Virkatut tulppaanit 2.0. (+ helpompi ohje)

Tulppaanien sesonki ehti mennä jo, mutta onneksi ikitulppaanit kukkivat aina. Säästä ja vedestä viis, nämä tulppaanit eivät lakastu, nuupahda tai pudota lehtiään!

Mitä jos tulevana äitienpäivänä antaisitkin äidillesi, isoäidillesi tai muulle äitihahmollesi oikeiden kukkien sijaan kestäviä kukkia? Näistä tulppaaneista tykkää myös allergiakoti. 

Itse olen antanut punaisia tulppaaneja äidille lahjaksi (ks. postaus). Nämä värikkäät tein viime vuoden keväänä itselleni (ks. postaus) ja nyt tulee niiden helpompi ohje 2.0. - jotta sinäkin voisit tehdä ikitulppaaneja helposti! 

Ks. virkatut tulppaanit 1.0. (sis. ohje) - tämä ohje on myös hyvä! Lopputulos on hiukan erilainen ja sopii ohje sopii erityisen hyvin jämälangoille. Päälle tulevien terälehtien sävyillä voi leikitellä. Verrattuna tähän tulppaaneihin, virkkaus helpottuu, kun ei tarvitse ensin valmistaa monia osia ja sitten yhdistellä, päätellä ja koota itse tulppaani. Tämä helpompi ohje tarvitsee alkuun vain kolme "kuppia" ja sitten ne yhdistetään virkkaamalla ja "kupeille" virkataan yhteinen pohja,

Helpompi ohje!

Virkatut tulppaanit 2.0.

Lanka: Käytä mitä vain puuvillajämälankoja (näissä mm. Hjertegarn Cotton nr.8, Hjertegarn Bom-Mix). Virkkuukoukku: Langan ja käsialan mukaan. Kolmonen tai kakkonen on hyvä. 

Mitäpä muuta tarvitset? Vahvaa metallilankaa, vanua tai pieniä kangastilkkuja, pihdit, kuuma- tai askarteluliimaa ja pikaliimaa. 

Homma pähkinänkuoressa: Tulppaani virkataan ylhäältä alaspäin.  Tulppaanin alkuun virkataan kolme pientä kuppimaista kappaletta eli terälehteä. Kappaleet yhdistetään virkkaamalla puolet niistä yhteen renkaaksi. Renkaaseen tehdään tulppaanin sisäpuoli. Sen jälkeen virkataan kukan ulkopuoli.

Virkkaa näin: 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 5 s, sulje krs ps:lla. 2. krs: Tee 2 ks jokaiseen s:aan, sulje krs ps:lla (= 10 s). 3.–5. krs: Virkkaa 30 ks spiraalina. Katkaise lanka ja toista 1.–5. krs:t yhteensä kolmesti. Kolmannen terälehtikappaleen kohdalla älä katkaise lankaa vaan jatka terälehtien yhdistämiseen ja kukan sisäpuoleen. 

Jatka sisäpuolelta (ks. kolmas kuva): 6. krs: Virkkaa 5 ks viimeiseksi virkattuun terälehteen, ota seuraava kappale mukaan ja virkkaa siihen 5 ks, ota kolmas kappale mukaan ja virkkaa siihen 5 ks, yhdistä ps:lla 1.kappaleen 1.s:aan. 7. krs: 1 ks jokaiseen s:aan (= 15 s). 8. krs: Virkkaa 2 s yhteen, kunnes saat aukon ks:lla umpeen. Katkaise lanka. Tulppaanin sisus on valmis. 

Jatka tulppaanien ulkopuolelle (alarivin kuvat): 6.–12. krs: Virkkaa terälehtien ”avoimiin silmukoihin”, virkkaa 1 ks jokaiseen, terälehtien välissä voit kaventaa 2 ks yhteen (= 22 s). 13.–14. krs: *2 s yhteen, 1 ks*, toista *-* krs. Katkaise lanka, jätä noin 20 cm langanpää.

Ohje jatkuu alla.

