Mummokoiraystävällinen kesäparveke

Aiemmin keväällä kerroin kuinka meidän koiravanhus sai hyppykiellon selkäongelmien vuoksi ja vaihdoin sängyn portaat turvallisempaan ramppiin. Kotiin on joutunut tekemään monta muutosta, jotta minimoi paikat, joissa Cora voisi itseään enempi vahingoittaa. Nyt kesän tultua muutosvuorossa oli parveke. 

Ks. pienen budjetin DIY-ramppi koiralle.

Parveke kohtaa vähintään joka toinen kesä muodonmuutoksen. On ollut meksikomaista aavikkohenkeä (koska se on vaan niiiiin kuuma pätsi helteellä, et samahan se oli sisustaa kaktushenkeen), sitten tuli raikkaapaa hedelmäboolia mansikka- ja vesimelonityynyillä. Painoin ne DIY-leimoilla itse.

Nyt ei ole nojatuoleja, ei sohvaa, ihan vaan minimalistista lattiatason henkeä. Parvekekalusteet piti purkaa, jotta koira ei pääse niihin hyppimään. Tilalle oli saatava jotain pienen budjetin taktiikalla. 

Ks. "meksikohenkinen" parveke / DIY-printit parveketyynyihin

En halunnut ostaa mitään uutta parvekkeelle. Kävi niin tai näin, ei tämä ole pysyvä ratkaisu. Joten kävi tuuri, kun bongasin ihan läheltä nettikirppikseltä käytetyn taittopatjan. Kustannus kympin, oikein hyvä. 

Patja tosin oli parvekkeelle liian pitkä, joten sitä piti leikata toisesta päästä viidenneksen.  

Sitten halusin ommella patjalle vielä oman päällisen. Tähänkään en halunnut ostaa mitään uutta vaan käytin sitä mitä sattui olemaan: päälle vanhaa haalean vaaleansinistä päiväpeiton retaletta (vihdoin sain sen käyttöön pois kuleksimasta, jes!) ja alle - voitteko uskoa - vanhaa valkoista suihkuverhoa! Ajattelin, että suihkuverho oli just hyvä. Kannatti sekin säästää. Odotti noin viisi vuotta käyttöä?

Ompelin päällisen ihan vain ylä- ja alakappaleista. Alakappaleilla tarkoitan sitä, että en tehnyt päälliseen vetskaria tms vaan ihan perinteisen taskumallin kuten teen aina sisustustyynypäällisiin. Oli helppoa, hetkessä valmista. Vaaleat sävyt on jees, eivätpä pääse auringonpaahteessa haalistumaan.

Siihen nojaksi parvekekalusteiden istuintyynyjä ja viime kesän ostotyynyt. Siniset tyynyt on itse tehtyjä, samoin vanhoista farkuista tehty pikkuviltti. Se on hyvä suoja koirankarvoille.

Katsokaa nyt tuota mummoa! Kyllä se on parvekerallia pitänyt ja nauttinut siellä aina, kun on vähänkin aurinkoa. Puhelin on täynnä tuota hymyilevää koiranassua! Mitäpä sitä ei tekisi toisen puolesta.. Vaikka vähän harmittaa, että kalusteet on purettuna niin kyllä tästä tuli yllättävän mukava. Ainakin tähän patjalle voi mennä pitkälleen pötkölleen. Parvekkeen sohva oli niin pieni, ettei se mahdollistanut pötköttelyä.

Pari kesää sitten dyykkasin jätehuoneeseen hylätyn muovisen pyykkikorin. Siitä tuli jalkarahi. Hyvä juttu etten silloin laittanut pehmustetta kiinteästi pohjaan kiinni. 

Nyt kun tuokin olisi selkävammaiselle koiralla potentiaalinen hyppypaikka, oli rahista taas tehtävä ihan vaan kori. Se toimiikin nyt hyvänä viltti- ja ekstratyynyjen säilytyskorina. Niin ne esineet ja asiat saavat kiertää ja vaihtaa ees taas käyttötarkoitustaan. Hyvä vain, että jokin juttu voi olla monikäyttöinen eikä ole sidottu vain yhteen funktioon.

