Helpoin kierrätyshame ikinä.

Otsikko kertoo kaiken: tyynyliinasta saa ihan mummojen oikeesti maailman helpoimman puuvillahameen. Tarvitset vain kierrätettävän tyynyliinan (vaikka heppamallia, kuten omani!), vyötärön ympärykseltäsi kuminauhaa ja ompelutarvikkeet. Aikaa ei hupene liikoja.

Tyynyliinahameen ohje löytyy myös Helppojen hameiden-koosteesta ja siinä esitellyn version alkuperäisestä postauksesta. Hameen kolme perussääntöä: a.) leikkaa ylälaita auki, jotta voit ommella laitaan kuminauhakujan, b.) ompele pääty kiinni sivusaumaksi ja c.) leikkaa sauma auki ja käännä helmaksi.

Valmis ja vielä toistaiseksi ryppyinen heppahame! Onko parempaa kesähametta lasten synttärikutsuille, juhannusmökille tai kesähelteen puistopiknikille? Entisenä ravihevostyttönä tykkään varmasti enemmän kuin tämän ikäisen saisi tykätä. Noloa? Ehkä, en välitä.

En välitä nyt myöskään siitä, että tämäkin postaus jäi tyngäksi. Tekisi mieli tehdä niinkuin Cora ja vaipua uneen peiton alle. En siksi, että väsyttäisi vaan siksi, että ulkona ei ole läheskään kivan helteinen alkukesän ilta, vaan jumalaton rankkasade, vielä jumalattomampi tuuli ja kaikista jumalattomin synkkyys.

"Mee pois tai tuu nukkuun mun kaa."

Toivotaan, että huomenna on parempi päivä ja että aurinko paistaa, jotta valokuvauskin onnistuisi.

Musiikkikierrätystä osa 1/2.

Kierrätyskuukauden viimeinen viikko starttaa - voitteko uskoa, kohta se kuukausi on jo hurahtanut? Kyllä aika meneekin äkkiä.. Tässä pari ideaa, jotka jo ehdin uuden television vahtaamiselta toteuttaa:

Vinyylirannekkeethan ovat jo aika tuttu juttu (vai ovatko?), mutta käydäänpäs idea vielä kerran läpi:

Tee näin: Leikkaa kovaa taustaa vasten mattoleikkurilla tai vaikka hätäkädessä puukolla viivotinta vasten viiltoja, joiden mukaan saat vinyylistä katkaistua suoran suikaleen. Katkaise suikale sopivan pituiseksi ja laita uuniin leivinpaperin päälle. 130 asteessa pieni suikale pehmenee nopeasti ihan minuuteissa. Ota suikale varovaisesti, mutta nopeasti pois pihdeillä, salaattiottimilla tai patalapulla. Kieputa suikale äkkiä ranteen ympäri (huom: pidä pitkähihainen paita ihon ja vinyylin välissä palovammavaaran takia) - vinyyli jäähtyy todella nopeasti ja jäähtyessään se jähmettyy muotoonsa. Jos muoto ei ole hyvä, suikaleen voi lämmittää ja muotoilla varovasti uudestaan.

Ensimmäisen vinyylirannekkeeni olen tehnyt pari vuotta sitten, joten jos joku muistaa/löytää/tietää missä olisi vinyylirannekkeen (jopa se alkuperäinen?) teko-ohje, kertokoon hän sinne linkin minulle. Edellä mainittu ohjeistus ei ole kokonaan itseni oivaltamani, joten en voi ottaa siitä täysiä krediittejä.

Mitä muuta vinyyleistä voisi tehdä (jos sinulle tuli heti mieleen vinyylikulhot niin ks. alemmas)? Liimasin kulmaa vasten "taitetut" minisinkkuvinyylit päällystetyn alustan päälle ja voila, pieni kirjateline on valmis!

Inspiraationa (kuva yllä) kirjapäädyille toimi Urban Outfitters.

Vinyylikirjasoppeli oli hyvä ja kaivattu paikka käsityötarvikkeiden lähelle.

Bongatkaa vinyylikulho laatikkotornin päältä. Vinyylikulhon tutoriaaleja löydät esim. täältä ja täältä. Lyhyesti tiivistäen: sulata uunissa lasikulhon pohjan päällä (jolloin laidat laskeutuvat itse alas) tai kulhon sisällä (jolloin laidat syntyvät, kun painat keskustan pohjaa vasten). Kokeile eri kokoisia ja mallisia kulhoja!

Jokainen on varmasti rikkonut vähintään yhdet nappikuulokkeet. Jokunen on varmasti myös tehnyt saman minkä minä tein: katkassut nappikuulokkeiden piuhat pois (piuhat myös kierrätykseen esim. mutteriranneke täällä) ja litistänyt solmupäät kuulokkeiden jatkoksi ja liittänyt niihin korvakorukoukut.