Sitten valmista varsi: Luo silmukoita paksuun metallilankaan (pituus noin 25 cm) kuten loisit silmukoita sukkapuikolle. Taivuta pihdeillä päät lenkille ja litistä vartta vasten. Sulje tipalla pikaliimaa langanpäät kumpaankin päähän.

Lisää lehti: 1. krs: Virkkaa metallilankaan (pituus noin 20–25 cm) kiinteitä silmukoita. 2. krs: Käänny ja virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan metallilangan puoliväliin asti. Virkkaa 5 puolip, 5 p ja pp kunnes jäljellä on 5. Virkkaa 2 p, 2 puolip, 1 ks. Taivuta päät lenkille, päättele ja laita tippa pikaliimaa lehden päähän.

Ja lopuksi laitetaan homma kasaan: Liimaa vanua tai kangastilkku varren päähän (jotta metallilanka ei tule tulppaanin läpi), työtä täytettä tulppaanin sisään ja työnnä varren pää tulppaanin sisään. Tue vanulla, jotta varsi pysyy kukan keskellä. Pujota lanka tulppaanin aukon ympäri ja sulje varren ympärille. Tee muutamia piilopistoja varren juureen. Kiedo ja/tai ompele lehden kapea pää varren alkuun. Sulje langanpää tipalla pikaliimaa. Taivuta lehteä kaarevaan muotoon.

Itse tein jämälangoilla jokaisen tulppaanin eri värillä. Tuli aika iloinen ja värikäs kimppu, eikö! Hyvin voisi myös tehdä vain yhdellä sävylla. 

Vinkki!

On muuten helppo saada virkatut kukkaset asettumaan maljakkoon kivan väljästi, kun sulloo maljakon tai vaasin pohjalle vaikkapa sanomalehtipaperia silleen hyvin väljästi. Toimii myös silloin, jos kukat meinaavat upota maljakon sisään. Paperitollolla saa korotettua kukkien varret liian syvästä maljakosta. 

Ja jos ei energia tai aika riitä isoihin tulppaaneihin, voit tehdä myös minitulppaanin! Pituutta tällä vain 7 cm!

Tulppaanirintakoru valmistuu yllä olevan ohjeen mukaan. Valitse vain ohut puuvillalanka (esim. Perfect Crochet Maxi) ja/tai kirjailulankaa (minä tein varren puolitetusta kirjailulangasta). Virkkuukoukku saa olla 1,5–2 mm tai langan ja käsialan mukaan. Taakse voi ommella tai liimata hakaneulan tai rintakoruneulan.

Rintakoruna tulppaani valmistuu nopeasti ja on sekin sievä, käsin tehty äitienpäivälahja.

Ohjeet ikitulppaaniin ja tulppaanirintakoruun julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt -lehdessä 2/20.

Lyriikat tennareissa

Vuoden ja kevään ensimmäiset kenkäkustomoinnit!

Näihin tartuin inspiroituneena ja nämä "unelmien kengät" oli ilo toteuttaa.

Teemana oli ihan uusi näkökulma. Montaa asiaa olen vuosien aikana maalannut kenkiin. Olen maalannut koiria, kitaroita, pääkalloja, yksisarvisia, origamilintuja.. Kaikkea on tullut tehtyä kelttikuvioista koripalloihin, jopa nimiä, päivämääriä ja vuosilukuja - mutta kappaleen sanoja en koskaan!

Mutta nyt olen. Ja lopputuloksen näette tästä:

"Tässä mä istun just niin kauan et tuun kokonaiseksi"

"Ja sit maailma on mun"

Lyriikat ovat Emppu Suhosen alaa. Tekijänoikeudet on huomioitu ja lupa sanojen käyttöön on saatu artistilta. Tilaaja kutsui kenkiä Emppu-kengiksi. Hän sanoi, että kyseinen pätkä laulua sopii hyvin kuvaamaan sitä miten hän menee elämässä Empun musalla. 

Kengistä haluttiin tyttömäiset. Valkoista ja pinkkiä, ei muuta. Vain sanoja. Pari sydäntä lisättiin mukaan.

