10 ideaa kirjailuun osa 2/3.

Edellisessä postauksessa (ks. tästä) vilautin uusimman Kauneimmat Askartelut -lehden kirjailukokonaisuuden ensimmäistä puoliskoa. Nyt jatko-osassa lisää kirjailua! Kokonaisuutta ideoidessa päätin, että on pakko kokeilla miten kirjailu taipuu koruiksi - onhan korut lempimuotoni aika lailla kaikessa itse tekemisessä.

Idea 1: Kirjailu ristipistoilla nappi-aihioon. Kokeilin kaulakoruksi ja sormukseksi. Aika hyvin taipui aihioon, vaikka ensin ajattelin että onkohan ristipistokangas eli ts. aida-kangas lie liian paksua. Mutta näppärästi kävi ja kirjailukin oli nopeaa. Itse päädyin mustavalkoiseen yksinkertaisuuteen, mutta muutaman centin nappikokoonkin mahtuisi tekemään vaikka mitä ristipistokuviota (itsehän en edes tehnyt ristipistoja).

On se kyllä varsinainen timanttisormus, hehee.

Idea 2: Kirjontakehyksessäkin voi tehdä korupohjia. Tässä yksi versio (ks. valmis koru alta). Pingotettuun kankaaseen voi hahmotella kuvan ja sitten vain lohkot täytetään häivepistoin. Reunoihin tein kapean "nauhan" laakapistoja ja sitten leikkelin ja ompelin kirjotun kankaan nahkapalaa vasten.

Ja lopputulos näyttää tältä! Tuli aika kiva, graafinen ja kivan epäsymmetrinen. Ja arvaatteko muuten mitä? Tämä ei ole edes kokonaan kirjontalangoista. Käytin osaan lohkoista myös moninkertaista ompelulankaa. Eroa ei näe!

Ihan hyvä vaihtoehto vaikkapa niihin hetkiin, kun haluaisi tiettyä sävyä, mutta ei halua/ehdi/tarvitse ostaa kokonaan uutta kirjontalankanippua niin sen sijaan voi käyttää myös tavallista ompelulankaa.

Idea 3: Omat kestokirjailupohjat! Tämä on ehkä yksi nerokkain idea mitä olen vähän aikaan korujen saralla keksinyt. Mistä voin kovasta muovista (tämä esimerkiksi cd-levykotelon sisämuovista) voi sulatella neulan kanssa kirjailupohjan. Valitse vain muoto, tee reiät ja kirjaile menemään. Voi kirjailla vaikka joka päivä eri kuvion!

Tein myös sormusversion sähäköillä vauhtiviivoilla. Sormuksessa on se hyvä puoli, että taustapuolen pistot jäävät piiloon. Kaulakorussa pitää vähän miettiä miltä se taustapuoli näkyy, kun auttamattahan se näkyy kaulassa liikkuessa.

Ks. korujen ohjeet Kauneimmat Askartelut -lehdestä (3/17, löytyy hyvin varusteltujen kauppojen lehtipisteistä!).

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut 

#kauneimmataskartelut #100uuttakierrätysideaa

10 ideaa kirjailuun osa 1/3.

Tällä viikolla ilmestyi uusi Kauneimmat Askartelut -lehti (nro 3/17). Sen yhtenä isona teemana on kirjailu - ja minä sain lähteä sitä toteuttamaan! Juttu on kolmen aukeaman pituinen ja se kulkee otsikolla 10 ideaa kirjailuun, mutta oikeastaan ideoita on jopa 15, jos lasketaan myös mukaan ne, joista ei ole kirjallista ohjetta. Tässä ideoista muutama ensimmäinen!

Kirjailukehyksistä voi tehdä kivoja tauluja, koska kirjailukehys toimii itsessään kehyksenä. Ja kankaan voi aina vaihtaa toiseen, joten kehys ei todellakaan ole kertakäyttöinen. Ekan kuvan sinisävyinen kaupunkinäkymä sisältää lehdessä myös piirroskaavan, mutta tämä Hello-kehys on ihan freestyle-tyylillä.

