DIY: Bunny Block Dress - kaavaton pupumekko!

Pääsiäisen pupuviikon* viimeinen osa! Säästin parhaan vikaksi: se on pupumekko!

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa erilaisia pupuja joka päivä! // Ks. koko sarja: 

osa 1: Virkattu minipupu / osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus) / osa 3: Akvarellipuput /

osa 4: Betonipupu / osa 5: Punch needle -pupu / osa 6: Minipuputin-kukkaro

Idea kaavattomaan pupumekkoon eli BUNNY BLOCK DRESSIIN (koska englanniksi vain kuulostaa paremmalta) lähti muutaman vuoden takaisesta Mikkimekosta (ks. postaus). Mikkimekon ja myös tämän pupumekon inspiraationa on myös R/H Studion klassikkovaate, sen varmaan moni tunnistaa.

Mutta jotta ei ole liikaa R/H:n Mickey square dress, tämä malli on kapeampi (alkuperäinen on tooosi leveä malliltaan) ja korvat ovat saaneet pidennyksen - eli mikistä pupuksi! Korvat eivät ole myöskään ns. upotetut vaan päälle helposti ommellut. Tähän lisäsin myös sivupaneelit, koska olen kovasti tykännyt ostotunikasta, jossa on vastaavat blokit sivussa. Bunny block dress on myös takaa kokonaan harmaa (jos pääntien kontrastikaitaletta ei lasketa) eikä takakappaletta leikkaa poikkisauma.

DIY: Bunny Block Dress

Helppoon pupumekkoon et tarvitse kaavaa - vain ahkeraa mittaamista. 

Kaikki leikattavat palat ovat pupunkorvien lisäksi vain joko suorakulmioita tai suikaleita. Valitse kaksi kangasta, jotka ovat keskenään samankaltaisia. Sama vahvuus, sama joustavuus, sillä pääsee jo pitkälle.

Leikkaa kappaleet: 

Leikkaa kaksi hihakappaletta ja jaettu mekkokappale eli takakappale yhtenäisenä, etukappale keskikohdan alta poikki ja alaosa eri värisenä. Leveys saa olla ns. vatsamakkara eli yhtä tai kahta kokoa liian pieni, koska leveydestä miinustetaan sivupaneelien tuoma lisäleveys.

Leikkaa korvat "helmakappalekankaasta", ne saavat leikatessa olla kahden saumanvaran verran liian leveät.

Näiden lisäksi tulee myös sivupaneelit ja ne voi leikata myös myöhemmin ennen sivusaumojen ompelua. Ja tottakai mekkosen voi tehdä myös ilman sivupaneeleja.

Liitä mekkoon pupunkorvat:

Nuppineulaa korvat etukappaleen päälle symmetrisesti. Väliin voi leveydestä riippuen jättää 3-5cm.

Ompele pupunkorvat paikoilleen:

Ompele suoralla ompeleella korvat. Älä edes pyri ihan reunaa pitkin, vaan jatka paininjalan verran väliä. Leikkaa lopuksi ylimääräinen kangas varovasti ompeleen vierestä pois. Aplikointisakset ovat tässä erittäin hyvät.

Ompele mekko kasaan:

Ompele olkasaumat yhteen. Merkkaa hihakappaleiden keskikohta ja kohdista olkasauman kanssa. Ompele hihakappaleet sivuihin kiinni. Lisää etukappaleen helmakappele eteen.

Lisää sivupaneelit:

Leikkaa leveät suikaleet (itsellä taisi olla 8 cm) ja ompele hihasta helmaan. (Suikaleiden pituus oli minulla vähän turhan pitkä, mutta leikkasin ylimääräisen ompelun jälkeen pois.) Kun ompelet kummankin puolet ylhäältä alas, saumasta tulee suorempi (ainakin itsellä). Varmista, ettei sivupaneeli venytä etu- tai takakappaleita, jolloin mekosta saattaa tulla kiero. 

Ja lopuksi huolittelut:

Huolittele hihansuut ja helma. Ompele pääntiehen päärme tai kaitale, mistä nyt enemmän tykkäät. Itse leikkasin vain suikaleen, taitoin kaksinkerroin ja saumuroin päätiehen. Tuli kerralla hyvä! Yleensä sitä venyttää kaitaleen liian tiukalle tai sitten pääntie jää rumasti törröttömään. Nyt meni nappiin eikä tarvinnut ottaa ratkojaa käyttään.

