Virkatut tuolinpäälliset

Joskus idea ottaa aikansa kehittyäkseen.

Ja joskus luulee saavansa idean valmiiksi yhdessä illassa. 

Nyt siihen meni sitten kolme iltaa.

Oli nimittäin aika vaihtaa uudet pyllynpehmikkeet keittiön tuoleille. Nämä olivat niiiiin ihanan pehmoiset ja pörröiset tyynyt - silloin vuonna 2017. Sittemmin liiskaantuneet. Lyttääntyneet. Lannistuneet. Tahriintuneet. Edes alapuolelle ompelemani matonliukuestepalat eivät pitäneet enää kutiaansa. 

Ks. miltä pehmoiset alustat näyttivät uutena (eikö oo niin ihanan fluffy?!)

Olin kaupoilla etsimässä uusia ja sitten mietin, että mitä ihmettä. Otetaanpa hetkonen. Enkä osta! Miksi ostaisin? Uudet teen. En samanlaisia, mutta jostain mitä on jo kotona valmiina!

Ja se mitä kotoa ainakin löytyy, on langat! Ja kuteet.

Joitakin vuosia sitten virkkasin ihan kuteesta persalustat samoille tuoleille (ks. postaus), mutta en niistä oikein tykännyt. Olivat jotenkin "kylmät ja kovat". Ne purin ja kas, nyt lähti sama kude samaan tarkoitukseen - mutta kaveriksi vielä jotain muuta! Päätin virkata ohuella langalla kuteiden ympärille. Myös ontelokude on vanhasta korista purettua. Ja valkoinen villalanka iän vanhasta kirppisneuleesta purettua.

Ja näin se homma meni!

Testailujen jälkeen totesin, että kaksi eikä kolme kudetta ei riitä. Sopiva paksuus oli ottaa kumpikin tuplana mukaan. Siihen päälle virkkasin spiraalina villalankaa.

Tee näin: Virkkaa 10-12 ks kudenipun ympärille. Käännä pää alun päälle ja ala virkkaamaan 2. kerrosta *1 ks, 1 kjs* jokaiseen edellisen kerroksen s:aan. Alku saattaa näyttää siltä, että eihän siitä mitään tule, mutta kiristä kudenipun kummastakin päästä, jolloin 1. krs menee nätisti kasaan. Kun lähdet 3. krs:lle, virkkaa aina kjs:n kohdalle *1 ks, 1 kjs* ja kasvata aina tarvittaessa toistamalla sama myös ks:n kohdalle.

Virkkaus menee spiraalina eikä kerroksia erota. Alussa on helppo katsoa mihin kohti tarvitsee lisäyksen, puolivälin jälkeen on hyvä testata välillä tasolle, että alusta ei lähde kuprulle kumpaankaan suuntaan. 

Lopuksi viimeistelynä virkkasin pelkällä villalangalla kiinteitä silmukoita yhden kerroksen. Ontelokudepätkillä tein sitomisnauhat muutaman kiinteän silmukan avulla.

Näistä tuli mukavan pehmoiset ja tukevat! Virkkaus oli mukavaa, koska kerroksia tai lisäyskohtia ei tarvinnut laskea, kunhan vain virkkasi ja lisäsi mututuntumalla vähän väliä lisäyksen. Se riitti.

Ja helposti kyllä valmistuivat, ottivat vaan vähän enemmän aikaa mitä ajattelin. Sitä joskus luulee pysäyttävänsä kellon ja virkkaavansa  supermiehen-eikun-supernaisen nopeudella. Ei ihan valmistuneet yhteen iltaan kuten turhan optimisesti ajattelin, hahahahaha. Kolmena iltana tein, välissä piti toista purkaa, kun tein liikaa lisäyksiä. Mutta tuli hyvät.

Ja kuten ajattelinkin, olivat aika liukuria puupinnalla. Sitä jos ryhti sortui niin tuntu, että tippuu tuolilta. Joten suosiolla otin mallia teddyalustoistani ja lisäsin alle pyöreät liukuestepalat. Näitä en tosin kiinnittänyt alustoihin kiinni. Näyttävät pysyvän paikallaan ihan ilmankin.