Ks. pyykkikorista parvekerahi -postaus

Tapani mukaan parveke sai vain muovikasveja. Samat vanhat, ei tarvinnut istuttaa ja lapioida multaa ruukkuun. Vaikka kuinka muuten pyrin välttämään muovin suosittelemista niin ainakin nämä keinokasvit luovat vihreää ja elävää tunnelmaa ilman että syksyllä päätyisivät kompostiin. 

Kaktusruukku itse tehty, kahvipusseista taiteltu ruukku on äidin tekemä.

Ainut elävä kasvi parvekkeella on tomaatin taimen! Se on vielä kovin pieni. Viime vuonna pikkutomaatteja tuli niin etteipä niitä kaupasta tarvinnut ostaa. Kun lopulta liian kylmien öiden saavuttua oli leikattava tomaatti pois, keräsin yli sata tomaattia sisälle vielä kypsymään. Se oli ihan hillitön määrä!

Toivotaan, että tämä on yhtä hullu kuumaan parvekkeeseen kuin mitä viime vuoden tomaatti niin luvassa ois yhtä iso sato!

Tomaatin kasvua odotellessa olisi aikaa sisustaa parvekkeen lattiatason meininkiä lisää. Tämä pikkumatto on muuten lakanoista virkattu. Se on vuodelta 2011 (ks. postaus)! Kymmenen vuotta matto! Oli niitä ensimmäisiä mattoja mitä tein ja on muuten aikakautta, kun vasta ihan opettelin virkkaamaan. Ja olihan tuo myös vaaleanpunainen, vihreääkin vähän mukana. Aurinko on sen sen ihan jo valkoiseksi haalistunut. Tekisi mieli tehdä jokin uusi tilalle, mutta nyt iski niin nostalgia, että eihän tuota raakiletta raski vaihtaakaan. Olkoon, onhan se omassa kulahtaneessa olomuodossaan vielä melko hellyyttävä.

Lahja 18-vuotiaan tulevaan kotiin

Perhepiirissä nuori mies täyttää jo ihmeelliset 18-vuotta! (Voi itku, mihin katosi se pienen pieni poika? Itsehän en ole vanhentunut juuri yhtään, heh.)

Ja kun on yksi virstanpylväs elämässä eli askel aikuisuuteen niin onhan sitä myös ihan pikkaisen poikaa lahjottava.

Aloitetaan kortista!

Tyylini on jälleen yksinkertaisesta yksinkertaisempi. Pelkkä iso numero, sehän se juhlan aiheen syy on. Paksua tussia ja vesiväreillä liukuväritys numeroihin. Valkoiset pisteet tein Gelly Roll -kynällä. Ne on ihan huippuja, saa valkoisenkin näyttämään valkoiselta minkä värin päällä vain.

Ja itse lahja! 

Päätin koota paketin sitten siihen tulevaan omaan kotiin, josta saaja ilmeisesti jo vähän haaveilee. Itse tehdystä lähti liikkeelle - ompelin vohvelista keittiöpyyhkeen, tein tuplapaksun patalapun ja sitten päälle vielä kaksi kestokeittiörättiä.

Kun menin kauppaan hakemaan lahjaan täydennystä, homma taas vähän eskaloitui. 

Pienestä lahjasta tulikin 18-osainen! Kaikkea ennemmin tai myöhemmin tarpeellista tavaraa kotiin (lähinnä keittiöön).

Paketoinnista tuli melko möhkäle ja piti ihan erikseen laittaa lappua kylkeen mitä möhkäle sisältää. Hirveen vaikea paketoida 18-osaista lahjaa, jos ei halua käyttää lahjakassia tai laatikkoa. Sellofaania oli just ja just sopivasti (tai himpun verran liian vähän) möhkäleen ympärille. Siihen meniki vikat sellofaanit. Lisää en taida ostaa. Koskaan. Jos jatkossa paketoisi lahjat jotenkin muuten kuin kertakäyttöiseen muoviin.

 

DIY: WPI-tuumamitta lankojen vahvuuksille

Aran, DK, bulky, lace - kas, mitäs kummia nimityksiä ne nämä?

Jos englanninkielisiä neule- ja virkkausjuttuja katselee niin näihin termeihin on varmasti törmännyt. Suomessa on tapana sanoa suoraan mitä lankaa tai vastaavuutta ja that's it. Ja kun mennään britteihin, systeemi on eri. Lisää lusikkaa tulee soppaan, kun vertaa ohjeita vielä jenkkeihin. Minä ainakin hämmennyn aina, koska en koskaan muista mikä oli mikä ja kuinka paksusta langasta on kyse. 