// Psst! Jos olet Instagramissa, tämä mekkonen löytyy myös sieltä Reels-videon muodossa. Käys katsoon ja tykkäämässä videosta! Löydät minut Instagramista: @madam.bc 

Tästä tuli niiiiiin kiva. Yksinkertainen ja veikeä. Pitkät korvat ja sivupaneelit tuovat jujua mekkoon - tai pitäisi varmaan pituuden puolesta puhua tunikasta. Mutta oli mekko tai ei, on se mukavaa pituus legginssien (mitä mää yritän huijata, pierukotikalsarit ne on) kanssa pidettäväksi. Vähän pudotetut olkapäät ja väljät suorat hihat tuovat rentoutta. Istutettuna olisi minun silmissäni "liian hieno kotivaatteeksi".

Eli kotona oleiluun tämän ihan tein. Olen aika kyllästynyt kaikkiin kotivaatteisiin, koska mitäpä muuta sitä on tässä täyden vuoden aikana pidettykään. Ei tarvitse aina olla kulahtaneet collarit ja iänvirttynyt jostain muusta käytöstä kotikäyttöön "alennettu" yläsoa päällä. Eli tälle oli ihan tarvettakin jo. 

Siinä oli pääsiäisen pupuviikko! Toivottavasti tykkäsitte, mulla oli ainakin kivaa. Näillä viikon seitsemällä erilaisella pupupostauksella toivotan erityisen mukavaa pääsiäistä!

Minipuputin -kukkaro (+ ohje)

Pääsiäisen pupuviikon* pitkäperjantain pupu on tässä! Nyt on tullut monta sisustuksellista tai koristeellista pupua - ei enää! Kaksi viimeistä osaa ja kaksi käytännöllisempää pupunkorvaparia!

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu /
osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus) / osa 3: Akvarellipuput / osa 4: Betonipupu / osa 5: Punch needle -pupu

Kuka muistaa pupulaukkuni? Nahkainen pikkulaukku suurilla pupunkorvilla! (Ks. postaus tästä.)

Pupulaukku on varmasti yksi käytetyimpiä itse tehtyjä laukkujani. Se alkaa olla jopa vähän kulahtanut. Nahka on vähän venähtänyt ja paikkoja rispaantunut. Vielä se menee, ei tarvitse uutta tehdä - mutta pienen kukkaroversion siitä tein!

Kutsun pientä pupukukkaroa MINIPUPUTTIMEKSI. Se on aika veikeä. Siinä ei ole vuorta eikä hihnaa kuten laukussa, joten se valmistuu hyvin helposti. 

Ja teemaviikon merkeissä, tässä tulee ompeluohje minipuputtimeen:

OHJE: MINIPUPUTIN 

Tarvikkeet: Keinonahkaa*, pieni vetoketju** ja luonnollisesti ompeluvermeet  - muuta et tarvitsekaan. Jos varusteluista löytyy nahkaneula, käytä sitä ompelukoneessasi.

* Käytin puretusta ja silputusta laukusta keeinonahkaa. **Myös vetoketju on kierrätetty pätkä, varmaan myös vanhasta laukusta. // Eli minipuputin on oikea minibudjetin eli nollabudjetin kukkaro!

Tee näin: Leikkaa kaksi kukkaron sivukappaletta (joko pohjat pyöristäen tai sitten ei, valitse mieluinen koko ja muoto), leikkaa neljä korvakappaletta (huomioi reilut saumavarat) ja kaksi pientä palaa vetoketjun päihin.

Ompelu lähtee korvista:

1. Ompele kaksi kappaletta oikeat puolet vastakkain. Käännä.

2. Leikkaa toiselta puoleta yläreuna lovelle kuvan tapaan. Tämä voi helpottaa vähän sitä, että vetoketjusaumassa ei olisi niiiiiin paksusti nahkakerroksia alla. 

3. Taita sivut keskelle ja tikkaa päältä. Ommel saa olla aika reunassa. Tee toinen korva samoin.

Sitten siirrytään vetoketjuun:

4.-5.  Ompele pikkupalat vetoketjun päihin ensin oikeat puolet vastakkain ja sitten käännä nurjalle, tikkaa päältä, ompele hitaasti ja varovasti ettei neula iske vetoketjun hampaisiin. Varmista toista päätä ommellessa, että vetoketjun pituus on sivukappaleen levyinen. Lyhennä tarvittaessa vetoketjua. Palat voi myös tahtoessaan jättää lisäämättä, jos vetoketju ei ole kierrätetty ja päistään auki leikattu. 

6. Merkkaa sivukappaleen keskikohta ja ompele pupunkorvat symmetrisesti. 

Loppusuora häämöttää:

7. Ompele ensin vetoketju paikoilleen ihan normaalisti, ensin toiselle sivukappaleelle ja sitten toiselle. 

8. Tikkaa saumat vetoketjusta poispäin. Korvapuolella jätä korvat kuvan mukaisesti vetoketjun päälle. Ensin voi tuntua, että korvat jäävät törröttämään pystyyn, mutta ne asettuvat vielä alaspäin.

