Joulukoristeita Fimo air -massasta

Edellisessä postauksessa pieniä fimomassakoruja (ks. postaus), nyt samalta valmistajalta jotain suurempaa!

Fimo air -massa on ilmakuivuvaa massaa. Ei siis tarvitse kovettaa uunissa. Fimo air* on sellaisenaan käyttövalmis muovailumassa, jossa on vähintään 95% luonnon raaka-aineita. Eikä tartu käsiin juurikaan yhtään. Plussaa on myös se, ettei se juuri tuoksu paljoa miltään. Olen ennen käyttänyt paljon DAS-massaa, mutta sen ominaistuoksu on aika voimakas ja haisee huoneessa pahimmillaan monta päivää. Pariin juttuun olen aiemmin Fimo air -massaa kokeillut ja nyt kyllä jatkossa siirryn tähän täysin jo ihan massan miellyttävyyden vuoksi.

* maksuton mainos, ostettu omalla rahalla ja tuotearvostelun mielipide omani.

Ja mihin massaa nyt sitten kokeilin? Tietenkin muutamaan joulukoristeeseen! 

Ensin muotoilin ja sitten jätin ihan vain leivinpaperille kuivumaan. Tuon puolikuun jätin hamaan tulevaisuuteen, sitä en nyt sitten valmiiksi asti työstänytkään, jääköön osaksi muuta projektia.

Mutta voihan torttu! Tästä tuli niin hauska!

Leivoin massasta joulutortun. Kuivumisen jälkeen maalasin sitä vähän aidomman näköiseksi.

Että nyt on torttua monenlaista: virkattua (ks. ohje), nahasta tehtyä ja sitten vielä massasta muotoiltua.

Jos ei torttu ollut tarpeeksi perinteinen koriste niin tein myös vähän tällaisen vanhanaikaisen tonttusen.

Nenän kiinnitin huonosti, se kuivumisen aikana irtosi, mutta onneksi pikaliima pelasti. Pysyy nenä kiinni!

Fimo air -massa ei ole kuivuttuaan ihan höyhenenkevyttä. Paino kannattaa pitää mielessä koristeen koossa. Joulutorttu olisi voinut olla himpan verran pienempi, jotta olisi ollut kuusen oksalla kevyempi. Nyt on sillä rajoilla, ettei ole liian painava. 

Ja vielä kolmas juttu! Tein tällaisen pikkuruisen piparkakkutaloa imitoivan asettimen. Vai alustan? Minitarjottimen? 

Tämänkin ensin muotoilin, sitten maalasin ja lopuksi myös vielä akryylilakalla lakkasin, jotta sain tähän pintaan kivan kiillon.

Ajatus piparkakkutalosta oli se, että tahdoin jonkun pienen paikan, johon laittaa joulukorut.

Tai voishan tuota myös tuikku (led) alustana pitää.

Kieltämättä tästä tuli melko söpö. Aika pienellä pensselillä sudin kuviot pintaan. Hommaa helpotti se, että hahmottelin ääriviivat ensin puukynällä.

Katso myös: Itse tehtävä soodataikina joulukalenterista 2022 / Vessapaperimassa joulukalenterista 2023

2 x Koiran muistotassut

Tämän postauksen tekeminen tekee kipeää enkä oikein tiedä millä muulla sanoin tämän aloittaisin. Kuvasta ja otsikosta voi päätellä: kun koira on poissa, jäljelle jää vain ikävä ja pienen tassun jälki.

Aloitan alusta.

Rakas koirani Cora kuoli marraskuussa. Kohta kaksi kuukautta sitten. Se tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Ikävä tulee edelleen suurin aalloin. Ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi Coraa.

Ks. postaus: In memoriam Cora

Saimme uurnan mukana tuhkaamosta Coran tassun jäljen korttipohjassa. Se on ollut meillä esillä uurnan vieressä ja pitkään olen sitä katsonut, että pitäisi muistaa ostaa sille joku klassinen, valkoinen kehys.

Sitten kierrätyskeskuksen saa ottaa -osastolta bongasin tämän sinisen Ikean puukehyksen! Kyllä siitä valkoinen saadaan. Samalla peittyy niin räpsäkkä väri kuin pinnan naarmutkin.

Ensin vedin tasaisen harsokerroksen eli ihan vaan vähän pohjavärin peitoksi ja kiiltävän pinnan liimaksi eli lopullisen maalin ns. tarttumapinnaksi. En käyttänyt sivellintä, vaan vaahtomuovin palaa, jolla vain vedin maalia. Maali oli jo vähän kuivahtanutta ja sopi tähän hyvin: paksua ja jämähtänyttä, jolla sai hyvin kiiltävän, tasaisen pinnan puumaisen rouheammaksi.