Sitten törmäsin Facebookin käsityöryhmässä vanhaan tuotehehkutukseen nimeltä WPI. Vakuutuin heti: tuollainen on saatava! Olin jo tilaamassa netistä*, kunnes tajusin et ehei, teen sen itse!

* Esimerkiksi Succaplokilla oli aika kiva Palicca-niminen WPI-palikka vanhasta puupöytätasosta tehtynä.

Wraps per Inch - Tuumamitta!

WPI on siis tuuman mitta, jolla mitataan langan vahvuutta. Lankaa kierretään mitan ympärille ja lankojen täydet kiertomäärät kertovat WPI-luvun eli kuinka paksua lanka on. Tässä lanka meni 10 kertaa tuumaan, joten se on worsted-vahvuista lankaa. Postauksen lopusta löydät taulukon WPI-luvuista ja vahvuuksista.

Ja näin tehdään DIY-versio:

Tuuma on yhtä kuin 2,54 cm. Sama se onko se pahvi vai mikä, vaikka viivotin, kunhan on tasapaksu. Itse leikkasin mustan kappaleen vanhasta muistikirjan muovikannesta. Siihen tuuman kokoinen lovi ja reikä toiseen päätyyn, jotta sain avaimenperärenkaan muoviläpyskään. Ettei mene heti hukkaan.

Tässä on vähän vielä paksumpaa lankaa. Kuudesti ympäri, joten taulukon (ks. alla) jumbopäässä jo ollaan. Tämä on super bulky -vahvuista. Oikean termin löytäminen muuten voi auttaa myös siinä (ainakin itseäni varmasti tulee auttamaan), että minkälaiseen puikkoon tai koukkuun tarttuu ensi ottamalta tällaisen vyötteettömän jämälangan kanssa. Ainahan sitä testaa mikä on mihinkin hyvä, mutta taulukko voi auttaa siinä, että menee heti ensi yrittämältä valinta nappiin.

Ohuet langat tuovat WPI-mitalle omat haasteensa. Sitä helposti kietoo lankaa liian napakkaan tai liian löysään. Laskee kerran ja laskee toisen kerran, siinä saa korjattua vähän virhemarginaalia.

WPI-metodi toimiikin ohuemmille mysteerilangoille paremmin silloin, kun haluaa käyttää kahta eriä lankaa yhtä aikaa. Eli kaksi ohutta jämälankaa on yhtä kuin yksi paksumpi ja sen paksuuden saa mittaa pyörittelemällä helposti selville.

Ja sitten se WPI-taulukko!

Lataa ylläoleva taulukko tästä (PDF).

Taulukossa vasemmalla WPI. Suluissa on tarkennuksia yhdestä lähteestä. Termit käsittävät yleisimmät kansainväliset viitteet lankojen paksuuteen (yarn weight). Kerrosten tai säikeiden määrää kuvasi joskus ennen ply-ilmaisu. Se ei enää nykylankoihin alkuperäisessä tarkoituksessaan kovinkaan päde, vaikka langanvalmistajat niitä edelleen käyttävät. Pääsääntöisesti kuitenkin niin, että mitä pienempi ply-luku, sitä ohuemmasta langasta on kyse. Alla on ihan ohuimmat langat, sitten keskivahvat ja paksut, ylimpänä "superpaksut". Tiheydet ja menekit ovat viittellisiä ja niissä on hajontaa erilaisissa taulukoissa. Itse kokosin ne lähteistä yhdistellen näin. Lisäsin taulukkoon myös puikko- ja virkkuukoukkusuosituksia ja yleisimpiä käyttötarkoituksia - ihan, että jos vaikka jotain oppisi ulkoa kansainvälisistä vahvuustermeistä niiden assosiaatioiden kautta.

Taulukko on koostettu omista suttumuistiinpanoista, kahden käsityölehden tiedoista ja useasta nettilähteestä. Paria tarkistelin myös neulekirjasta. Menin väliin jo ihan sekaisin, joten toivottavasti taulukkoon ei ole lipsahtanut virheitä. Taulukko on vain yksityiseen käyttöön.

Ikea hack - dyykattu muodonmuutos

Ikea + kierrätys + makramee = se on Ikea Lennart -hack!

