Perinne jatkuu: Vuosipallo 2024

Pidempään blogiani seuranneet ehkä jo muistavat, että joka joulu teen sen: vuosipallon.

Vuosipallo on jouluperinteeni, jonka aloitin jo yli vuosikymmenen sitten! Ajatuksena on ottaa aina vanha joulupallo (mitä kuluneempi/rikkoontuneempi, sitä parempi) ja uudistaa se joksikin uudeksi. Tyyli on ollut vapaa ja vaihdellut eri jouluna minimalistisuudesta johonkin ihan muuhun.

Entäpä tämän joulun vuosipallo? Millainen siitä tuli? 

Tässä yllä vielä ENNEN-kuvassa lähtötilanne. Mahdottoman kulunut pallo, hatutonkin vielä.

Mietin mitä materiaalia en ole vielä joulupallossa käyttänyt. On ollut maaleja, massoja.. sitten pilkahti mielessä, että paljetit! 

Harvemmin käytän niitä yhtään mihinkään - ehkä nyt on vähän bling bling -vuosipallon vuoro!

Ja tällainen siitä tuli, vuosipallo mallia 2024.

Ensin maalasin vuosipallon töpöttäen tuollaiseksi savisen roosaksi. Sen jälkeen liimailin paljetteja ja strasseja. Lopuksi vielä valkoisella maalikynällä viimeistelin kolot (ihan liimatuhrujen peitoksi lähinnä) ja lisäsin hatun sijaan nauhasta ripustuslenkin.

Sekailainen vuosipalloperheeni. Aika mustavalkoisen voittoista. Eka pallo on punainen, sitten vähän sinistä ja yrittipä väliin tulla räpsäkkää turkoosia. Nyt sitten hempeää roosaa paljeteilla.

Katso kaikki vuosipallot (alkaen punaisesta, kiertosuunta vastapäivään):
2010 Punainen glitterpallo (ei postausta)
2011 Kirjansivuilla päällystetty ja tussattu peurapallo
2012 Maalattu ja tussattu graafinen pallo
2013 Vaaleansininen maalattu pallo
2014 Kuvioitu pallo
2015 Mustavalkoinen iso pallo
2017 Mustavalkoinen maalattu ja tussattu kuusipallo
2018 Betonipastalla päällystetty pallo
2019 Helmimassalla päällystetty nallepallo
2020 Turkoosi soodamaalipallo - tässä myös lisää vinkkejä pallojen maalaamiseen
2021 Unikkopallo
2022 Värikäs joulurauhan pallo
2023 Jouluyön ja enkelikoiran pallo (maalia ja silkkimassaa)

2024 Paljettipallo

Nämä neljä ovat ehdottomat suosikkini! 

Kun Euroopassa alkoi levottomat kaudet, rauhan kyyhky lensi palloon. Tämä on kaikista vuosipalloistani värikkäin. Mustavalkoisista palloista tykkään unikkopallosta kaikessa yksinkertaisuudessaan. Viime vuonna juuri Coran menettäneenä enkelikoira-pallosta on tullut rakkain pallo. Hupsuin puolestaan on silkkimassalla päällystetty nallepallo.

Saa nähdä mitä vuodet tuovat ja millaisia palloja kokoelmaan vielä päätyy! Jokainen kertoo erilaista tarinaansa.

Hyvää, rauhallista, jokaisen omannäköistä joulua!

Joulukoristeita Fimo air -massasta

Edellisessä postauksessa pieniä fimomassakoruja (ks. postaus), nyt samalta valmistajalta jotain suurempaa!

Fimo air -massa on ilmakuivuvaa massaa. Ei siis tarvitse kovettaa uunissa. Fimo air* on sellaisenaan käyttövalmis muovailumassa, jossa on vähintään 95% luonnon raaka-aineita. Eikä tartu käsiin juurikaan yhtään. Plussaa on myös se, ettei se juuri tuoksu paljoa miltään. Olen ennen käyttänyt paljon DAS-massaa, mutta sen ominaistuoksu on aika voimakas ja haisee huoneessa pahimmillaan monta päivää. Pariin juttuun olen aiemmin Fimo air -massaa kokeillut ja nyt kyllä jatkossa siirryn tähän täysin jo ihan massan miellyttävyyden vuoksi.