Onneksi kahden hengen taloudessa on vain kaksi tuolia keittiössä. Näille riitti just hyvin kierrätyslankakerät, vähän rippeitä jäi kustakin, mutta muuten kerät hupenivat käyttöön. 

DIY: Nukkakampa

Se on villasukkakausi alkanut.

Hah, ketä huijaan - mullahan on villasukkakausi ihan jokaisena vuodenaikana. On vain kyse kuinka paksuja sukkia käyttää. Nyt pistin ohuet villasukat syrjään ja otin paksumpaa käyttöön. Ja samalla vähän järkytyin - mistä nämä kaikki nukat ovat tulleet? Hitsinvie näyttävät ihan nukkavieruilta kaikki!

Muistin vuosia sitten Pinterestistä bongaamani vinkin itse tehtävästä nukkakammasta. Eli toisin sanoen: partaterä teipattuna kampaan. Oikea köyhistä köyhimmän miehen tee-se-itse-nukkakampa. Nukkakampa tai sellainen old school paristoilla toimiva nukanpoistajalaite on pitänyt hankkia pitkään. Siis todella pitkään, mutta en vain koskaan saa aikaiseksi. Ei kuitenkaan ihan niin paljoa ole ollut tarvetta.

Mutta nyt siis testiin tämä käsityöniksi - toimiiko se todella?

Tässä lähtötilanne tähän sukkaan. Ihanan vanha sukkapari, sopivasti kitistynyt ja tiivistynyt - ja sitä myötä nyt myös (taas) nyppääntynyt. Ei pahimmasta päästä, mutta hyvä testisukka tälle niksille.

Eli teipillä tukavasti kampaan terä kiinni (mulla on käytössä Geisha shaver, josta pitikin vaihtaa tylsiintynyt terä uuteen, joten vanha siirtyi tähän kokeiluun) ja eikun varovasti sheivaamaan sukan pintaa. Paino sanalla varovasti - sekä sormien että sukan kannalta. Liikaa ei saa painaa, etteivät langat leikkaannu. Tai vetää. Tai unohtaa, että myös terän ylälaidassa on terävä reuna. Siinä saa muuten parsia muutakin kuin vain sukkaa.

Ja lopputulos jälkeen! Alright, sehän toimii! Jes, kyllä nyt on sileää pintaa. Aika kauan sai kyllä "hinkata"

Oikein nerokas DIY-hätävara pikaiseen tarpeeseen. 

En kuitenkaan suosittele tätä mihinkään suurempaan tai arvokkaaseen neuleeseen. Silloin voi varmasti hankkia oikean nukkakamman tai sen paristollisen nukanpoistajan. Oikea väline kannattaa tsekata materiaalin mukaan, esimerkiksi mohairkampa voisi olla varmasti oikea valinta mohairneuleelle. 

Nukkasheivasin useammat villasukat kerralla. Osaa kyllä myös vähän suoraan uskaliaasti saksilla leikkasin. Oli niin selkeästi nukat "irti" neulepinnasta, että isoimmat sai ihan silleen nopsasti pois. 

On muuten kaikki villikset äidin neulomia, itsehän en ole eläessäni kokonaista sukkaparia neulonut. Onneksi äiti sukittaa koko perheen niin ei ole ollut tarvetta opetellakaan. Ehkä joskus voisi kokeilla villasukkien tekemistä virkaten?

Kyllä on kuin tuliterät villikset! Vanhoista tuli kuin uudet. Kyllä se kannattaa villasukkiakin huoltaa. Pysyvät parempana pidempään ja mukava se on silmällekin, kun ei ole nukan nukkaa haittoina.

Nyt jalat ylös ja rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

DIY: muistikirja (vanhoihin kansiin)

Vihkoja, muistikirjoja, listoja - ihanaa!

Kuinka monta postausta olenkaan aloittanut kertomalla, että tykkään edellä mainituista asioista? Osaa jutuista pitää vain saada kirjoittaa tai piirtää paperille. Ja koska paperi pitää käyttää visusti, ei sitä turhia tuhlailla. Siksi, kun olin kaupoilla valikoimassa mukamaste uutta muistikirjaa erääseen projektiluonteiseen ideointiin, päätin et enkä osta, teen sen itse. Ennenkin oon tehnyt!