Ihanan simppeliä ajattelin, mutta kas yksinkertaisuudessakin on vaikeutensa. Kun pohjalla oli musta kenkä ja vielä superpienikokoinen kenkä, ei ollut virheille varaa. Musta pohja pitää ensin saada valkoiseksi, jotta värit eivät uppoa mustaan. Ja koska paikoin teksti on kovin ohutta, oli kyllä vaikea maalata koukeroisia kirjaimia ilman, että menee yhtään ohi. Pohjassa näkyisi hyvin selvästi, jos olisi vaikka joutunut jonkun pätkän maalaamaan kokonaan uusiksi. Pelkäsinkin koko ajan, että johonkin tulee kirjoitusvirhe!

Haastetta oli myös siinä miten saada tekstit mahtumaan pieniin kenkiin ilman, että tekstit limittyisivät liikaa. Selkeyttä piti saada koukeroiden sekaan, jotta sanat olisivat mahdollisimman luettavat. Ja jotta sain kengät tasapainoiseksi pariksi (kun toisessa kengässä oli puolta enemmän sanoja), päädyin ratkaisuun, jossa laitoin osan tekstistä tikkukirjaimin viiriin. Myös "fonttikoolla" sai painoja tietyille sanoille enemmän ja sen kautta tasapainoisuutta kenkäparille.

Yksinkertaisuudella on valttinsa. Kovasti olisi tehnyt mieli lisätä jotain muutakin kenkiin. Väriä, kuvioita - ihan mitä vain! Mutta totta se on, kun kengissä ei ole muuta, sanat hallitsevat kenkiä ihanasti.

Tästä tuli upea osoitus siitä kuinka jonkun artistin sanat voivat olla toiselle tosi tärkeät. 

Lisää uniikkeja tennareita ja korkkareita näet tästä kustomoidut kengät -kategoriasta. 

DIY: Pienen budjetin ramppi koiralle

Koiravanhus Cora sanoo teille moi!

Mitäs mummolle kuuluu? Cora on jo 14-vuotias. Todellakin siis vanhus. Ja vanhalla on vanhuksen vaivat. Cora liukastui (ja kompuroi heti perään portaissa) ja sen jälkeen on ollut ontumista, kipuilua ja sen myötä aika raskas kevät. Huoli oli kova - ja pelko myös, että nytkö se on se eutanasian aika. Ihana neurologi kuitenkin sanoi, että levolla ja pidemmällä kipulääkekuurilla voidaan selkäkivut vielä selättää. Niin elämäniloiseksi koiraksi sanoi. Ja sitähän Cora kyllä on!

Joten levolla ollaan menty. Kaikki pokkurointi, hyppely ja säntäily on ollut ja on vielä pannassa. Helpommin sanottu kuin tehty, mites pidät hyppyrotan vain lattiatasolla? Piti pistää kotia vähän uusiksi, mm. blokattiin pääsy sohvalle ja korkeasta sängystä otettiin jalat kokonaan pois. Tosin se ei riittänyt, Cora silti yritti hypätä patjalle.

Ajattelin, että jos sitä on koiralle vuosien aikana jo kahdet portaat* tehty niin kyllähän se ramppikin onnistuu! 

DIY: PIENEN BUDJETIN RAMPPI KOIRALLE

Lähtökohtana portaiden tavoin oli ihan peruspahvilaatikot. Plus sopivasti roskakatoksessa oli jonkun hajonnut tai hajotettu hylly. Kaksi hyllytasoa kainaloon ja siitä se ajatus sitten lähti!

*Ekat portaat kyhäsin, koska Cora mursi varpaan ja oli myös hyppykiellossa. Portaat jäivät kiellon jälkeenkin käyttöön vanhenevan koiran turvaksi. Toiset portaat tein, kun ostettiin edellistä korkeampi sänky. 

Ks. portaat 1 / portaat 2.

Hyllytasojen leveys oli pikkukoiralle just hyvä. Pituuskin melko hyvä (5 cm olisi voinut olla pidempi, mutta tähän oli tyytyminen). Yhdistin levyt yhdeksi kappaleeksi vanhalla pilalle menneellä taulupohjalla (=periaatteessa vahvaa kartonkia). Kiinnitin pohjan levyihin niittipyssyllä.