* maksuton mainos, ostettu omalla rahalla ja tuotearvostelun mielipide omani.

Ja mihin massaa nyt sitten kokeilin? Tietenkin muutamaan joulukoristeeseen! 

Ensin muotoilin ja sitten jätin ihan vain leivinpaperille kuivumaan. Tuon puolikuun jätin hamaan tulevaisuuteen, sitä en nyt sitten valmiiksi asti työstänytkään, jääköön osaksi muuta projektia.

Mutta voihan torttu! Tästä tuli niin hauska!

Leivoin massasta joulutortun. Kuivumisen jälkeen maalasin sitä vähän aidomman näköiseksi.

Että nyt on torttua monenlaista: virkattua (ks. ohje), nahasta tehtyä ja sitten vielä massasta muotoiltua.

Jos ei torttu ollut tarpeeksi perinteinen koriste niin tein myös vähän tällaisen vanhanaikaisen tonttusen.

Nenän kiinnitin huonosti, se kuivumisen aikana irtosi, mutta onneksi pikaliima pelasti. Pysyy nenä kiinni!

Fimo air -massa ei ole kuivuttuaan ihan höyhenenkevyttä. Paino kannattaa pitää mielessä koristeen koossa. Joulutorttu olisi voinut olla himpan verran pienempi, jotta olisi ollut kuusen oksalla kevyempi. Nyt on sillä rajoilla, ettei ole liian painava. 

Ja vielä kolmas juttu! Tein tällaisen pikkuruisen piparkakkutaloa imitoivan asettimen. Vai alustan? Minitarjottimen? 

Tämänkin ensin muotoilin, sitten maalasin ja lopuksi myös vielä akryylilakalla lakkasin, jotta sain tähän pintaan kivan kiillon.

Ajatus piparkakkutalosta oli se, että tahdoin jonkun pienen paikan, johon laittaa joulukorut.

Tai voishan tuota myös tuikku (led) alustana pitää.

Kieltämättä tästä tuli melko söpö. Aika pienellä pensselillä sudin kuviot pintaan. Hommaa helpotti se, että hahmottelin ääriviivat ensin puukynällä.

Katso myös: Itse tehtävä soodataikina joulukalenterista 2022 / Vessapaperimassa joulukalenterista 2023

Joulukoruja - 10 vinkkiä fimoiluun

Joulu - mikä ihana syy tehdä joulukoruja!

Tosin tämän postauksen joulukorut tein jo viime vuonna, mutta jäivät viime vuonna joulukalenterin luukuista ulkopuolelle. Mut se ei haittaa - esittelen ne nyt! Samalla nostan kymmenen vinkkiä polymeerimassailuihin (eli Fimo, Cernit ja muut valmistajat) kierrätysnäkökulmasta. Et tarvitse ostaa massojen lisäksi massoille tarkoitettuja välineitä, varmasti löytyy niin paljon kotoa sellaista mitä voi hyödyntää massajutuissa.

Ja sitten mennään heti niihin vinkkeihin!

Polymeerimassat - 10 vinkkiä

Vinkki 1/10: Vanhat leikkuulaudat

Käytä työskentelyssä vanhoja muovisia leikkuulautoja. Itse olen ne poistanut mikromuovien takia kokonaan käytöstä - paitsi, että käytän edelleen askarteluissa, etenkin massa-askarteluissa. Käy tosi hyvin! Mitään mikä on polymeerimassojen kanssa ollut kosketuksissa ei saisi palautua enää ruoanlaittoon.

Vinkki 2/10: Leivinpaperijämät

Leipoessa ja ruoanlaitossa jää usein leivinpaperipaloja. Otan aina kaikki talteen. Käyvät hyvin massajutuille pienikin arkki. Etenkin tummista väreistä jää helposti rantuja, joten paloja voi sitä mukaan vaivatta vaihtaa uuteen - ettei tule vaaleampaan massaan sitten värihaittoja.

Vinkki 3/10: Vaihtoehtoiset kaulimet

Älä suotta osta fimoiluun omaa kaulinta - käytä mitä vain vahvaa muoviputkea. Esimerkiksi poretablettiputkilo on erittäin hyvä kaulin.