Ja kotona odottelikin sopivasti talteen revityt muistikirjan kannet. Että vanhat kannet, uudet sivut!

Ja vaikka montaa erilaista tee-se-itse-vihkoa ja -muistikirjaa olen tutoriaalin muodossa täällä esitellyt, menköön vielä tämäkin, jos vaikka joku innostuisi myös näin syksyllä tekemään vaikkapas opintoihin tai harrastukseen uutta muistikirjaa. Niin monenlaisia voi tehdä itse!

DIY: Muistikirja (vanhoihin kansiin)

Mitä tarvitset? Paperia. Ihan tavallinen paperi käy. Voit myös käyttää värillisiä, kuviollisia, ruudullisia - kaikkia vaikka sekaisin! Vanhan muistikirjan kannet. Sivut lähtevät kyllä kansista irti, kun kunnolla nykäsee selkämyksestä irti. Ompelulankaa, terävä ja isohko neula, liimaa ja sakset.

1. Leikkaa ja taittele

Taittele ensin arkit kahtia. Ihan jokainen erikseen, jotta ei tule vinoja sivuja. Tarvittaessa leikkaa pienemmäksi. Itse otin leikkurilla jokaisen taitetun arkin ulkosivusta leveyttä vähän pois, jotta sivut ovat kansia selkeästi kapeammat. Miksi? Syy löytyy postauksen lopusta.

Niputa arkit ohkaisiin nippuihin sisäkkäin. Yleensä 4-5 arkkia on ollut hyvä paksuus. 

2. Pistele niput

Avaa nippu ja pistele taitoksesta reikiä esim. 2-3 cm välein pehmeää alustaa vasten (silityslaudalla vaikkapa). Viivottimen kanssa menee turhaa aikaa, joten voit käyttää paperisuikaletta apuna. Merkkaa suikaleeseen pistoskohdat, joten pistely nopeutuu. Et töki neulaa turhaan viivotinta vasten, eikä tarvitse asemoida tai tarkastella cm-välejä.

3. Ompele niput

Sitten ompele nippu kerrallaan pistoista yhteen. Tee vain etupistoja, ensin yli ja ali toiseen suuntaan, sitten paluumatkalla vastakkaisesti. Tee solmu ulkopuolelle eli selkämykseen. Pienet langanpäät eivät haittaa, ne jäävät selkämykseen piiloon.

4. Niputa niput

Jos nippuja on reilusti ja muistikirjasta tulee ohutta vihkoa paksumpi, voit luoda vahvuutta muistikirjaan ompelemalla kaksi nippua ensin toisiinsa. Käytä samoja reikiä ja kulje nipusta toiseen. Tyyli on tässä myös vapaa ja vaiheen voi myös hyvin ohittaakin. En aina tätä tee itsekään.

5. Ompele selkämys

Nyt ota niput selkämyksistä yhteen ja ompele lankalenkkien kautta niput yhteen. Voit vetää siksakkina tai ristikkäin (kuten tässä ohjeessa). Pääasia et niput pysyvät tasaisen napakkana yhdessä. Ompeleita ei voi tehdä liikaa. Parempi enemmän kuin vähemmän, jotta niput pysyvät käytössäkin yhdessä.

8. Liimaa kannen selkään

Liimaa (paperipuikko on hyvä) selkämykseen ensin leveä suikale (voit käyttää myös teippiä kuten tässä ohjeessa). Se saa tulla selkämyksen yli reilusti. Sitten levitä kosteaa liimaa eli askarteluliimaa muistikirjan selkämykseen. Paina sivut selkään ja liimaa (paperipuikolla) ekat ja vikat sivut kanteen kiinni. Paina kirja kiinni ja anna kuivua, tarpeen mukaan voit käyttää painoa tai puristimia. Älä avaa muistikirjaa ees taas ennen kuin selkämys on kunnolla kuivunut.

Ja se on valmis!

Vanhat kannet, uudet sivut! Ja tässä näkee syyn miksi halusin sivuista kapeammat: kirjaa käyttäessä voi sivuun laittaa muistilappuja ja teippejä merkeiksi ilman, että ne tulevat kansien ulkopuolelle! Näin ne pysyvät mukana, jos vaikka muistikirjaa pitää laukussa. Eivät merkit irtoile ja tuhraannu läjään.