Sitten laskelmoin mihin kulmaan ramppi on saatava ja millä korkeudella patja on. Niiden mittojen mukaan muotoilin kahdesta sisäkkäin laitetusta laatikosta korokkeen. Pahvilaatikot on vain pakkausteipillä laitettu kasaan (sisällä poikittain tukipahvia pari palaa). Laatikko on kuvassa vielä irrallinen levystä.

Hyllytasot eivät tietenkään sellaisenaan käyneet, vaan niitä piti vähän päällystää. Suihkin päälle puuliimaa sinne tänne ja ja leikkelin päiväpeittoprojektista jääneistä suikaleista pehmukkeen. Hyvä, onkin ollut vaikea käyttää noita paloja mihinkään niin sain niitä tähän pois kuleksimasta!

Sitten pingotin päälle jotain sisustuspuuvillaa. Niittipyssyllä kiinnitin levyn alapuolelle. Pahvilaatikot myös päällystin sisustuskontaktijämäpaloilla. Lopuksi yhdistin levyn ja laatikkovirirelmän. Koska levyn alla oli kartonkia, kiinnittämiseen sopi hyvin puuliima. Annoin kuivua hyvän aikaa painon alle tuettuna.

Kangasvalinta oli kuitenkin siinä mielessä huono, koska se osoittautui koiran tassuille jokseenkin liukkaaksi. Asetin tähän vielä päälle tummaa liukuestemattoa. Se pysyy päällä ihan ilman kiinnittämistä - mikä on hyvä, koska sitten kun ramppia ei enää tarvitse, voin käyttää liukuesteen jossain muussa. 

Ja näin se käy!

Alkuun Cora oli vähän epäileväinen ja ei hahmottanut ramppia. Yritti hypätä sen vierestä tai jopa yli. Mikä oli vähän turhan reipasta kipulääketokkuraiselle koiralle. Nyt mennään jo maltilla. Välillä pitää kuitenkin herkuin muistutella miten sitä ramppia rauhallisin askelein kuljettiinkaan.

Ja onhan se niin hyvä ja liukumaton, että siinä voi vaikka vähän istuskella!

Aika hyvä, väliaikainen ramppi jämämateriaaleista, dyykatuista hyllylevyistä ja muutaman euron liukuesteestä. Ensin ajattelin, etten julkaise tätä ollenkaan blogissa, mutta ehkäpä tästä on apua myös jollekin muulle selkä- tai jalkaongelmaisen lemmikin omistajalle?

Nyt lepokuurin puolessa välissä Cora voi jo vähän paremmin ja selkeästi sillä on välillä tosi tylsää, kun ei pääse pitkille lenkeille ja lelutkin ovat edelleen karenssissa. Mutta näillä mennään ja seuraillaan mummon vointia. Pitäkää mummolle peukkuja!

Kangasmaski 3.0 - vielä istuvampi malli!

Kangasmaski on ollut jo pitkään ihan arkipäiväinen asia. Oudosta asiasta tuli normaalia. Ja näyttää siltä, ettei vielä toviin asia muuksi muutu.

Marraskuussa tein satsin mustia maskeja ja nyt ovat ne menneet sellaiseen kuntoon, että oli jo pakko tehdä uusia. Samalla hoksasin vielä yhden helpottavan askeleen maskien teossa. Se ainakin jotenkin itselle oikaisi yhden mutkan suoraksi, joten sarjana maskien ompelu kävi entistä helpommin. 

Joten tässä tulee UUSI OHJE: KANGASMASKI 3.0.

Katso myös kangasmaski 2.0. -ohje.

DIY: HELPPO NENÄTUELLINEN KANGASMASKI 

Aloita kankaiden kattilaesipesusta eli pesemisestä. Kiehauta 5-10 min ripusta kuivumaan. Tarkoituksena on kankaan kutistaminen. Pese myös kuminauhat - itse en sitä tehnyt edellisten maskien kanssa ja kuminauhat kutistuivat ja kirrasivat korvasta. Talvella pipokautena se ei sinänsä haitannut, mutta nyt korvat menee ilman pipoa ikävästi rullalle.