Vinkki 4/10: Turhat tarvikkeet muotoiluun

Jos sulla on ylimääräisiä neuloja, veitsiä, tikkuja tai mitä vain vastaavia niin sulla on myös hyvät välineet muotoilujuttuihin. Itse käytän pikkupiperryksen apuna pinsettejä, jotain tuollaista vanhaa kynsinauhavälinettä ja taipunutta ompeluneulaa.

Vinkki 5/10: Älä ota liikoja massoja

Ota aina tosi vähän massaa kerrallaan ja pakkaa heti muu massa takaisin muoviinsa ja ilmatiiviiseen pussiin (esim. minigrip). Niin pysyy massa parhaiten hyvänä ilman turhaa kuivumista.

Vinkki 6/10: Tee omia muotteja

Muottejakin voi askarrella! Oma pyörylämuotti on lähtöisin tällaisesta puikkoliiman alustasta (joskus otin talteen varta vasten tätä ajatusta ajatellen työpaikan roskiksesta). Vahvoilla saksilla tai puukolla muotoilee monestakin muovitarpeesta hyvän muotin.

Vinkki 7/10: Käytä perunajauhoa

Jos massa tarttuu muoviin, hipaise muotin reunaan tai massan pinnalle ensin vähän perunajauhoja. Se estää tarttumisen! Perunajauhoja kannattaa pitää massa-askartelussa jossain pienessä purkissa - koska edelleenkin pidä massailut erillään ruoanlaittojutuista niin ethän ota suoraan perunajauhopakkauksesta.

Vinkki 8/10: Tee vain tarpeeseen

Säästääksesi massaa, tee vain tarpeeseen. Esimerkiksi Instagramissa ja Pinterestissä on paljon "slab"-videoita eli vinkkejä, kuinka tehdä erilaisia vastaavia pintakoristeisia levyjä, joista sitten otetaan muoteilla koruihin kappaleita. Mutta jos haluat tehdä vain yhdet korut kuten minä, kauli vain pieni levy ja paina levylle kevyesti muotilla ääriviivat, jotka täytät koristeilla. Näin et turhaan työstä isoa levyä, josta joko tulisi ylimääräisiä kappaleita tai menisi ns. hukkaan ajan ja massojen osalta.

Vinkki 9/10: Poista sormenjäljet ja pölyhiukkaset

Ennen uunissa osien kovettamista muista tsekata vielä pinnat. Jos vielä tarvitsee viimeistelyä, kasta sormenpää veteen ja sivele pinta puhtaaksi ja tasaiseksi. Pelkkä vesi usein auttaa! Myös kyllä se, että työskentelee vain puhtaassa ympäristössä ilman, että näprää välillä mitään mistä lähtee pölynukkaa. Käsiä kannattaa pestä aina, kun vaihtaa suuremmin värejä - värit kun voivat tarttua sormiin helposti.

Itse usein unohdan tämän työvaiheen eli tässä myös itselle opiksi. Toisaalta en ole missään nimessä massailuissa pro ja teen massakoruja hyvin harvakseltaan ja lähinnä omaan käyttöön, joten mitäs pienistä nukkatuhruista ja pikkuruisista rösöistä, eivät ne pienissä koruissa näy muuten kuin valokuvissa läheltä katsottuna. Kun koru on yllä, ei siinä kukaan niin läheltä katso, että itseä pienet valmistusvirheet paljoa haittaisivat.

Vinkki 10/10: Hio ja leikkaa

Jos uunissa kovettamisen jälkeen huomaat reunoissa turhaa rösöä niin reunat voi vielä hioa hiekkapaperilla tai vahvalla (ja vain massailuun tarkoitetulla) kynsiviilalla. Myös kynsileikkuri on aika hyvä! 

Ja sitten katsotaan millaisia koruja sitä on tullut tehtyä!

Nämä ovat suosikkini. Niin makeat ja hempeät. Paljon yksityiskohtia, mutta silti yksinkertaiset.

Isot piparkakkutalot nappikorviksina ovat myös aika makeat. 

Niissä on vaahtokarkkimainen pötkö katon merkkinä! Ja myös pienet savupiiput.

Ja lisää pipareita! 

Minipipariukot olen tehnyt jo vuosia, vuosia sitten. Niiden kaverina ovat nyt vähän isommat piparipojat rusetteineen ja myös piparimainen pyörylä kaulakoruna.