Ja viimeistely vielä:

9. Kohdista sivukappaleet ja ompele sivusaumat. Ompelua voi helpottaa, jos aloitat alhaalta keskeltä ja ompelet alhaalta ylös sivut erikseen. (Materiaalin salliessa loveta mahdolliset pyöreät kulmat, jotta nahka taipuu kulmistaan nätisti. Itse en tätä uskaltanut tehdä ettei keinonahka lähde alakulmista repeämään ja alaosaan jäi vähän "kulmia". Ehkä ne pyöristyvät käytön myötä nahkan pehmentyessä.)

10. Lopuksi käännä kukkaro oikeinpäin!

Kukkaro on sopiva pienelle määrälle meikkejä. Sinne sujahtaa punat ja värit sekä korut. 

Isosiskonsa kaltainen, mutta silti niin erilainen ja töpäkkä. Pupulaukku on tosi pehmeätä nahkaa, minipuputin taas kovempaa ja paremmin kuosissa pysyvää. Korvatkin on niin pulleat ja höröllä.

Tai jos se sittenkin olisi rahakukkaro - mikäli nyt käteistä kehtaa vielä joskus taas käyttää. Ei ole juuri tarvinnut käteistä mukana kuljettaa. Tai saati niitä meikkejäkään. Kyllä se vielä tulee aika, kun tarvitsee pikkulaukkua ja minipuputinta, korjausmeikkejä ja käteistä narikkaan tai mihin ikinä sitä joskus käytettiinkään.

Oiva kaveri tämä minipuputin.

Jos sinulla on ohjeesta epäselviä kohtia, kysy - autan mielelläni!

Punch needle -pupu (+ ohje)

Pääsiäisen pupuviikon* pupuhurahtaminen jatkuu! Nyt vuorossa on jotain pientä ja pulleroisen pehmyttä.

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu /
osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus) / osa 3: Akvarellipuput / osa 4: Betonipupu

Punch needle, suomeksi tuftaus. Tuo jykevä neula (jota punkaneulaksikin taidetaan kutsua), jolla puhkotaan pingotettua harvasidoksista kangasta ja sitten siihen tulee nurjalle kivoja lenkkejä.

Ostin tuftausvermeet jo aika päiviä sitten (ks. postaus), mutta en juuri ole saanut tuftattua mitään. Paitsi nyt! Päätin, että nyt tulee pupua punch needlellä vaikka mikä olisi. Käyttötarkoitus jää pieneksi, mutta onhan tuo söpö koriste.

DIY: Punch needle -pupu

Tarvikkeet: Paksua lankaa, tuftausneula, kirjontakehys, punch needlelle sopivaa kangasta, liimaa, huopaa.

Ensin tuftataan itse pupu. Tässä työn nurja eli oikea puoli. Siihen jää kivoja lenkkejä. Tuftaus on siitä kivaa, että se on superhelppo purkaa. Kankaaseen voi jäädä reikiä, mutta ne saa piiloon, kun neulan päällä vähän siirtelee kankaan sidoslankoja. Eli tuftauksen voi aloittaa monta kertaa alusta kunnes lopputulos on hyvä.

Tuftauspuolelta jälki on tasaista. 

Joissakin töissä tämä jätetään oikeaksi puoleksi. Myös litteän pinnan ja pörpelön puolen kontrastia voi yhdistää, kun pistelee menemään kummaltakin puolelta suunnitelmallisesti. Tässä pupussa tämä on kuitenkin ihan nurjaa ja jää piiloon taustan alle.

Lanka purkaantuu helposti, joten tuftaus on aina jollain tapaa kiinnitettävä ennen kehyksestä poisto ja/tai ylimääräisen kankaan pois leikkaamista. 

Itse päädyin siihen, että levitin tasaiselle pinnalle liimaa (ehkä vähempikin olisi riittänyt). Annoin kuivahtaa ja vapautin muodon taustastaan. Taitoin kankaan reunat nurjalle ja vielä liimasin ohuelle huovalle. Väliin sujautin ripustuslenkin.

Että siinä se saa yksinäisessä virpomisvitsassa (okei myönnetään ihan tavallinen kuivunut oksa se vaan on) roikkuu. Koko korvaa tässä määrän. On sen verran iso (ja valloittava), että eihän muuta tarvitse laittaa vitsaan oksaan.

Vielä tulee kaksi pupupostausta. Spoiler alert: pupunkorvat liittyvät vahvasti asiaan.