Ovat pitkään aikaan kehutuimmat korvakorut, ihan poskia helotti kuunnella hämmentyneitä ihastuksia!

Löysin muistolaatikosta videokasetin, jota en tahdo enää säilyttää. Ajattelin, että jos mummut virkkaa vhs-kasettien nauhoista ostoskasseja niin eikö tämänkin filminauhan voisi johonkin hyödyntää?

Totesin, että nauha toimii c-kasettien nauhojen tavoin esim. lahjapakettien naruna (näyttää muuten todella kivalta, jos punoo nauhan mukaan normaalia, iloisen sävyistä lahjapaperinarua.) Kasetti ei vie edes paljoa tilaa lahjapaketointi-kamojen seassa ja nauhaa voi vetää kelasta sen mukaan mitä sitä paketoimiseen tarvitsee.

Videokasetin kotelon voi hyödyntää minkä pikkusälän kotelona vain - vaikkapa nappien säilytyspaikkana.

Tulossa vielä myöhemmin musiikkikierrätysideointia osa 2/2!

Kierrättämällä käyttökelpoista.

Sunnuntai-illan ratoksi muutamia sisustusjuttuja aiheella käyttökelvottomasta käyttökelpoista.

Käyttökelvottomasta pöytälampusta käyttökelpoista:

Muistatteko tämän lampun (kuva)? Lue koko alkuperäinen juttu täältä. Nyt ilman mitään kummempaa syytä lamppu otti ja lähti, hajos, meni rikki, heitti veivit. Päätin yrittää kierrättää sen vielä kerran. Aloitin leikkaamalla johdon pois, eihän lamppu sitä enää tarvitse.

Lampun jalasta tulikin sitten kynttilänjalka! Nyt vetoketjutkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Lampunvarjostimen hörselöhässäkän purin revin pois. Mutta mitä ihmettä tuolla kehikolla tekisi?

Onneksi törmäsin tähän postaukseen / decor8. Kieputin kangassuikaleita kehikon suojaksi ja pistin keskelle roikkumaan aikaisemmin tekemäni helmitähden.

Nyt entinen lampunvarjostin toimii jonkinlaisena ikkunamobilena. Tekisi mieli lisäillä helmiä ja pitsiä, mutta maltan mieleni ja mietin vielä. Joskus vähempi voisi olla parempi.

Käyttökelvottomat muistit käyttökelpoisiksi:

Nämä ovat muisteja - ainakin minun lapsuudessani näitä kiiltokuvia sanottiin muisteiksi. Löysin ruusut tarrojen välistä. Teki mieli läntätä ne jonnekin hyötykäyttöön, mutta minne?

Muistin kierrätyskeskuksesta ostamani naarmuuntuneen, lasilautasen. Se vois tahtoa vähän ruusuja!

Liimalakalla ruusupuska lautaseen..

..ja enää ei näy naarmut lautasessa ja tulipahan muistitkin nyt läntättyä esille silmien iloksi.

Käyttökelvottomat keittiöpyyhkeet käyttökelpoisiksi:

Olen onnistunut lähes kaikista keittiöpyyhkeistäni "repimään" rivat irti. Enkä ole jaksanut korjata niitä. Ratkaisin ongelman sillä, että laitoin henkselinipsuttimen (äh, mikä tuonkin oikea nimi nyt oli?) keittiökaapin oveen roikkumaan. Nyt pysyy keittiöpyyhkeetkin kiinni, eikä ripoja tarvitsekaan korjata!

Käyttökelvoton laukku käyttökelpoiseksi:

Nyt pääsi vale. Ei laukku ole käyttökelvoton, mutta oli pakko muotoilla otsikko yhteneväiseksi muiden kanssa. Laukku on vain vähän väärän kokoinen, jotta käyttäisin sitä. Laukku on kuitenkin ihanan sävyinen, niin päätin kiinnittää sen klipsulla kiinni muistitauluuni jonkinlaiseksi sisustuselementiksi. Ehkä se tarttuu siitä myös ohimennessä mukaan käyttöön..

Jos tohtisin tehdä lisää reikiä seiniin, olisin porannut klipsun suoraan seinään kiinni kuten Urban Outfitters.

Jonkun hylkäämä ja käyttökelvottomaksi toteama jakkara on nyt käytössä kukan ikiomana alustana.

Samasta kohteesta kuva, mutta kuka huomaa pienen eron edelliskuvaan? Se ei ole hieno kierrätetty karttalautanen, vaan suunnatkaa katseenne ruukkuun.