Isojen korvisten lisäksi myös jotain pienempää.

Nämä nappiset imitoivat lahjapakettia, mutta koska rusetti on niin runsas, ei korvissa aina oikein hahmota mitkä ne ovat. Kerran jos toisenkin kanssa olijani on kumartunut lähemmäs kysyen mitä sulla on nyt korvissa - ahaa, lahjapaketit!

Pikkuruiset tonttulakit! Nämä ovat myös toinen ehdoton suosikkini. Niin pienet, niin veikeät.

Vuosia, vuosia sitten tein pienet karkkikeppi-korvikset korviskoukkuihin. Nyt myös löytyy vaihtoehtona vähän pulleammat karkkikepit nappikorviksina.

Taustalla myös muhkea karkkikepistä inspiroitunut hiuspanta. Ks. Candy cane- hiuspannan ohje tästä.

Loppuun vielä ekstravinkki 11/10: Loput massat joksikin uudeksi!

Kun jää jämiä, etenkin toisiinsa jo sotkeutuneita värejä niin tee niistä joku isompi koru sellaisenaan. Ja kun siitä jää vielä jämästä jämä, pyöräytä helmeksi. Näin minä tein tämän kaulakorun. Olen käyttänyt sitä muun muassa lahjapaketti-nappikorvisten parina värien puolesta, mutta myös ihan muuten vuoden aikana. 

Ks. tästä myös muita ideoita fimokoruihin

DIY: Joulusienikoristeet konvehtimuotilla

Nam, toffifeeta. Tämä on tämän askartelun alkujuuri. 

Tai mikseipä voisi käyttää jotain muutakin suklaa-/konvehtimuottia. Itsellä nyt sattui olemaan tallessa vanha Toffifeen rasia (oispa Toffifeeta sisälläkin..), jonka säilöin vuoden aikana talteen, koska tiesin, että haluan tehdä jouluksi sienikuusenkoristeita! Näin niitä erityisesti viime vuoden jouluna paljon Instagramissa ja idea jäi vahvasti mieleen (ja en nyt osaa tähän linkittää ketään, kun en tiedä kuka keksi tämän ensin?).

Päätarvikkeet ovat tässä! Kipsijauhetta, pari oksanpätkää ja Toffifeen muotti.

* Maasta poimittuja ja sisällä kuivattuja. Oksia ei saa katkoa puista.

Ja homma menee näin, mennään suoraan ohjeeseen:

DIY: Joulusienikoristeet konvehtimuotilla

Vaihe 1: Preppaa muotti

Ensin pistetään muotin keskelle paksulla neulalla reiät ja neulan avulla tai ilman reikään pujotetaan ripustuslenkki. Solmu jää muotin sisään. Älä tee liian isoa reikää tai kipsimassa valuu pohjasta pois. Napakka parempi.

Itse käytin vaaleita sekalaisia nyörinpätkiä. Ei haittaa, vaikka tuli erilaisia ripustuslenkkejä, kun sävymaailma on samanlainen ja tyyli luonnonläheinen.

Vaihe 2: Kipsijauheen valaminen

Sekoita kipsijauhe valmisteen mukaan. Kipsijauhetta ei tarvitse paljoa ja itse ainakin tein siitä vähän ohjetta ohuempaa, jotta sitä oli helpompi kaataa. Sekoitin kipsijauheen ja veden suoraan kertakäyttömukissa, josta se oli helppo annostella muotteihin.

Odota hetki, mutta ennen kuin jauhe jähmettyy, tökkää keskelle pätkä oksaa. Oksat on hyvä leikata etukäteen valmiiksi sivuun odottamaan.

Sitten jätä muotti sivuun kovettumaan. Itse odotin seuraavaan päivään. 

Vaihe 3: Odottamisen jälkeen poista muoteista

Tämä oli hauskin osuus! Oli jotenkin tosi jännää vetää sienet muoteistaan! Sormin voi napsia valuvirheet pois, jos on vähän tullut reunoille niin sanottua ylivuotoa.

