DIY: Heijastimia osa 1/2.

Voiko heijastimia eli halpoja henkivakuutuksia olla liikaa?

Mielestäni ei voi olla. Ja niitä tein sitten monia erilaisia ja annoin niitä perheelleni ja muutamalle ystävälle jouluna (ja postaan asiasta vasta nyt, koska kuvat sieppaavat syvältä. Voitaisiinko siirtää joulu tammikuun puolelle niin olisi enemmän valoa kuviin?).

Tässä viisi ideaa itse tehtäviin heijastimiin (tai sanotaanko nyt heijastaviin asusteisiin että menee nyt ihan pykälien mukaan):

Idea 1/5: Lumitähdet

Lunta on tullut tänä talvena - niin myös heijastimien muodossa! Näitä oli ihan hurjan kiva tehdä. Jotenkin lumitähdistä tuli eloisat, kun ei ommellut ihan reunoja myöten.

Tykkään myös heijastimista, joissa on papukaijalukko tai muu klipsi. Silloin heijastimen saa kiinni takin helman nyöriin, taskun vetskariin, laukkuun, reppuun... - kiinnitys ja paikan siirto on helppoa ja nopeaa. Lukot ja klipsit eivät myöskään jätä reikiä tai repeytymiä jälkeensä (versus perintenen hakaneulakiinnitys).

Tein kaavan ja leikkasin lumitähdet kaavan avulla. Ompelin suoraan paksun huopapalan päälle lisäten yhden sakaran kohdalle nahkaläpyskän klipseineen. Lopuksi leikkasin alla olevan huovan lumitähden muotoon.

Mallia ja inspiraatiota lumitähtiin sain täältä: omakoppa.com.

Idea 2/5: Laukkuhapsut

Voisiko jo sanoa klassikkomalliksi? Kaikenlaiset hapsut ovat kivoja - myös heijastimen muodossa!

Nämäkin on superhelppo valmistaa. Hapsutetaan vain suikale heijastinkangasta ja kierretään se kiinnitysmekanismin ympärille. Lopuksi minä liimasin ympärille nahkasuikaleen. Se viimeisteli tyylin.

Jouluna heijastinhapsut toimivat myös pakettikoristeina - somaa ja käytännöllistä, eikö?

Idea 3/5: Rusetit

Somasta puheen ollen - oletko nähnyt somempaa heijastinta? Ihan hurjan söpöä - rusettiheijastin! Näitä tein kaksi kappaletta ja toinen heijastin oli pakko pitää itsellä. Sitä voi käyttää kaikkialle mihin sen vain voi hakaneulalla pistää: rinnukseen tai vaikka paksun pipon laitaan. Itse laitoin kangaskassiin.

Tässä on heijastinrusetin osat. Kolmesta kappaleesta se syntyy. Taustalla ei ole pakko käyttää huopaa, myös muu vahvuutta antava kangas käy hyvin. (Jestas kuinka se ompelukone sylttäsikin tuota tikkiä kasaan. Se oli jo uupunut ompelemaan heijastinkangasta. Ryppyili lopussa rasittavuuteen asti. Onneksi tämä rumempi rusettiyksilö jäi omaan käyttöön.)

Idea 4/5: Käsivarsiheijastin

Pätkä vedenpitävää ja joustamatonta kangasta, suikale heijastinkangasta ja pätkä kuminauhaa - se on käsivarsiheijastin. Tai ulkohousun lahkeen ympärille pujotettava heijastin. Todella helppo tehdä ja vielä helpompi käyttää. Ehkä näistä heijastimista ehdottomasti se käytännöllisin heijastinmalli.

(Tulipas sitten otettua näistä kuva vain salamalla - kaunista, niiiin kaunista (not). Hyvä minä.)

