lakannut, mutta kynsilakoilla voi korjata monenlaista värinaarmuja. Toimii myös joskus korujen fiksauksessa! Ja väritön lakka tietenkin sukkahousupaoissa.

KIERRÄTYSNIKSI 3/5 Rikkoontunut puuteri

Oli se sitten puuteri, poskipuna tai luomiväri - se ei ole piloilla, vaikka johonkin kopsahti ja meni jauhoksi! Ratkaisuna on haavojen ja ihovammojen desifiointiin tarkoitettu Septidin (saa apteekista). Kun ainetta lisää tipoittain, saa jauheen kosteammaksi ja sen voi spatulalla tai lusikalla painaa takaisin meikkilokeroon. Sitten pinta jätetään vain kuivumaan. Parasta on, että saman fiksauksen voi tehdä tarvittaessa monta kertaa, Septidin alkoholi haihtuu meikistä kuivuessaan pois.

Tästä vinkistä kerroin myös aiemmin meikkiniksipostauksessa.

KIERRÄTYSNIKSI 4/5 Huonot meikkisiveltimet

Tietenkin a ja o on meikkisiveltimien ajoittainen pesu (muuten ihan oma shampoo tai vaikka marseillesaippua sopii hyvin, et tarvitse ostaa erikseen mitään meikkisivellinpuhdistusaineita). Mutta entä jos karvoissa on jotain vikaa? 

Yksi ratkaisu on terävillä saksella leikata harjaksia. Voit tehdä tasapäisestä pyöreän tai pyöreästä vaikka kolmiopäisen siveltimen. Joskus olen liian löperöitä ihan vaan vähän lyhentänyt, jolloin siveltimestä tulee jämäkämpi. Ihan miten omaan makuun kullekin sopii.

Toinen ratkaisu on poistaa siveltimet käytöstä ja siirtää ne vaikkapa maalaushommiin. Sopii maaleille ja liimoille ihan hyvin - kierrätystä parhaimmillaan, meikeistä muuhun hommaan vaan!

Pari niksiä lisää:

Esimerkki 1: Katkennut sivellin, jonka pää oli katkemisesta tietenkin ruma, terävä ja tikkuinen. Ratkaisu: Vesihiomapaperilla sileäksi hiominen ja sen jälkeen akryylimaalilla mustaksi pään maalaaminen. Fiksauksesta tuli huomaamaton! Sivellin tietty paljon lyhyempi mitä ennen, mutta sehän nyt ei haittaa mitään.

Esimerkki 2: Sivellin, joka on irronnut varrestaan. Varsi oli myös jokseenkin kummallisen tahmainen eikä pintaa saanut puhtaaksi pesemälläkään. Ratkaisu: Vanha tahmavarsi veks, puutikusta uusi tilalle! Maalasin sen ensin akryylimaalilla ja lakkasin päälle kiiltävällä akryylilakalla. Sitten vain liimasin tuppeen kiinni. Fiksaus lähes huomaamaton! Ja vanha varsi saa mennä vainn sekoitustikkujen joukkoon vielä kohtaamaan joskus viimeisen tehtävänsä ennen roskiin menoa.

Ekstravinkki! Jos sivellin on silleen semihyvä, mutta ei ihan best, voit tehdä siitä laukkuun tai reissuun pieneen meikkikukkaroon sopivamman siveltimen tahalleen katkaisemmalla siveltimen lyhyemmäksi ja vähemmän tilaa vieväksi. Kerran tein näin ja vähänkö on hyvä.

 Ja loppuun suosikkivinkkini! Vähän samaa kuin aikaisemmissa viitatuissa postauksissa, mutta kertaus on opintojen äiti.

KIERRÄTYSNIKSI 5/5 Tyhjät meikkikotelot

Oli se sitten puuterin, luomivärin tai minkä meikin vain avattava kotelo - pese se! Kyllä ne kaikki puhtaaksi saa pienellä vaivalla. Erittäin hyviä menossa mukana, kun voi ottaa koteloon pienen määrän voiteita (kunhan ei ole liian nestemäisiä). Koteloista voi myös veitsellä kammeta nuo metalliset pikkualustat ja yhdistää niitä vaikkapa isompaan sisälle, jolloin yhteen saa montaa juttua mukaan! Koteloiden pesuniksejä ja lisää käyttömahdollisuuksia löydät sarjan ekasta postauksesta.