Vaihe 4: Maalaaminen

Sitten maalataan! Meinasin ensin näitä joulunpunaisiksi kärpässieniksi, mutta koska nämä eivät ole myrkyllisiä syyssieniä, vaan taianomaisia joulusieniä, päädyin hohtavaan pronssiin. 

Ensin maalasin lakit pronssin värisellä akryylimaalilla. Sipaisin kaksi kevyttä kerrosta, välillä kuivatin ja lopuksi vielä tein valkoisia laikkuja lakkiin - kuin kärpässienten tyyliin sitten kuitenkin.

Ja valmista tuli!

Näistä tuli niiiiiiin hauskoja. Luonnonläheisiä, jotenkin sympaattisia ja hyvin erilaisia joulukoristeita.

Ja kuuseen ripustettuna ne vasta hauskoja ovatkin! Tykkään. Vähän vaihtelua palloihin ja hahmoihin tai kultaisiin metallirusetteihin, jotka esittelin edellisessä postauksessa.

Ks. helpot metallirusetit kierrättäen)

Helpot metallirusetit kierrättäen

Tässä on jouluksi ultimaattinen kierrätysidea: metalliroskasta koristeita! Jo viime joulun alla näin somessa paljon vastaavia erilaisissa muodoissa ja tyyleissä. En tiedä kuka keksi "ensiksi", joten en osaa tähän liittää ketään inspiraatioksi. Instagramista löytyy paljon vastaavia ohjeita, joten omiin nimiini tätä ideaa en voi ottaa.

Mutta pähkinänkuoressa homma menee näin:

Tyhjät tomaattisosetuubit!

Siis uskomatonta, että tällaisesta tavallisesta metalliroskasta voi tehdä jotain kivaa. Keräsin vuoden aikana muistaessani sosetuubeja syrjään. Kun tuubi alkoi olla lopuillaan, leikkasin saksilla päät auki, avasin metallilaidat, kaavin lopun soseen ruoan kastikkeeseen tai pieneen rasiaan talteen (sisällä on aina yllättävän paljon vaikka kuinka luulee puristaneensa loppuun!) ja huuhtelin metallin puhtaaksi.

DIY-OHJE: Helpot metallirusetit kierrättäen

Kuivuttuaan metallin saattoi lusikan pyöreällä puolella painella esimerkiksi pyyhettä vasten sileämmäksi. Toiset tuubimerkit silenivät enemmän, toiset eivät juurikan. Metalleissa oli selkeästi vahvuuseroja.

Sitten paperimalli kaavaksi ja leikkelemään! Yhdestä tuubista sai kaksi rusettia. Yhteen rusettiin tuollainen kuvan mukainen aaltoileva suiro ja loppuosista kaksi suoraa suikaletta rusetin päiksi.

Ensin on hyvä sormin muotoilla rusettiosan päät vastakkain. Taitteet saa jäädä pehmeäksi. Tippa pikaliimaa ja päät ns. nurjalle. Siihen päälle rusetin taakse vielä tipalla pikaliimaa rusettinauhojen päät. 

Kun rusetin niputtaa klipsillä tai pyykkipojalla kasaan, on helppo asettaa rusetti syrjään hetkeksi kuivumaan. Voi siinä jo liimata seuraavaa eikä tarvitse sormin painella rusettia kasaan.

Viimeisenä silauksena taakse rusetin väleistä voi pujottaa ohuen ripustusnauhan. Itse käytin metallilankaa - ihan ajatellen, että oli sopivia pikkupätkiä syrjässä ja jos joskus haluaa rusetit heivata pois, voisi koko homman kipata metallinkeräykseen ilman, että pitäisi jaksaa leikellä ripustusnauhoja ensin pois.

Nauhan päät  vielä sormin asettelin aaltoileville mutkille, jotta rusetteihin tuli elävyyttä.

Vinkki! Nämähän muuten sopisivat myös söpösti paketointiin.

Kuuseen ripustettuna rusetit ovat kevyitä ja ihanasti valosta säihkyviä. Punaiset taustat metalleista jäävät hyvin piiloon. Myös metallilankaiset ripustuslenkit piiloutuvat hyvin ja näyttää kuin rusetit vähän kuin leijuisivat oksilla - niin kevyet ne ovat!

Nämä oli kyllä kiva toteuttaa. Oli helppoa ja kyllä niin mahtavaa roskan kierrättämistä.