Satuimpa viemään roskia roskakatokseen ja katsoin, että mikäs se siinä: mikä turhan iso asia on tungettu metallinkeräykseen ja blokkaa kaiken muun?

Katsos vaan, tämä se siellä oli! Tarkastelin lähempää. Laatikot irrallaan ja ihan vääntyneet käyttökelvottomaksi. Runko täysin ehjä, ei mitään käytönjälkiä. Pari tahraa vain keräysastiasta.

JA BUM! Silloin se iski. INSPIRAATIO. Täydellinen visio. PAKKO. TOTEUTTAA. HETI.

Kannoin laatikoston - kyseessä on siis Ikean Lennart -laatikosto - sisään, putsasin rätillä puhtaaksi, hain chunkymop-moppilangan lopun, sakset ja siitä se sitten lähti. 

Inspiraatiosta toteutukseen!

Visiona oli rakentaa laatikon yhteen tasoon makrameesta ylähylly.

Laitoin Lennartin toiselle laidalle ihan vain leivonpääsolmuilla pitkät moppilangat ja sitten solmin niitä kaksoistasosolmuilla tasaisiksi solmuriveiksi. Helppoa ja yksinkertaista. Kokonaisuudesta tulee ilmava ja tasainen.

Kun makramee-hyllylevy ylsi toiselle puolelle, solmin ne ikään kiinni ja lisäsin kummallekin laidalle alle tupsut.

Muodonmuuoksen toisessa vaiheessa mittailin sopivat palat jostain Eurokankaan kympinpussi -sisustuskangaslöydöstä. Ompelin laidat yhteen ja lisäsin nurkkiin lenksut. Ne kiinnitin käsin, ensin ajattelin et laitan tarranauhat, mutta sitten menin sieltä mistä aita on matalin. 

Lopuksi leikkasin jämäkästä pahvista korinpohhan kokoisen neliön, päällystin sen valkoiseksi palalla sisustuskontaktijämää ja asetin koriin. Oli pakko lisätä pahvipohja, koska ilman sitä koriin jotain laittaessa pohja roikkuisi lattiassa kiinni. Pahvilevyn ansiosta pohja on vakaa ja tasainen ja sopivasti vähän irrallaan lattiasta. 

Ja siitä tuli just vision mukainen! Eikö tullut aika söpö?

Kerrankin kuuntelin visiota. Välillä mietin, että josko kuitenkin vaihtasin kangaskorin toiseen makrameetasoon. Ja sitten epäilytti, olisiko kaksi kangastasoa kuitenkin parempi? Tälle olisi voinut olla monenlaista mahdollisuutta. Mutta se eka ajatus oli paras toteuttaa, tuli itselle mieluinen.

Otetaas vielä rinnakkain: ennen ja jälkeen!

Minä ja Lennart olemme tyytyväisiä. Lennart ei joutunut metallinkeräykseen vaan sai vielä uuden elämän. Dyykattu uusi pikkutaso ja täydellinen nollabudjetin muodonmuutos. Aika win-win. 

Kosmetiikan kierrätystä

Kosmetiikka ja sen kierrätys zero waste -henkeen.

Se on asia, jota en pitkällä blogitaipaleellani hirveästi ole käsitellyt (paitsi tässä meikkiniksi-postauksessa). Nyt ajattelin ottaa asiaksi! Koska kaikki me naisoletetut käytämme jotain kosmetiikkaa. Vähintäänkin voiteita tai pesuaineita, useimmat myös meikkejä. Mitäs sitten, kun ne ovat loppumaisillaan tai ovat jo loppuneet? Voisko kierrätysnäkökulma tuoda hommaan jotain uutta ideaa? Mitäs tehdään jämille?

Tässä viisi ekaa vinkkiä erilaisten kosmetiikka-asioiden kierrätykseen ja mikäli aie toteutuu, tästä kehkeytyy ajan myötä postaussarja - eli lisää on varmasti tulossa!

Idea 1/5: Meikkikotelo

Tämä on ajalta, jolloin en vielä käyttänyt luonnonkosmetiikkaa. Eli kyseessä on tooooosi vanha kotelo jämineen. Jäi loput käyttämättä ja on siihen jotain muutakin jämää jo yhdistelty (tääkin on hyvä pikkuvinkki, jos joku lokero tyhjenee, uutta toisesta vaan tilalle!). Ei toki ole ollut käytössä vaan jo vuosia sivussa odottamssa sitä mitä seuraavaksi esitän tehtäväksi. En vain ole aiemmin saanut aikaiseksi.

