Yhdeksän vuotta!

Yhdeksän vuotta.

Blogini on jo yhdeksän vuotta! Aivoni yrittävät prosessoida tätä. YHDEKSÄN vuotta.

Muistan, kun keksin blogin nimen. Muistan, kun kirjoitin ensimmäistä postausta. Sitten tuli vuosi täyteen, tuli toinen ja kolmaskin. Yhdeksän vuotta on melkoinen saavutus, aika monta kertaa on meinannut vuosien varrella meinannut mennä pillit pussiin. Viime vuonnakaan blogin vanhenemista en korostanut mitenkään, koska silloin mielessä orasti eipäsjuupas-taistelu siitä onko blogin aika jo ohi. Mutta ei vielä! Kyllä tässä vielä se kymppi sinnitellään - olisihan se huikeaa sanoa: 10 vuotisjuhlavuosi!

Se oli joululoman viimeiset päivät vuonna 2010, kun ajattelin, että nyt mennäään ja kokeillaan jotain uutta: kässäblogia! Eipä silloin vielä osannut arvata kuinka pitkälle sitä mennään. Ja tässä sitä nyt ollaan, yhdeksän vuotta myöhemmin. Siinä on jo melkoisen paljon kertynyt tunteja blogipostauksia tehdessä. Olisihan sen ajan voinut käyttää paremminkin, mutta onhan niitä huonompiakin harrastuksia.

Päätin, että kyllä blogi on nyt synttärikakkunsa ansainnut (ja vaikka palaneelta möykyltä se näyttää, oli se ihanan vadelmaista ja kuohkean suklaista - selkeästi on vielä opittavaa näiden valotuksien kanssa pimeällä säällä). Onhan sitä kakkua leivottu pienemmästäkin syystä kuin blogisynttärit. Ja se onkin yksi asia mitä en ole paljoa blogissani korostanut: leipominen! Siitä on varsinkin viime vuosina tullut yksi intohimoni. Saatan leipoa jotain viikottain - en tietenkään kakkua ja makeaa, vaan myös leipää, pizzaa ja suolaisia naposteltavia. Läheisten ja ystävien piirissä siitä on tullut jo normi (vai vitsi?), että jos on jokin pienikin syy niin minä nostan kakun pöytään.

Joten tässä samalla blogimuisteloidessa esittelen muutamia tekemiäni kakkuja:

Jo yksinään joululomalla tein neljä kakkua. Kolme jouluviikolla ja yhden uudeksi vuodeksi. Kaikki erilaisia: kreemiä, jäädykettä, moussea ja kuivakakkua. Koristeluina sokeroituja klementiinejä (ei hillomunkkeja niinkuin veli sanoi), pipareita, toffeeruusuja, marenkeja, glitteriä..

Haluan aina muistuttaa, että totuus kuvien takana voi olla toinen - eikä kukaan onnistu jokaisella kerralla. Siksi sanottakoon, että arvaatteko oliko kiva huomata aatonaattona, että uunissa oli kakku, johon olin onnistunut laittmaant 2 dl sokerin sijaan 2 dl suolaa? Mietinkin miksi taikina oli jotenkin oudon näköistä. Ei auttanut kuin aloittaa leipominen alusta.

Suosikkejani ovat suklaakakut. Niitä tuli tehtyä yhteen vuoteen montakin erilaista - vain harvoin teen samaa suklaakakkua uudestaan, sillä etsin edelleen sitä täydellistä suklaakakkureseptiä. Mies tykkää puolestaan porkkanakakusta ja pullasta (kuten bostonkakusta), joten niitäkin tuli leivottua.

Mutta koristelut ovat se mun juttu! Oli se sitten monitahoinen gelatiinipallo tai ihan vain tomusokeroitu kuvio, on kiva kokeilla jotain uutta. Ja kuten käsitöissä muutenkin, ideat ja ohjeet eivät lopu koskaan ja niin paljon on vielä opittavaa. Leipominen on harrastus, jossa voi vain kehittyä!

Bloggaamisen voisi kuvitella olevan yksipuolista ja yksinäistä ruudun takana olemista, olen saanut yhdeksän vuoden aikana blogistani paljon irti. Bloggaajakollegoja, yhteistöitä, yhteisöllisyyttä, intoa ja inspiraatiota, haasteita ja onnistumisia, oppimista ja taitojen karttumista ja lopulta ennen kaikkea tietenkin blogini oli yksi avain siihen, että työllistyin nykyiseen työhöni. Se vasta on jotain se! Ja mitä kaikkea tuleva blogivuosi voi tuoda mukanaan?