Idea 5/5: Stormtrooper

Edellisessä putkilaukun postauksessa esittelinkin tämän stormtrooper-heijastimen. Se on myös huovan päälle ommeltu lumitähden tapaan. Piirsin stormtrooperin ensin paperille. Alaosan leikkasin vertikaalisesti taitettuna (jotta puoliskoista tulee symmetriset aukkoineen) ja sitten piirsin vasta kaavan heijastinkankaan nurjalle. Tuli aika hyvä. Vähän jännäsin miten onnistuu tikata aukkojen ympäriltä, mutta hyvinhän se onnistui.

Eikä siinä vielä kaikki (huh huh), kahden idean jatko-osa tulossa seuraavana!

// Katso myös tämä postaus: 10 ideaa - DIY-heijastimet.

Pyörän tarakkalaukku.

Viime syksynä avomies kaipaili pöyränsä etutarakalle sopivaa laukkua. Sellaista putkimallista, sanoi hän. Jotain mihin mahtuisi läppäri, vaihtovaatteet ja eväät. Kovast yritti valmistakin mieluista löytää, mutta onnekseni hän ei mieleistä löytänyt niin minä sain ommella laukun hänelle!

Lahjaksi ja täydelliseksi yllätykseksi sen tein ja voin sanoa: hänen ilmeensä oli lahjan saadessaan täydellinen.

Ja olihan lahjakin (vaikka itse sanonkin) melko täydellinen. 100 % käsin tehty, uniikki ja täysin kustomoitu saajalleen.

Otin salaa mitat pyörän etutarakasta ja suunnittelin laukun mallin itse. Siihen se istuu tarakalle täydellisesti - ja tietenkin se kiinnitetään kyytiin mustekaloilla eli ilman remmejähän ei se tuossa tartsilla pysyis mukana. Mutta koko on kyllä hyvä. Laukku on niin isoksi optimoitu mitä tarakalle vain mahtui, mutta ei silti estä pyörävaloa tai käsijarrujen käyttöä. Kyytiin mahtuu paljonkin tavaraa ilman, että kuitenkaan nostaa painoa etutarakalle liikaa.

Materiaalina on vedenpitävä ja UV-suojattu polyester pvc, joka oli tarkoitettu esimerkiksi suojapeitteiksi. Valitsin sen, koska sillä oli aika edullinen metrihinta (paikallisessa kangaskaupassa 9,90 e/m) ja tiedän, että kyseessä on kestävä ja helppo materiaali. Matskussa oli myös himmeä kiilto, joka sopii mielestäni hyvin repun minimalistisuuteen.

Samasta "kankaasta" olen ommellut myös nämä kaksi reppua: miehelle minimalistinen reppu / itselle muunneltava reppu.

Sisällä on ohut tikkikangas pehmusteena. Tein myös sinisestä puuvillasta kahdelle laidalle sisätaskut. Tikkikankaasta jäi sopivia paloja, joita yhdistelemällä sain pohjan kokoisen kappaleen. Sisälle laitoin kierrätettyä kansiomuovia. Sekin tukee ja vahvistaa pohjaa. Ja kun jos pohjalle laittaisi vielä vaihtovaatteet niin voi turvallisesti laittaa siihen päälle läppärin suojataskussaan. Kun on pehmustetta välissä niin ei kalise kone etutarakan metalliputkia vasten.

Mietin pitkään lisäänkö putkilaukkuun pitkää olkahihnaa vai onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Laukkuhan on kuljettamiseen, ei kantamiseen pitkiä matkoja. Tein kuitenkin varalta päätyihin lenkit siltä varalta, jos käyttäjä tahtoisi laukkuun lisättävän hihnan. Toistaiseksi toisessa päädyssä roikkuu kuitenkin stormtrooper-heijastin - sekin tietenkin itse tehty. Leikkasin heijastinkankaasta pinnan ja tikkasin huovalle. Pitäähän sitä heijastin uudessa kassissa olla.

Virkattu mariskooli.

Ei varmaan ole suomalaista, joka ei Iittalan mariskoolia tunnista. Sellainen löytyy varmasti löytyy vähintään joka toisesta kodista. Joillakin jopa kokoelmana kaikissa sävyissä.