Ratkaisu kotelon kierrätykseen ja uusiokäyttöön: jämät veks!

Sama se millä kuopii, mutta jollain työvälineellä voi kammeta jämät pois. Sen jälkeen voi pyyhkiä enimmät paperilla pois ja lopuksi rippeet ja tuhrut miselliveden avulla (tai sitten vaikka käsitiskiaineella). Misellivesi ainakin toimi kuin taika etenkin hankalien nurkkien kanssa. 

Ja siitä tuli lähes tulkoon kuin käyttämätön!

Alta lähti tuotetarra pois ihan rivakalla ranteenliikkeellä. Kannesta sai tekstit pois asetonin avulla. 

Ja mihin lokeroa voi käyttää? Vaikkapa muiden meikkijämien käyttöön (ks. alempaa lisää). Erittäin hyvä apuri myös vaikka matkustaessa tai muuten vain käsilaukussa varameikeille - et tarvitse kaikkia erikseen, kun voit vaikka ottaa yhteen lokeroon kosteusvoidetta, toiseen voidemaista poskipunaa, kolmanteen peiteväriä ja neljänteen huulipunaa. (Ja tämä olettaen tietenkin, että lokeroiden seinämät ovat tarpeeksi korkeat ja lokeroihin laitetut meikit eivät ole kovinkaan juoksevia.)

Olen nähnyt meikkilokerikkoja myös lasten leikkeihin tehtäväksi niin, että lokeroihin on laitettu silkkimassaa, maalia tai muuta vastaavasti lokeroihin kokonaan kuivuvaa väriä "luomiväreiksi".

Idea 2/5: Purkkien hyötykäyttö

Pesen ja talletan aina kaikki kosmetiikkapurkit. Pesen purkit tiskiaineella ja kuumalla vedellä, hyvin tulee puhdasta. Lasiset ja ns. kovamuovipurkit joskus ihan kiehautan kattilassa. Purkit ovat hyviä laukussa ja reissussa (hah, ihan kuin nykyisin missään kävisin). En koskaan ota shampoopulloja, rasvatuubeja yms kokonaisuudessaan mukaan vaan laitan aina vain tarvitsemani määrän johonkin pienempään. Siinä säästää paljon laukun tilan ja painon kannalta! 

Nyt löysin tälle vähän isommalle voiderasialle uuden hyötykohteen! 

Ostin highlighterin täydennyksen jo pitkän aikaa sitten, vaikka edellisen kotelo meni rikki (voi itku!). Toista sopivaa ei ole tullut vastaan, mutta kas, voidepurkkiinhan se solahti! Siitä tuli oikein hyvä sijaiskoti toistaiseksi. Kiinnitin highlighterin parilla nöttösellä sinitarraa. Ne pitävät kiekon paikoillaan niin ei kopsahtele purkissa.

Idea 3/5: Jämät hollille

Näytetuubit, hutiostot, vanhenevat tuotteet ja muut kaapin perälle jäävät voiteet - tursaa ne hollille! Eli toisin sanoen eihän ne sieltä kaapin perältä tule käyttöön. Etenkin loppuvan tuubin kanssa on ärsyttävää taistella. Ratkaisuna on leikata tuubi poikki ja lusikoida loppu rasiaan. Sen jälkeen tyhjenetty tuubi sisäkkäin ja muovinkeräykseen (mahdollinen korkki erikseen). 

Etenkin hutiostojen ja muiden sellaisten kohdalla on ihan sama onko se kasvo- vai käsirasva - voit ihan hyvin käyttää sen jalkavoiteena. Jos et tykkää tuoksusta, levitä jalkoihin, ei se sieltä nenään tuoksu. Jos koostumus ei ole kasvoille hyvä, sopii se jalkoille.

Kaunis rasia on myös kiva jättää esille. Omat pienet puukantiset lasipurkit ovat Tigerista ja ne ovat ihanat. Laitan loppuja niihin ja pidän olohuoneen pöydällä niin tulee telkkaria katsoessa paremmin rasvattua käsiä ja kantapäitä - mikä on hyvä, koska sandaalikausi on ihan hollilla. Samalla saan jämiä käytettyjä pois, koska en muuten muistasi välttämättä niiden olemassaoloa.