Nyt hymyilen ja syön kakkua - onnea Madam B.C.!

Kiitos sinulle lukija. Kiitos, että tykkäilette ja inspiroidutte - ilman lukijoita, ei olisi blogiakaan.

Tänä vuonna lupaan.

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

Joulu tuli ja meni. Uusi vuosi vaihtui. Loma oli ja meni. Kovat olivat aikomukset tehdä ja touhuta, kässäillä ja bloggailla sitä ja tätä. Ja mitä oikeasti teinkään? Go with the flow -fiilis veti mukanaan. En kässäillyt, en blogannut. Joka päivä kyllä piti (no kun ne joululahjapostauksetkin), mutta en kerennyt muulta vetelehtimiseltä. Oli aivan liian kiire olla vaan sohvalla. Ja tiedättekö? Tekemättömyys teki hyvää. Niin hyvää - just sitä mitä lomalla pitääkin olla.

Mutta nyt uudella tarmolla uuteen vuoteen.

Tykkään täytettävistä kirjoista, listoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Olen siis sormet syyhyten odottanut, että vuosi vaihtuu ja pääsen aloittamaan 52 listan projektin! Oi, kyllä! Se on kirjaimellisesti kirja, jossa on tilaa 52 erilaiselle listalle. Yksi lista per viikko vuoden ajan.

Kirja jakaantuu vuodenaikoihin. Myös listoissa huomioidaan sesongit ja mukana on fiilisteleviä luontokuvia sekä vinkkejä kuinka muuttaa listoja kohti parempaa elämää. Tavoitteena on antaa hetki aikaa itselle, jossa voi keskittyä ja jäsentää omia ajatuksiaan erilaisista asioista. Pienet asiat antavat lisää kiitollisuutta ja tavoitteellisuutta. Jännä ajatus sinänsä, että myös listojen tekeminen voi olla voimaannuttava voimavara, eikö?

Nyt lähtee - viikko 1: Tämän vuoden tavoitteet ja unelmat.

Kirjaa käytän laajemmin, mutta tähän voisin myös kässäilyn näkökulmasta muutamia tavotteita ikään kuin lupauksia tälle vuodelle. Minusta on liian helppoa luvata tekevänsä tiettyjä käsitöitä (tai esimerkiksi kokeilla jotain tiettyä materiaalia/tekniikkaa), joiden toteutus on kertakässäilystä pois listalta... joten päätin, että teen kässäilyyn näkökulmalupauksia. Sellaisia periaatteellisia lupauksia, jotka toivottavasti kehittävät ja kantavat läpi vuoden - ja myös vuoden jälkeen.

Kässäilylupaukset vuodelle 2019:

1. Jos aloitat, myös lopetat

Ei enää keskeneräisiä käsitöitä. Ihan liian monesti joku työ jää viimeistelyä vaille valmiiksi ihan vain jonkun epämiellyttävän työvaiheen takia (kuten ratko sössitty sauma auki ja aloita alusta). Sinnikkyyttä tarvitaan, jotta keskeneräisille käsitöille ei tarvisisi olla sen seitsemän kasaa. Ne ovat tilasyöppöjä ja myös turhaa ärsytystä aiheuttavia. 

2. Ei enää turhia hankintoja

Tuntuu, että viime syksyn aikana olen ostanut tarvikkeita ja välineitä enemmän mitä olen tehnyt yhtään mitään. Nyt järki käteen ja hyödyntämään ensin niitä jo hankinttuja ennen kuin harkitsenkaan mitään uutta.

3. Järki mukaan lankakauppaan

Ks. edellinen kohta. Note to myself: Jos tarvitset vain valkoista lankaa yhden kerän, pelkkä alennus tai kivat sävyt eivät oikeuta tuomaan kymmentä erilaista lankakerää kotiin. 

4. Lankaile enemmän

Koska lankoja on kertynyt, on aika myös käyttää niitä. Virkkaa, virkkaa ja virkkaa. Tai kokeile taas jopa neulomista, ehkä ne puikot pysyisivät paremmin tänä vuonna kädessä? 

5. Selvitä mikä ompelukonetta vaivaa

Vanha toverini on alkanut ryppyilemään. Ommel pysyy täydellisenä ehkä 10 cm, jonka jälkeen se on vaihtelevasti hyvää, huonoa tai todella huonoa. On aika selvittää mistä se johtuu!

