1. luukku: Enkelikellon muodonmuutos

 

NYT SE ALKAA: BLOGIJOULUKALENTERI VUOSIMALLIA 2021!

Eka luukku! Kuinka ihanaa, olen tätä jopa odottanut. Ja mitä kaikkea onkaan luvassa, lue vähän tämän kierrätysaiheisen blogijoulukalenterin teemoja tästä promopostauksesta.

Joulukalenteri starttaa siitä mihin se viime vuonna jäi. 

Enkelikello, rikkinäinen. Pelastin sen kotiin roskiin menolta tietäen, että korjata ei voi (yritetty on jo ennen kotiin tuomista), joten palat lähtisivät mikä minnekin. Viime jouluna eivät vielä ehtineet uusiokäyttöön, mutta ideoin kyllä jotain ks. viime vuoden toka vika luukku tästä.

Tämä ensimmäinen luukku kierrätysaiheiseen blogikalenteriin on startti sille, että joulukoristeita esille ottaessa vanhaa (ja etenkin vähän rikkinäistä) koristetta voi todellakin katsoa uusin silmin. Paloiksi ja uusiokäyttöön, mitä kaikkea mistäkin voisi saada? Yllä olevasta linkistä löytyy myös paljon muita joulukoristeiden kierrätysvinkkejä!

Ja minkälaisen muodonmuutoksen enkelikello sai?

Jokseenkin ekana kiinnostivat itse enkelit. Mietin ensin joulukortteihin liimaamista. Ehkäpä kranssiin? Tai sittenkin joulukuuseen? Vai kuitenkin jotain muuta? 

Mahdollisuuksia oli monia, enkä oikein osanut päättää, joten valikoin sen idean, jossa ei liimata tai kiinnitetä mitään pysyvästi - voin siis vaikka ensi jouluna purkaa homman ja tehdä enkeleistä taas jotain uutta!

Enkelikellosta tuli pieni tuulikello! Tai oikeastaan ihan vain ikkunakoriste. Pieni sellainen.

Ja mitä oikeastaan edes tein? Kiinnitin langat (= jämälankapussista pätkiä) enkeleihin. Lisäsin lenkillisillä korupiikeillä lasihelmet (= uusiokäytössä ties monennetta kertaa) painoiksi. Ripustin enkelit enkelikellon kolmiopidikkeen päihin. Kiersin lankaa pidikkeen ympäri ja keskusreiän läpi. Lisäsin helmiä myös pidikkeen reunoihin alas ja yhden ison päälle. Ja siinäpä se sitten olikin. 

Pyrin johonkin pelkistettyyn herkkyyteen, en tiedä välittyykö ajatus tästä pienestä viritelmästä.

Sitten tartuin (kirjaimellisesti) enkelikellon alustaan. Vääntynyt, kupruileva... mutta kivasti patinoitunut! 

Jo viime vuonna ajattelin, että tämän voisi hyödyntää vielä siinä mihin on tarkoitettukin: alustaksi kynttilälle.

Kun ei supisuoraksi saanut niin päätin hakata kupruille lisää. Vasaroin jonkun vartin kummaltakin puolelta, jonka jälkeen osumaa oli kivasti eikä pinta enää häirinnyt silmää. Kuvassa alustan naputtaminen oli vasta puolivälissä.

Siitä tuli oikein kiva, mutta...

...not enough! Kivat piparireunat, mutta jotenkin tämä jäi vielä vähän pliisuksi. Jotain lisää, mutta mitä?

Sitten muistin tämän puupalikkamöhkäleen! Otin alle korkeutta tuomaan - ja niin vauhdilla, että jäi kuvan ottokin vähän puolitiehen. Mutta kuviteltaa kuvaan valo ja tarkkuus, heh.

Sekin on saanut osumaa ja on samankaltaisesti vähän pinnaltaan patinoitunut. En tiedä mikä tämä on alkujaan ja mistä se minulle joskus aikoinaan kulkeutui, mutta on kuleksinut tiellä. Joskus kynttilän alla käyttänyt, mutta puisena on tuntunut turvattomalta. Nyt liimasin siihen metallia päälle ja paloturvallisuus kasvoi harppauksen. Plus, että ne sopii yhteen. Ja näyttää myös ihan kivalta.

Huomenna jatkuu, siinäkin tehdään jotain uutta vanhasta. 

Spoiler alert: seuraava luukku lähtee liikkeelle aika pitkälti roskasta. Tai siis sellaisesta mitä ihan joka taloudessa on aina ja kaikkisesti. Mutta nyt siitäkin voi tehdä jotain jouluista ja kestävää! Se mistä on kyse, näkyy täällä blogissa huomenna!