(Vanha jääkaapin ovessa ollut kalenteri sopii loistavasti maalausvaiheen suojapaperiksi.)

Sitten toinen ongelma!

Kehyksen muovinen "lasi" oli naarmuilla. Tässä ei näe, mutta valkoista korttia vasten näytti tosi pahalta. Koska minulla ei ollut sopivaa lasia mistään muusta kehyksestä, mietin mitä kirkasta materiaalia olisi korvikkeeksi?

Muovitasku! Kortti taskun pohjalle, ylimääräisen leikkaaus ja reunojen teippaus napakasti kortin nurjalle.

Siis täydellinen ratkaisu! 

Ei yhtään voisi arvata, että kehyksessä ei ole lasia, eikä pleksiä. Ihan vaan ohut muovitasku pölyn suojana.

Muovitaskuksi sopii kaikki kirkkaat (ei mattapintaiset, niistä ei heijastu kuva läpi yhtä kirkkaasti) taskut. Mitä paksumpi, sitä parempi. Löperömmät taskut saattaisivat aaltoilla pinnalla.

Pari päivää ennen Coran eutanasiaa, painoin Coran jäljen ilmakuivuvaan Fimo Air -massaan. Muotoilin sen pyöreäksi ja ripustin satiininauhaan. Tämä jäi viimeksi "Coran kanssa yhdessä" tehdyksi käsityöksi.

Ks. kaikki postaukset Koiralle-kategoriasta ja kaikki Cora-aiheiset postaukset.

Laitoin massatassun kehyksen kulmaan. Kiinnitin sen paikalleen kehyksen taakse teipillä niin ei pääse putoamaan. Siinä ovat yhdessä, tassun jäljet. 

"Tähtinä yötaivaalla tuikkii onnellisten tassujen muistot."

Lahjapankki osa 2: Kelloteline kierrättäen

Itse tehtyjen joululahjojen esittely jatkuu. Lahjapankissa vuorossa kelloteline!

Lahjapankki 2023: Osa 1: Enkelikranssi

Annoin miehelle lahjaksi Casion rannekellon (mainittakoon, että ostin sen vielä vähän käytettynä!) ja koska hän oli muutaman kerran syksyn aikana pohtinut, että olisipa joku paikka mihin laittaa rannekellot niin minä päätin toteuttaa sen ajatuksen vielä kellon lisäksi!

Ja tietenkin täysin kierrätysmatskuista.

DIY: Kelloteline kierrättäen

Kokosin telineen pahviputkesta, kannettomasta muovirasiasta ja hiekasta. Niistä syntyi telineen runko.

Toisin sanoen, halkasin ensin pahviputken kahteen osaan ja koversin toisen pään loivaksi, jotta vaakaan tuleva putki lepää varren päällä keskellä. Tein muovirasian pohjaan putken mentävän reiän ja leikkasin pahvista pohjan. Täytin rasian hiekalla (painoksi, jotta teline on tukeva) ja tilkitsin rasian maalarinteipin avulla umpeen. 

Päällystin rasian ensin ilmakuivumalla massalla (Fimo air), mutta pinta jäi vähän turhan lohkeilevaksi, joten maalasin sen vielä soodamaalilla. Se tasoitti pinnan ja myös kirkasti valkoista pohjaväriä.

Päällystin sekä putken että varren korkkikankaalla ja sitten vain puuliimalla liimasin putket vastakkain. Vähän jäi tuo putkien liitoskohta irvistämään, mutta ei se livenä hirveästi erotu. 

Telineestä tuli todella tukeva! Mietin kovasti etukäteen sitä, että kippaako teline, mutta niinkin tavallinen asia kuin hiekka pelasti. Pysyy täydellisesti pystyssä.

Tästä tuli kyllä tosi hyvä! Lähdin toteuttamaan vähän ajatuksella, että onistuu, jos onnistuu. Mutta onnistuhan se! Ja täysin kierrättäen. Vain korkkimateriaali on käyttämätöntä jämäpalaa muusta projektista, mutta hyvin olisi voinut käyttää jotain kangastilkkua. Itse valitsin korkin, koska se miellytti jotenkin silmää eniten ja ajattelin, että siitä on myös helpompi pyyhkiä tarvittaessa pölyt.

Ja mahtuu monta kelloa rinnakkain. Ja mieskin tykkäsi lahjasta. Lahja, jota ei osannut toivoa eikä arvata.