6. Kässäile ekologisemmin

Tämä on se ehkä itselle tärkein lupaus ja haaste: Käytä vähemmän muovia, kierrätä enemmän, mieti ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, vähennä kemikaaleja (esim. voisiko liiman käyttöä korvata muulla) ja uusiokäytä uusiokäytettykin. Tätä lupausta ajattelin myös muualle arkeen kuin vain kässäilyyn. Etenkin tuon muovin käytön vähentämisen. Sitä pystyy toteuttamaan niin pienillä arjen valinnoilla, jo ihan ruokakauppareissusta lähtien.

Näistä lupauksista rakentuvat myös blogin teemat vuodelle 2019: kierrätys, kodista löytyvät materiaalit, ekologisemmat vaihtoehdot ja ympäristöystävällisemmät käsityöt! Näistä ensimmäiset DIY-ideat ovat tulossa - siitä se lähtee, itse tekemisestä myös lähtevät lupausten toteuttaminen!

Siinä onkin jo muutama hyvä (ja erittäin haasteellinenkin) lupaus. Ja kun näin julkisesti ne huutaa ilmoille niin silloinhan ne muistaa ja niistä pitää paremmin kiinni, eikö?

Extra:

Lupaan ihan pian aloittaa tekemieni joululahjojen esittelyn! Tulossa pian: Joululahjapankki vuosimallia 2018!

Hyvää joulua!

Ihanaa joulua! Nyt on se on täällä taas - jouluaatto!

Tässä joulun kunniaksi jouluasetelmani - kaikki porot, peurat, laamat ja alpakat. 

Siinä on bambi kavereineen. Isoa ja pientä. Montaa erilaista materiaalia. 

Muovia, keramiikkaa, alpakkaa. Hyvä, kun noita jotenkin tupsahteli sieltä täältä 

ja sitten yhteen kasaan ne kokosin. Hyvin passaavat jouluasetelmaksi.

Nyt rauhoitutaan joulun viettoon. Meillä tosin oli jo viikonloppuna, nyt on aatto osa kaksi! 

Tuntuu hassulta, ikään kuin olisi kaksi joulua! Mutta nyt vielä maltetaan joulupyhät, 

sitten on tulossa itse tehtyjen joululahjojen esittelyitä.

Hyvää joulua!

Paketit pakettiin!

Aatonaatto! Paketointipuuhia on tehty tässä viikolla.

Pukinkonttiin tuli tehtyä useampi pieni lahja (joihin palaan joulun jälkeen) ja erityisesti niihin pieniin lahjoihin oli hyvä käyttää kierrätysmatskuja paketointiin. Tässä pari pikkuvinkkiä paketointiin:

Tykkään esimerkiksi käyttää silkkipaperia lahjan ja paperin välissä. Silkkipaperi auttaa silloin, jos paperi on ohutta ja paketoitavassa on kulmikkaita kohtia. Kestää paketointi paremmin. Ja tuohan silkkipaperi pienen lisäjännityksen lahjan avaamiseen ja ripauksen luksusta koko komeuteen. Mutta silkkipaperia en ikinä osta paketointia varten. Kun sitä tulee vastaan, laitan aina talteen paketointia varten. Nyt jouluksi sain sitä monta isoa arkkia muun muassa yhdestä verkkokauppatilauksestani, jossa tuotteet olivat jostain syystä kukin omassa silkkipaperissaan. Ihanan ylellistä se oli, mutta monessa tapauksessa hienot glitterpaperit varmaan menisivät suoraan roskiin - minä taas tiesin heti, että jes joulupaketteihin nämä paperit!

Toinen mihin olen ihastunut on paperiarkit. Ihan mitkä vain oikeat paperit. Ne on kestäviä! Tulee skarpit kulmat ja niissä on jotenkin ihan erilainen sormituntuma. Plus saaja voi uusiokäytetyn lahjapaperin vielä laittaa paperinkeräykseen (vs. oikeat lahjapaperithan pitää laittaa sekajätteeseen niiden värien takia). Joten kaikkiaan win-win-tilanne.

Tässä yksi paketointi, jonka tein. Pieni lahja silkkipaperiin ja sitten uusiokäyttöön otettu paperipussi lahjapaperiksi. Pussissa ei ollut pohjaa, mutta taitoin ja teippasin kulmat kohti keskustaa ja niin tuli pohja pussille.