Leikkaa ja ompele kappaleet yhteen. Alku starttaa samoin mitä edellisessä ohjeessa (linkki yllä alussa).

1.-2. Leikkaa tiheästä puuvillasta kaksi kappaletta. Itsellä oli 17,5 x 18,5 cm, mutta minulla on pienehköt kasvot, joten räätälöi kokoa itsellesi sopivaksi. Leikkaa kuminauhapätkät, itsellä 18,5 cm. Nuppineulaa kuminauhat lyhyempiin laitoihin noin 1 cm päästä kulmasta.

3.-4. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele yhteen. Jätä aukko pitkään laitaan. Jos kankaassa on kuvio, jätä aukko alalaiteen. Leikkaa kulmat pois ja käännä oikeinpäin. Työnnä esim. kynällä kulmat skarpeiksi.

5. Merkkaa nuppineuliuoilla ylälaitaan keskelle nenätuen paikka. Edellisestä maskipostauksesta saat ohjeen itse tehtävään nenätukeen. Ne ovat olleet hyviä ja kestäviä, nyt käytin valmiista Prymin nenätukia, kun niitä vielä sattui valmiina olemaan.

6.-7. Laskosta reunat. Itse tykkään yhdestä leveähköstä vastalaskoksesta niin, että laskosten yhtymäkohta on sisäpuolella eli ihoa vasten. Maski avautuu silloin ihan näppärästi ja yhden vastalaskoksen päältä on helpohko ommella. Itse laskostin niin, että laskostettuna laidan leveys on noin 8 cm. 

8. Ujuta nenätuki merkattuun kohtaan ja "lukitse" nuppineuloilla paikoilleen. Ompele koko maskin ympäri reunaa pitkin. TÄSSÄ tulee edelliseen ohjeeseen helpotettu askel: ei tuplatikkausta yläosaan. Kun nenätuki laitetaan valmiiksi maskin sisään aukosta, voi ompelun aloittaa suoraan nenätuen ns. aloituskohdasta, jatkaa laidan laskosreunaan, ommella alalaidan samalla aukon sulkien ja lopettaa toisen laskosreunan jälkeen nenätuen aloituskohtaan.

Ja sitten maskin pitäisi näyttää tältä!

Kokeile istuuko maski miten kasvoilla. Ja jos käy niin kuin minulla, että alalaita tuntuu turhan ilmavalta..

..nippase alhaalta kiinni ja ompele alakulmaan pieni laskos. Laskos on ihan pieni kolmio ja sitä ei tarvitse mitenkään leikata. Riittää kun taitaa ja ompelee keskikohtaan nuppineulan mukaisesti pienen taitoksen.

Ja heti paranee istuvuus!

Ja valmis maski on tässä!

Tässä(kään) ohjeessa ei ole monia vaiheita. Ei monimutkaisuutta. Ei silittämistä, mittaamista ja kääntelyä. Ei turhaa kikkailua. Ompelua vain kahdessa erässä (jos lopun minitaitosta ei lasketa erikseen ompeluvaiheeksi) ja kummassakin ommellaan vain maskin ympäri. Puoleen tuntiin ehtii hyvin ommella sarjatuotantona jo monta maskia.

Ah, ei enää kuminauhat kiristä korvista! Mikä ihana tunne. 

Ja plussaa tietenkin polka dot -kuosista. 

Tein maskeja monessa kuosissa! On pilkullista, on lehtikuosia, on värikästä meininkiä. Kivaa iloittelua synkkien mustien maskien jälkeen. Kaikki ovat omista kangasvarastoista. Ihoa vasten käytin edellisistä maskeista jääneitä puuvillapaloja (mustaa ja valkoista antibakteerista puuvillaa). Osa kuminauhoista on uusiokäytössä.