Oletko sinä tuftannut? Kuulen mielelläni erilaisia taustan kiinnitysvinkkejä ja mitä käytönnöllistä ideoita punch needlellä voisi saada tehtyä!

Betonipupu (+ ohje)

Pääsiäisen pupuviikon* neljännessä osassa kestorairuohon valloittaa uusi betonipupu!

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu / 

osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus) / osa 3: Akvarellipuput

Ks. myös kestävä rairuoho (sis. ohjeen)!

Se on kirjaimellisesti betonia ja pupua - betonipupu!

Betonimuna, pupunkorvat ja pullea tupsuhäntä. Vai olisiko se sittenkin betonimuna, joka naamioitunut pupuksi? Vai pupu, joka haluaa olla muna? Kumpi tuli ensin betonimuna vai pupu? Betonimuna.

DIY: Betonipupu

Ja näin se homma sujui: Huuhtasin munankuoren ja jätin alassuin yön yli, jotta kuivaisi sisältä. Sekoitin askartelubetonia pienen erän (tein muutakin samalla, mutta ne epäonnistuivat enemmän tai vähemmän). Betoniseos sai jäädä vähän löysäksi, jotta sen kaataminen pienestä aukosta kuoren sisään kävi helposti. Sitten vain odottelin seuraavaan päivään.

Meillä ei ole munakuppeja (kun ei ole tarvetta), joten piti vähän viritellä ja teippailla, jotta kuoren sai pystyasentoon kuivamaan.

Kun betonimassa oli kuivunut ja kovettunut, sai kuoren poistaa. Se ei ihan käynytkään kuin keitettyä munaa kuoriessa. 

Helpotti, kun tajusin naputtaa lusikan koveralla puolella munankuorta rikki ympäriltä.

Ensin muna oli töhnänen, mutta pinta siistiytyi hiomapaperilla. Muutama pyyhkäisy riitti.

Lopuksi liimasin korvat ja hännän paikoilleen. Liimasin myös pohjaan huopaympyrän niin betonipinta ei naarmuta mitään pintaa. Käytin kuumaliimaa, mutta luulen ettei se pidä kutiansa kovinkaan hyvin. Ehkä, ehkä ei. Ainahan ne voi liimata uudelleen.

Tästä tuli kyllä aika hauska. Minimalistinen ja mukavalla tapaa erilaisia materiaaleja yhdistävä. 

Vastaavaa koristetta halusin tehdä jo viime keväänä ja olen iloinen, että nyt pupu-teemaviikon myötä toteutin idean.
 

Akvarellipuput

Pääsiäisen pupuviikon* osa kolme! Nyt tulee jotain vähän erilaista.

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu / osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus)

Olen kevään myötä alkanut jälleen piirtelemään ja maalailemaan huvikseen ihan säännöllisesti. Usein ei ole edes mitään tavoitetta, kunhan jotain tuherran luonnoskirjaan. Ja se tuntuu hyvältä todella pitkän tauon jälkeen. Nyt päätin, että otan ihan kunnon paperin ja maalaan siihen jotain luonnoskirjaa isompaa!

Ja mikäs sen parempi aihe kuin söpö pupu? Maalasin tämän pupun akvarelliväreillä. Ostin tuubit varmaan yli vuosi sitten ja nyt vasta kokeilin niitä ekan kerran! Kuvastaa hyvin viime vuosin laimeaa innostusta maalaamiseen - ja nyt se on taas herännyt. Ja mitä enemmän tartun siveltimeen, sitä enemmän innostun.

Pupustakin innostuin niin, että se ei jäänyt yhteen - piti tehdä heti perään toinen! Niin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. 

En osaa päättää kummasta tykkään enemmän. 

Kummasta sä tykkäät? Pupu rusetilla vai ilman rusettia?

Tunnen olevani vähän lapsekas siinä mielessä, että halusin heti saada "työt seinälle ja näytille". Ensin vähän nolotti olla niin tohkeissaan, mutta toisaalta... jos on tyytyväinen niin saahan sitä laittaa esille työnsä?

Toisen pupun pujotin kirjaintaulun kehyksen väliin. Yleensä siinä on joku postikortti tai kuva, joka resonoi sillä hetkellä. Nyt se saa olla tämä pupu pullean rusettinsa kanssa.

Tekstitaulunsanat ovat Lauri Tähkän biisistä: Valo tekee tuloaan / Matalalla liitävät linnut / Yllä rakkauden raunioiden /Mä olen rimojani repivä leija / Silti itselleni rehellinen / Tulkoon mitä vaan. Kappale on erityisen ihana Paula Vesalan laulamana ja tämä kevätaurinko saa lyriikat soimaan päässäni. Kieltämättä harvinaisen hyvä korvamato.