Lahja sisään ja yläosa teipillä kiinni. Koristukset tein paperikassista leikatuista kahvoista. Paperinaruahan ne ovat. Ne saa kivasti päistään auki. Pyrin käyttämään valmista lahjanarua mahdollisimman vähän, koska se tuntuu jotenkin turhalta. Kun nykyiset loppuvat, en aio ostaa enää lahjanarua. Ellei löydy jostain sitten sellaista, minkä voi laittaa paperinkeräykseen? Jos ei niin sitten kiedotaan vaikka langanpätkiin. Niilläkin voisi saada aika kivoja paketteja ja ihan omaa fiilistä paketointiin!

Rusetti paikoilleen ja soma pieni paketti on valmis!

Jonkinmoisia paketteja. Suurta ja pientä. Kierrätettyä ja ei kierrätettyä. Osa jo annettu ja avattu, osa vielä odottaa saajiansa.

Pakettikortteina käytin viime vuonna tekemiäni printattavia pakettikortteja. Ne on yksistään liian löperöitä, mutta liimasin ne kevyesti pahville (sekin kierrätettyä). Printattavat pakettikortit löytyvät tästä postauksestani.

Kaikista pienin paketti ei ole montaa centtiä! Pienet paketit ovat hyviä, niihin saa pienetkin hukkapalat käytettyä. Ja onhan ne pirskatin söpöjä kaikessa pienuudessaan.

Pipariksi meni!

Tein vuosien tauon jälkeen piparkakkutalon! Olen aika ylpeä siitä. Tuntien suunnittelua, miljoona ärräpäätä, kaksi kokonaan rikkoontunutta seinää ja yksi palovamma myöhemmin se nousi ja jopa pysyi kasassa!

En lainkaan hahmottanut ennakkoon kuinka suuri talosta tuli. Piha jäi pieneksi, mutta kyllä sinne sai mahtumaan niin aidan kuin kuusenkin sekä lumiukkokin siellä laidassa on. Pohjakaavoina taloon käytin Leivotaan-lehden 7/17 joulunumeron talokaavoja. Siinä oli tuo harjakatto, joka kiinnosti kokeilla käytännössä.

Tosin ongelmiahan oli matkan varrella. Piha jäi auttamtta pieneksi. Osia särkyi, seinä putosi, nurkka hajosi ja liitokset oli vinksallaan. Piti paikkailla (kuten edessä ylhäällä on ylimääräinen sydän, koska aukko) ja keksiä luovia korvikkeita. Sokeri puskee kuorrutteen läpi ruskeina läikkinä (..miksi? En muista, että ennen olisi noin pahasti puskenut läpi?). Mutta silti olen tuosta tosi ylpeä. Joulun hienoin aikaansaannokseni. On se ainakin hienompi mitä tämä hajonnut mökkini suoraan Tsernobylistä (ks. postauksen loppu - postauksesta löytyy myös piparirobotti - en ymmärrä miten sen joskus sain kasattua!)

Ja onhan siellä myös koira pihalla. Mikä piparitalo se olisi sellainen, jossa ei vahtikoiraa olisi? Tuo koira on ehkä luomukseni hienoin kohta. Minulla ei ole koirapiparimuottia, joten tein sen vapaalla kädellä.

Ison talon lisäksi tein myös pikkuruisia pihoja pikkutaloineen! Tällä ei ole paljoa korkeutta, vain muutama centti.

Nämä "ylimääräiset" tönöt saattanevat päästä joulukakun päälle koristeeksi. Elleivät tule ensin syödyksi.

Ja kun taikinaa oli niin paljon niin tulipahan tehtyä myös tällaisia ukkoja. Tein mökille useampaa kokoa vara-alustoja, joten tämä pohja pääsi tällaiseksi jonkinlaiseksi mikä lie sitten onkaan..

..ja tämä alusta meni rikki ennen kuin valmistuikaan. Tässä olisi ollut ainesta myös piparikranssiksi, jos olisin muistanut tehdä keskelle aukon.. Mutta pipariksihan sekin sitten meni!

Viimeisistä taikinoista leikkasin vain suoria kappaleita. Niistä kokosin laatikon (koska olen jo vuosia halunnut kokeilla piparilootaa) ja tiristin siihen viimeiset kuorrutteet "Kyllä täältä vielä vähän tulee...". Siltä se vähän näyttääkin, reppanajämätekele. Mutta tulipahan kokeiltua, kyllä se laatikkona kasassa pysyisi! Harjoituskappaleeksi jäi, ensi vuonna teen sitten jonkun hienomman koristuksineen kaikkineen!

Että sellaista itse tehtyä tällä erää! (Nuo kuvan kuuset ovat mukin reunalle, hihi.)