Ja kun koteloista oli puhe, aloitin jo koostamaan seuraavaa osaa, joka keskittyykin kosmetiikan koteloihin, pulloihin ja pakkauksiin - mitäs niistä sais irti ja mihin niitä voisi käyttää? Kolmatta osaa odotellessa!

Unikkotennarit

Unikot! Tuo klassikkokuosi, kaikki tuntee sen.

Itselläni siihen on viha-rakkaussuhde. Vuonna peruna minulla oli rippijuhlamekko sinisestä unikosta. Sitten sitä puski ikkunoihin ja keittiönkaappeihin, kunnes ajan myötä tuli ähky. Hyi, unikkoa - kaikki pois! Kun myöhemmin pääsin työkseni myymään Marimekon kankaita, ihastuin uudelleen unikkoon - kunnes taas iski kuosiähky. Marimekkoa, never again! Kunnes taas... aikaa on kulunut ja ai että se näyttää taas jotenkin raikkaalta - etenkin mustavalkoisena!

Joten siitä se ajatus sitten lähti.

Tai ei oikeastaan. Ensin laitoin mustat tennarit ostoskoriin ja siitä se sitten lähti. Niin nätisti viekottelivat ja kuiskuttelivat: maalaa meidät! Ihan mustia kenkiä menin ostamaan (kun edellisistä oli ulkopohjat ihan halki ja hörppäsivät kaiken veden sisään), mutta inspiraatiolle oli annettava periksi!

Aloitin sillä, että ihan harjoittelin unikon piirtämistä paperille. En ollutkaan koskaan tätä klassikkokukkaa piirtänyt missään muodossa. Helppo kuvio, mutta sille on ominaiskohtansa mikä tekee siitä juuri unikon.

Sommittelin piirtäessä jo, että minkä kokoisia unikkoja sitä kenkään mahtuisi joko kokonaan tai osittain.

Piirroksista valitsin kaksi isoa ja kaksi pientä unikkoa. Leikkasin ne ihan kaavoiksi. Ajattelin, että parempi se on sommitella ja hahmotella (piirsin liitukynällä) unikot suoraan kenkään, jotta kukkien väliin jäävät tyhjät välit pysyvät suht tasaisena. 

Ihan hyvä siinäkin mielessä oli piirtää rajat valmiiksi - tunnen itseni sen verran, että muuten vapaasti maalatessa olisin jossain vaiheessa kuitenkin kyllästynyt maalaamaan yhtä ja samaa kuvioita, joten loppupeleissä kenkiin olisi saattanut ilmaantua jotain päivänkakkaroita.. nyt kun se ei ollut mahdollista, oli pakko pysyä piirretyssä suunnitelmassa.

Sitten maalaamaan! Oli helppoa (ja ehkä joskin vähän tylsääkin, mutta siksi myös ihanaa aivot narikkaan -maalausta), kun käytin vain ja ainoastaan valkoista.

Jotta väristä sai tasaisen, oli maalattava alueet kahdesti läpi.

Lopuksi maalikerrosten kuivuttua käsittelin vielä kaikki reunat mustalla permanenttitussilla (Sharpie), jotta reunoista sai skarpimmat. Tussilla sai myös tussattua pari pikkuhutireunaa piiloon.

Eikö näytäkin melko hyvältä! 

Yritin sommitella erikokoiset unikot niin, että olivat suht tasaisesti suhteessa kenkäpuoliskoihin, mutta kuitenkin niin, että yksikään unikko ei ole just samassa kohtaa tai just samassa asennossa toisessa kengässä.

Näistä kyllä tykkään. Mukavaa mustavalkoista. Kyllä kannatti vastata inpsiraation kutsuun.

En olekaan muuten maalannut vuosikausiin itselleni kenkiä. Monia tilaustöitä on tullut maalattua, mutta itselleni en ole kustomoinut. Tuntuu ihan erikoiselta. Ihan custom ja ihan itselleni!