Se ero on juomatikku - sellainen mitä baarimikot tukkii juomiin. Otin yhden kotiin asti ja totesin, että voisin tökkiä tikkuja kaikkiin kasveihin. Ai miksi? Siksi, että aion selvittää viisaammalta taholta mitä mitä kasveja huushollistani löytyy ja kirjoitan niiden nimet tikkuihin, jotta jatkossa muistan mitä kasveja kasvatan. Yritän leikkiä viherpeukaloa, mutta se ei oikein onnistu, jos ei edes tiedä omia kasvien nimiä.

Käyttökelvoton rasia käyttökelpoiseksi:

Teerasian kansi on kadonnut ajat sitten. Rasia ei ole rasia ilman kantta, enkä ole siksi sitä käyttänyt. Zakka life esitteli kahvalliset metallirasiat, joita innostuin kopioimaan.

Tein Zakka lifen innoittamana reiät sivuihin ison naulan ja vasaran avulla. Kantokahvan tein vanhasta johtopätkästä, jonka päihin tein solmut.

Aion laittaa purkin parvekkeelle koristeeksi. Näitän voisi tehdä vaikka tusinan riviin!

Käyttökelvottomasta sukasta käyttökelpoista:

Parinsa hukannut sukka sujahti ison kiven päälle. Ai miksi?

Siksi, että sain kivestä kivan paperipainon. Aion laittaa paperipainonkin parvekkeelle. Eipähän tänä kesänä lueskeltavat paperilappuset lähde tuulen mukaan. Madam B.C - Tuuli, 1-0!

Aiemmin olen myös spraymaalannut kiven kultaiseksi. Kultakivi on pyörinyt koristeena jos missä paikassa. Vinkki: kivet muuten toimivat myös liimapintojen painona tai kangaspainoina.

Nyt aion jämähtää illaksi television ääreen. Ei sieltä mitään kuitenkaan tule, mutta mainoksetkin ovat tarpeeksi kiinnostavia upoudesta televisiosta.

Hyvästi mummoaikojen toosa! Hyvästi pikku ruutu, kohisevat ääneet, rakeinen kuvanlaatu! Pirun lootassa ei ollut edes kaukosäädintä ja sen sai auki vain tiettyjä nappeja painamalla tietyssä järjestyksessä.

Kyllä passaa, nyt on vihdoin käyttökelvollinen televisio! Entistä ei tule ikävä!

Quelle bonne idée.

Kävin vanhoja säläbokseja läpi ja löysin tuhansien papereiden välistä Pariisin kartan. Miksi senkin olen säilönyt, kysynpähän vaan? En raaskinut heittää sitä sellaisenaan pois, päätin hyödyntää sen.

Ostin sopivasti Tiimarista liimalakkaa (nyt saa riittää köyhän-askertelijan-sekoita-vettä-ja-liima-vaihe), jonka ajattelin ottaa testikäyttöön. Odotukset ovat kovat, oliko liimalakka ostamisen arvoinen?

Leikkasin Pariisin ydinkeskustasta kirppislasilautasen kokoisen palan ja otin liimapensselin esiin..

..lakkaa karttaan, lakkaa lautaseen, lakkaa päälle..ja sitten odotetaan kuivumista.

Bien sûr, tottakai, se liimalakka oli ostamisen arvoinen, ei tarvitse katua yhtään. Je ne le regrette pas.

Kyllä siinä Seine virtaa läpi lautasen. Toistaiseksi sijoitin joen kynttilän kera lipaston päälle.

Pariisin karttaa jäi vielä vaikka kuinka jäljelle, joten päätin peittää sillä myös vanhat plektrat, jotka on kertaalleen maalattu, liiman avulla koristeltu, purettu ja taas maalattu = jälkikin on sen näköistä, muhkuraa muhkuran vieressä, ei siinä enää kolmas maalipintakaan olisi tasoittanut jälkiä mihinkään.

Kartat ja lakka tasoitti ja taas pääsi plektrat käyttöön!

Maintenant j'aime mes nouvelles boucles d'oreille! L'amour, l'amour!

Lakkailin kartan kulmaa vielä pinssinkin (kertaalleen spraymaalattu umpeen) päälle. Jostain oli tupsahtanut Monopolin pikku talo askartelulootaan, joten istutin sen sitten kartalle tönöttämään.

Siinä on ja pysyy. Vihreä tönö ja perunamaa keskellä Pariisia - kyllä kelpais!

Lopuksi taittelin kartasta minivihon. Vihkoja olen tehnyt ennenkin, esimerkiksi niitä löytyy täältä.

Miniviholle on myös tarkoituskin. Aion kirjoittaa siihen kaikki tärkeimpien ihmisten kotiosoitteet ja sujauttaa sen lompakkooni. Ei vie paljoa tilaa ja silti rakkaimpien osoitteet pysyy messissä. Onhan se noloa, jos extempore aikoo pistää reissun päältä postikortin ja joutuu soittaan et "Hei missäs sä asuitkaan?" Siinähän menee postikorttiyllätykset ihan piloille.