Ja "kirjailla" voi myös ompelukoneella! Joko kankaalle tai paperille. Itse kokeilin paperille tehosteompeleita.

Ja kartongin päälle liimatun kuvan päälle voi myös kirjailla käsin yksinkertaisia kuvioita. Muotokuvaan voi tehdä korvien kohdalle pienet lenkit, jolloin muotokuva toimii myös korvistelineenä. Tämä voi olla joidenkin silmään vähän liian creep, mutta itse tykkään. Frida Kahlo, kukkia ja korvikset - mistä en voisi olla pitämättä?

Frida se toimii kuuliaana korvisten "esittelypaikkana". Kuva pysyy hyvin seinällä kevyillä korviksilla ihan sinitarralla. Ei reikiä ja helppo siirtää paikasta toiseen.

Tässä oli ensimmäinen osa niistä viidestätoista ideasta. Hetken vielä pihistelen muita ideoita ja malttamattoman uteliaat voivat käydä lehtipisteen kautta lukemassa lisää, muut joutunevat odottamaan jatko-osia.

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut 

#kauneimmataskartelut #100uuttakierrätysideaa

Uudet peitteet.

Pehmoiset keittiöntuolien nauhattomat istuinalustat (ks. postaus) jättivät pienestäkin palasta tyynyksi sopivan palan. Ja siitä se idea sitten lähti. Uudistin samalla koko makkarin keskipisteen eli sängyn peitteineen.

Ensin tein siis teddytyynyn jämäpalasta (taakse lakanasta taustakangas) ja sille kaveriksi kaksi mustaa tikkikuvioista tyynyä kankaasta, jonka ostin täysin impulsiivisesti yhtään tietämättä mitä siitä teen. No kaksi kappaletta tyynyä tuli! Ne passaavat hyvin vaaleanpunaisen collegetyynyn kanssa, jonka ompelin tikkikuvioineen reilu vuosi sitten (ks. tyynyn postaus tästä).

Ja ei se sitten siihen jäänyt. Tuli tyynyt ja totesin, että nyt tarvitsee uuden, kunnollisen päiväpeitteen. Ei auttanyt kuin mennä Eurokankaaseen. Ostin kahden metrin jättipalan Linnan muurilla -nimistä päiväpeitekangasta. Sen leveys on kivasti 280 cm, joten ei tarvinnut muuta kuin huolitella reunat.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun ei ollut yhteen päivään tarpeeksi ompelumetrejä tehtynä, tein vielä uuden helmalakanan. Se peittää sängyn alle piilotetut roipelaatikot. Edellinen helmalakana oli römssyinen ja liian tuhti. Purin sen ja tein uuden ilman laskoksia. Paljon parempi! Samaan hengeen vetoon lakanasta jäi sopiva kappale, jolla päällystin sängynpäädyn. Aikasempi oli harmaa ja se näytti päiväpeitteen kanssa tunkkaiselta. Sängynpäätynä on dyykatty styroksilevy (ks. postaus tästä).

Jos joku ihmettelee tuota porrasta sängyn edessä, se on meidän koiramummon reitti sänkyyn. Tässä postauksessa portaiden tekemisestä (pohjana ihan vaan pahvia!) lisää. Nuo portaat ovat olleet käytössä jo kaksi vuotta!

Ja siinä se mummeli lepäilee. Koira löysi tyynyjen keskeltä jo uuden lempipaikkansa - tuon lähes sängynlevyisen pötkylätyynynkin sisätyynyineen ompelin vasta! Nyt vähän epäilyttää tuo kirkas valkoinen, kun koira nuuhaa sen kuitenkin täyteen mustia pikkukarvoja...

Mutta tulipas ommeltua yhteen päivään!