Ja vanhat maskit (pesin tietty eka) purin paloiksi. Kutistuneet ja kummallisen värisiksi värjäytyneet ex-valkoiset kuminauhat kuminauhapätkät laitoin kummareiden pätkäpussiin (kyllä niitä voi johonkin käyttää vielä). Itse tehdyt, käytössä hyvin mutkaisiksi vääntyneet nenätuet pääsivät eläkkeelle eli metallinkeräykseen. Ja itse puuvillapalat jäivät harkintaan - ehkä tungen ne suoraan saumuri- ja leikkuusilppusäkkikeräykseen, koska maskikankaiden käyttö esim. tilkkuina tuntuu jotenkin kummalta..

Tämä on kyllä ehdoton suosikkini uusista maskeista!

Eikö ole oikea käsityön ystävän kangasmaski! Kankaan olen saanut aikoinaan lahjaksi.

Kyllä näitä taas mielellään käyttää ja sitten kotona keittelee puhtaaksi.

Helppotekoinen kosmetiikkalaukku

Ensin tuli minikokoista penaalia, nyt suurta toilettilaukkua! Tai kosmetiikkalaukkua hienommalta nimeltään.

Ks. kompakti penaali (sopii myös pienille meikeille!).

Matkustelen harvoin ja nyt kuluvana vuonna vielä harvemmin. Nyt kuitenkin tuli mahdollisuus pieneen kotimaan reissuun ja hetkenä, kun olisi pitänyt jo alkaa pakkailemaan, päätin ommella uuden toilettilaukun. Edellinen karkkipapereista tehty toilettilaukku (ks. postaus) meni syksyllä ihan päin prinkkalaa enkä edes löytänyt sitä mihin sen olin viikonloppureissun jälkeen sullonnut. 

Tuntui helpommalta ommella uusi hyvä, kun kääntää kaikki kaapit läpi missä huono vanha piileskeli. Joten ompelemaan:

Valitsin materiaaliksi keinonahkaa. Oli rullalla vielä sopiva määrä jäljellä. Tämä on sen verran jämäkkää ja helposti puhdistettavaa kääntäpuoleltaan, että päätin ommella laukun ilman vuorta - mikä oli hyvä, koska siinä myös säästi aikaa.

Aikaa ja vaivaa säästi myös vetskarissa. Valitsin vanhasta laukusta puretun vetoketjun, johon olin jättänyt laitoihin valmiiksi siistit nahkalaidat. Vedinkin oli aika kiva!

Kuvassa (harmi ettei kuva on superhuono, mutta sen siitä saa kun alkaa ompelemaan kiireessä sen sijaan että alkaisia oikeasti jo pakkaamaan) alla isot sivukappaleet, pystypalat ovat sivuihin tulevat ja alla pohjakappale.

Päätyihin lisäsin taskut pienille jutuille. Alas laitoin laskokset, joten taskut pussittavat kivasti. 

Valitsin tilkkulaarista tietoisesti kahta eri kuosia, sitä voisi ajatella et pilkulliseen vaikka niitä mitä käyttää aamulla ja toiseen sitten iltajuttuja.

Ja tältä homma näyttää just ennen loppusuoraa eli ompelun jännittävintä osuutta: laukun kääntöä oikeinpäin.

Ompelu kävi superhelposti, tähän ei kauaa aikaa mennyt. Ei huolitteluja (muuten kuin puuvillaisiin taskukappaleisiin) ja vetoketjukin oli niin helppo lisätä. 

Ja tilaa on! Onkohan mulla koskaan ollut edes näin isoa toilettilaukkua? Mahtuu kaikki ja enemmän. Yleensä laitankin kaikki minkä voi niin pienempiin reissurasioihin tai -tuubeihin ihan jo sen vuoksi, että se on helpompaa kulkiessa. Laukku painaa vähemmän ja tilaa vie vähemmän, jos ei kaikkea kuljeta sellaisenaan. Ottaa mukaan vain sen mitä tarvitsee.

Musta nahkavetskari on kyllä hieno ja virtaviivainen yksityiskohta. Tai voisiko jopa sanoa et se on tämän laukun juttu?

Kiva, että sain tuon vetskarin käyttöön. Vähän jo sitä säästelinkin ja nyt sai kohteensa.

Ja sitten eikun toilettilaukku kassiin ja reissuun! (Ja kyllä, epideamia-asiat huomioiden. Turvallisuus ennen kaikkea.)