Nyt yhdestä kodista löytyy myös mariskooli virkattuna!

Ohjeen tyngän löysin Facebookin käsityöryhmästä (en ole varma mikä ryhmä se oli) pari talvea sitten. Ohje oli kuvattuna vanhasta printistä. Printtasin ohjeen talteen ja vasta nyt virkatessa skoolin lähes puoli väliin, huomasin ettei ohje näkynytkään kuvassa kokonaan. Kun olin jo alkanut ja alku näytti hyvältä, päätin jatkaa improvisoiden. Jalka meni siis lennosta suunnitellen.

Mutta melko hyvä siitä tuli! Käytin lankana Mistral Cewec -puuvillaa. Se on mukavan ohutta kierrätyspuuvillalankaa. Ei ehkä ihan se kaikkien paras lanka skooliin (olisi voinut olla tiukkakierteisempää), mutta menin nyt tuolla ekolankakärjellä.

Kun sain skoolin virkattua, kovetin sen vahvalla liima-vesiseoksella ja pingotin ilmapallon ympärille. Siinä se sai kuivua. Ensin jalka halusi lörpsähtää, mutta sekin alkoi kovettumaan pikkuhiljaa. Alussa tarvitsi vähän tukea ympärille. Poistin tuen ehkä vähän liian aikaisin, kun vähän jäi vielä vinoon, mutta olen silti tyytyväinen skooliin, koska tuon jalan toteuttaminen hatusta ei ollut ihan se helpoin nakki. Ja parastahan on, että skooliin voi myös laittaa pientä tavaraa kyytiin - hyvin pysyy pystyssä!

DIY: Minilankakeräkorvakorut.

Tässäpä on todelliset käsityön ystävän korvakorut!

Minilankakerät - täydelliset lankailijalle - eli neulojalle ja/tai virkkaajalle. Samalla syntyi minilankakeräkorvakorujen (apua mikä sanahirviö!) tutoriaali. Lopusta löydät myös printattavat minivyötteet.

Tein jouluna kahdet (kyllä, jouluna - ja siitä asti olen jemmannut näitä kuvia ajatellen kehtaako edes esitellä, kun otin ne pimeimpään mahdolliseen aikaan valon puutetta kiroten).

Mutta valosta ja valokuvista viis, ovat ne silti tosi söpöt - niin pienet! Ja pienestä ideasta se ajatuskin lähti. Näin viime vuoden puolella Lahden Kätevä & Tekevä -messujen nukkekotiosastolla pienenpieniä lankakeriä (siis todella pieniä, näitäkin pienempiä!) ja ajattelin, että kas, tuohan olisi tosi hauska korvisidea! Ja siitä se ajatus lähti.

 

Tee-se-itse: Minilankakeräkorvakorut

Tarvikkeet: Lankaa, mehupilli (paperinen tai muovinen) tai muu ohut putki, sakset, paksuhko neula, minilankavyötteet (ks. alta), vedenkestävää askartelulakkaa, korvakorukoukut, välirenkaat, korupihdit.

Tee näin: Leikkaa pillistä kaksi 1–2 cm pätkää. Kierrä lankaa ensin pillin ympäri (tuo paksuutta) ja pujota sitten lanka neulaan. Pujota pillin läpi kauttaaltaan pillin ympäri. On hyvä, jos lanka ei ole ihan vierekkäin vaan kulkee välillä vinoon - näin "jäljestä" tulee pehmeämpi ja luonnollisempi.

Vinkki! Jos pilli on tumma ja lanka vaalea, voit myös teipata langanväristä teippiä pillin ympäri varmistaaksesi sen, ettei tumma pilli paista lankojen välistä.