Ja kesästä puhuen - vanhat aurinkorasvat*! 

Jos sellaisia jämiä löytyy, joita ei enää voi tälle kesälle käyttää, on niiden aika mennä roskiin. MUTTA tee se oikein: voide ei kuulu muovinkeräykseen eikä muovipullo sekajätteeseen. ELI taas sakset kehiin, kaavi voide pois ja sen jälkeen voide sekajätteeseen ja pullo muovinkeräykseen.

*Tämä on miehen aurinkorasva, vielä joku vuosi käännytän hänetkin luonnonkosmetiikan aurinkovoiteisiin!  Tiesitkö esimerkiksi että tavanomaiset aurinkovoiteet saattavat sisältää mikromuovia? Lue esimerkiksi täältä tavanomaisten eli kemiallisten ja luonnonkosmetiikan eli fysikaalisten aurinkosuojien eroista.

Idea 4/5: Huulipunajämät

En tiedä miksi, mutta nämä huulipunat ne vain kummittelevat ja ovat totaalisen ehtymättömiä. Olen jo pitkään yrittänyt käyttää niitä pois ja osaa ihan melkeinpä huulirasvan sijaan, mutta ei, eivät vaan lopu. Ovat jo niin vnahoja et on sillä rajoilla kehtaako enää käyttääkään.

Mutta koska en silti osaa lopuista tuosta vain luopua, kaavinpas ne juuri puhdistettuun lokerikkoon!

Ja sinne solahtivat kaikkien neljän sisältö. Ehkä olisi voinut vähän nätimmin levittää, mutta en jaksanut vaivautua. Ainakin vievät näin vähemmän tilaa.

Jos haluaa nätimmin niin huulipunat voi hyvin sulattaa. Laita puna ruokalusikkaan ja aseta kynttilän ylle (ei liian lähelle liekkiä). Puna sulaa ja voit kaataa nestemäisenä lokerikkoon. Puna kovettuu jäähtyessään. Hyvää punaa tai sitten "liian kuivaa" punaa voi myös jatkaa ja notkistaa lisäkosteudella sekoittamalla joukkoon vähän väritöntä huulirasvaa, vaseliinia tai muuta vastaavaa. Myös kosmetiikkaan soveltuva mehiläisvaha sopii punan kanssa sekoitettavaksi, silloin punasta tulee jämäkämpää jäähtyessään.

Ja tähän väliin pieni kevennys:

Ekstravinkki: Huulipunista pusutaulu!

Jos on sellaisia punajämiä, joita et halua enää käyttää niin niitä voi hyödyntää vaikkapa taiteessa. Joskus muinoin tein tällaisen pusutaulun. Mutta ei siitä sen enempää.

Idea 5/5 

Entäpä huulipunien hylsyt? Myös ne pois puhdistaa. 

Ja mitä niillä voi tehdä? Käytä lokerona neuloille. Ujuta reissussa piiloseteli sisään. Kuljeta laukussa pinnejä. TAI liimaa sisään pätkästy meikkisuti, joka menee näppärästi hylsyn sisään (vinkki esiintyi myös meikkiniksi-postauksessa). Tämä on äidin käsialaa. Ihan passeli ollut edelleen reissukäytössä.

Tai jos ei muuta, hanki seuraavaksi Havu-huulipuna, josta ei jää käytön jälkeen muoviroskaa.

Havu on kotimaista luonnonkosmetiikkaa ja mitä parasta: hylsy on kokonaisuudessaan biohajoava ja sen voi kompostoida. Sopii erityisesti mattapunien ystävälle. Puukotelo tuntuu erityiseltä. Minulla on nämä kolme sävyä ja olen tykännyt kovasti. Olen pitänyt hylsyjä huolella, näitä ei haluakaan heitellä ihan tuosta vaan laukun pohjalle. Hiukan ovat hinnakkaita, mutta hyvästä maksaa mielellään. (Ja tästä suosituksesta ei ole minulle maksettu). Lisätietoja: Havu Cosmetics.

Mitäs tykkäsit tästä postauksesta? 

Jaa oma kosmetiikkavinkkisi kommenttiboksiin, kuulen mielelläni!