Pehmoiset alustat (+ ompeluvinkki).

Heinäkuu on nyt viimeisimmillään. Kuu kääntyy ompelukoneen hurinan ja turinan saattelemana. Tästä teddykankaasta ompelin jotain ihanan pehmoista keittiöön! Arvaatko mitä?

Uudet keittiötuolit ja uudet istuinalustat! Ihan uusien tuolien suojaksi ja myös pehmoista istuinmukavuutta tuomaan.

Ostin kangasta ihan vain 40 cm kaistaleen (Eurokangas). Kahteen tuoliin se riitti mainiosti ja ylikin jäi palanen.

Istuinhalkaisijan mukaan leikkasin kolme pyörylää per alusta. Alle puuvillaa (vanhasta lakanarekaleesta), päälle teddyä ja väliin vielä ohuempaa lämpövanua (leikkelin tämän vanhan pilvenmuotoisen miniviltin - oli mennyt niin huonoksi, ettei enää pesussakaan puhdistunut).

Oishan sitä voinut puuvillakankaat silittääkin, mutta mitä sitä suotta. Kyllä ne persauksen alla prässääntyy?

Ja nyt seuraa ompeluvinkki! Maton alle laitettavat liukuesteet. Leikkasin ja ompelin palat alustojen alle (ennen kuin yhdistin kerrokset toisiinsa). Ja ai että! Pysyy muuten just paikallaan penkissä, ei liu'u eikä liiskannu kasaan.

Idea jäi mieleen, kun joskus kaupassa kääntelin alekorissa olleita istuintyynyjä. Niissä oli vastaava nihkeä pohja ja nyt tuli testattua idea käytännössä. Kyllä, liukueste toimii muuallakin stopparina kuin vain maton alla.

// EDIT: Liukuesteitä löytyy monenlaisia jo ihan marketeista. Kannattaa valita tuollainen litteä ja tiheä liukueste. Ruudukolliset ja harvat eivät ainakaan näillä tuoleilla toimineet. Kannattaa testata omalle tuolille antaako ko. liukueste tarpeeksi kitkaa.

Kaikista parasta on se, ettei istuinalustoihin tarvinnut laittaa solmimisnauhoja lainkaan. Paljon pelkistetymmät näin! Mikseihän kaikissa alustoissa ole liukueste nauhojen sijaan?

Tykkään kovasti. Kaukaa näyttää siltä ettei alustoja olekaan ja läheltä taas pinta on ihanan pehmyt ja lämmin. Antaa lohtua uhkaavasti lähestyvään syksyyn. Pehmeyttä, lämpöä ja valkoisuutta tarvitaan aina syksyllä. Mutta nautitaan elokuusta ensin. Olkoon se myös pehmeä ja lämmin! Ja täynnä ompelua!

Paiste virkattuna.

Oho. Korvishullu täällä taas. En uskalla edes miettiä monetko ovat tälle kesälle. Mutta oli kiva eilen illalla istahtaa parvekkeella, nauttia iltalämmöstä ja vähän virkata. Ihan tälleen pikkuisen vaan, korvisten muodossa.

Malli korvakoruihin löytyy Virkatut korut -nimisestä kirjasta (Johanna Meriläinen, Moreeni 2016). Tosi inspiroiva kirja, jokaiselle tykkää pienestä virkkaamisesta ja erityisesti korvakoruista.

Korvakorujen nimi on Paiste - osuva nimi näin kesään, vaikka valitsinkin mustanpuhuvan version. Virkkasin ohuesta puuvillalangasta ja kovetin vedellä hiukan ohennetulla liimalla. Jätin muovin päälle yön yli kuivumaan ja päivään mennessä olivat jo käytettävissä. Kivan kovia, mutta ei mitään tönkkösuolattuja!

Paisteet korvissa aurinko saa paistaa! Jatkuisipa auringonpaiste vielä pitkään.