Kun pilli on kauttaaltaan peitetty eikä neula enää kulje pillin läpi, päättele lanka kerän sisään. Printtaa minilankavyötteet (ks. alta) ja leikkaa kaksi valitsemaasi vyötettä (leikkaa yli kuviolaatikoiden). Mittaa että vyötteet yltävät lankakerän ympäri. Leikkaa mahdollinen ylimääräinen pituus pois. Levitä liimalakkaa vyötteiden nurjalle puolelle ja kiinnitä lankakerien ympärille. Lakkaa vyötteet päältä. Anna kuivua. Toista lakkaus tarvittaessa.

Vinkki! Jos pientä kerää on vaikea pidellä kädessä lakkausvaiheessa, voit tökätä pitkän neulan toiseen päähän poikittain ja pidellä siitä kiinni.

Pujota lopuksi välirenkaat kerien päihin. Ota huomioon vyötteiden suunta (jos tahdot tekstin tiettyyn suuntaan) välirenkaiden kiinnittämisessä. Lisää korvakorukoukut välirenkaisiin.

Sitten onkin valmista! Eivät ihan ole kaatosateen korvakorut, mutta vedenkestävä lakkaus kyllä kestää hyvin käyttöä. Tarkkanäköisimmät myös näkevät, että vyötteessä lukee 100 % wool yarn. Heh, se oli muuten 100 % vale. Taisi olla näissä korvakoruissa oikeasti puuvillapolyesteria.

Tallenna ja printtaa minilankavyötteet tästä (PDF).

Saat samalla arkilla kahdeksaan korvakorupariin vyötteet - mutta valmistathan korvakoruja 

näillä vyötteillä VAIN omaan käyttöön (tai lahjaksi). Ethän käytä kaupallisiin tarkoituksiin.

Kerrothan, jos käytit minilankavyötteitä lankakeriksi! Näkisin mielelläni.

// Vinkki! Jos sinulla ei ole tulostinta, voit myös hyvin värittää paperille oman vyötteen.
Tai voit kietoa ympärille minkä vain paperisuikaleen. Tai vaikkapa ohutta satiininauhaa.

Lintu kynttilän valossa.

Tiedättekö sen tunteen, kun sulla on pieni turha muovikippo kädessäsi ja kaiken siivoamisen, touhuamisen ja pyykkikoneen huutamisen keskellä tulee pakonomainen tarve tehdä jotain ihan muuta? Sitten sitä muovikippo kädessä ajattelee, että olkoot siivoaminen, minä teen nyt betonihommia!

Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Etsin askartelubetonisangon esille, sekoitin betoniseoksen ja veden ja kippasin sen pieneen betonikippoon. Se oli just sen kokoinen kippo mitä olin etsinyt jo tovin! Se oli täydellinen, tarvitse vain leikata yläreunaa alemmas.

Kippoon betonimassa, reunaan lintu (huoneenlämmössä kovettuvaa askartelumassaa, valmiiksi kuivunut puujalassaan) ja sitten päälle toinen vielä pienempi muovikippo ja paino päälle, että se pysyi paikallaan. Maalarinteipillä kursin linnun paikalleen ettei se uponnut betonimassaan liian syvälle tai vinoon. Sitten vain odottelin betonimassan kuivumista.

Ja siinä kesti niin kauan - niin kauan! (Tai ei oikeastaan, mutta olisin halunnut saada valmista nytnytheti.)

Ja siitä tuli just hyvä. Pitkään arvoin maalaisinko betoniosasta osan valkoiseksi. Tai lakkaisinko linnun. Tai maalaisinko edes puujalan jollain. Ehkä metallisävyä betonin päälle? Mutta kaikkinensa on noin hyvä, vähemmän on enemmän. Tuossa jotenkin yhdistyy materiaalien pehmyys ja luonnonläheisyys. Betoni ja lakkaamaton lintu sopii hyvin yhteen. Siinä se lintu lämmittelee led-tuikun valossa. Oikeata tuikkua tuohon ei voisi laittaa tai lintu roihahtaa vähän liian kuumaksi kaveriksi.