Tästä tuli niin hyvä. Ja oli nollabudjetin muistikirja!

Katso myös nämä postaukset:

Tee-se-itse-vihot ompelukoneella

Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi

Pienestä muistikirjasta uusi

Vanhasta kalenterista uusi muistikirja

+ Tulostettava viikkopäivyri

+ Tee-se-itse-budjettivihko

Kosmetiikan kierrätystä osa 3

Kosmetiikan kierrätysideoista osa kolme! 

Tämä jatko-osan jatko-osa keskittyy kosmetiikan koteloihin, pulloihin ja pakkauksiin - mitäs niistä sais irti ja mihin niitä voisi uusiokäyttää jo ihan myös sellaisenaan? Seuraa paljon putsaamista ja pesemistä - koska se on a ja o, sen jälkeen kaikki on mahdollista.

Ks. postaussarjan osa 1 & osa 2

Kosmetiikan kierrätystä: Meikkikotelot

Tämä on vähän toistoa edellisiin, mutta kertaus on opintojen äiti: pese ja kuivaa. Kaikki kotelot saa kyllä tyhjäksi tavarasta. Jos se on ehjä, kuten luomivärikotelo, käy se myös vaikkapa matkakäyttöön. Pistä siihen päiväreissun verran nokareet kasvovoidetta. Tai tyhjennä siihen huulirasvahylsyn lopusta jämät. Tai yhdistä useamman huulipunan jämät yhteen koteloon, yksi väri jokaiseen nurkkaan. Siinä on vaikka käsilaukkuun monet huulipunasävyt mukana kompaktissa koossa.

Kosmetiikan kierrätystä: Muoviset pikkurasiat

Kaikki muoviset pienet purnukat ovat parhaista parhaimmat matka- tai jämäkäyttöön! Käsirasvaa käsilaukkuun? Oi, jes, tursaus koteloon ja menoksi. XL-kokoisesta shampoopullosta vain vähän mukaan yökylään? Oi, kyllä vain se onnistuu! 

Eli tässäkin toistan: pese ja puhdista. Pyyhi paperilla rasvajämät, pese tiskiaineella ja kuivaa. Helppoa! 

Kosmetiikan kierrätystä: Lasiset voiderasiat

Jos voit uutta ostaessa valita kahdesta materiaalista niin valitse aina lasi. Se on aina parempi valinta mitä muovinen. Ehkä raskaampi, ehkä helpommin rikkoontuva. Mutta kopsahtaa se muovinenkin halki, tai hapertuu ajan myötä. Ja pieni rasia ei lasinakaan paljoa paina. Lasisessa on se hyvä puoli, että se on helpompi puhdistaa. Voit vaikka laittaa tiskikoneeseen. Itse pesen usein rasioita myös kattilassa. Siinä samalla hoituu samalla kaikkien pöpöjen sterilointi helposti ja nopeasti.

Tässä (vanhassa) kuvassa on itse tehtyä (ja jo aikoja sitten loppunutta) kehäkukkavoidetta. Tein sen yrttivoidekurssilla ja siellä erityisesti vinkattiin, että kosmetiikkasäilytyksessä on aina lasi muovia parempi valinta. Lasipurkki on kasvovoide, jonka sain lukio-ikäisenä. Eli ihan jäätävän kauan sitten. Edelleen ehjä ja edelleen käytössä, vaikka kansi onkin jo vähän rupsahtanut vanhetessaan.

Kosmetiikan kierrätystä: Isommat muovipurkit

Vastaavat kooltaan isommat muovipurkit siirtyvät helposti pesun jälkeen mihin vain pientavarasäilytykseen. Voi toki laittaa muovinkeräykseenkin, mutta löytyisikö uusiokäyttöä vaikkapa käsityötarvikkeille? Jos ei muuta niin muovipurkissa on ainakin hyvä sekoittaa maaleja, liimaseoksia (eli liiman ohentamista vedellä) tai levitettäviä massoja. Aina on hyvä olla hollilla sellaista käyttöä varten purkki tai pari.

Kosmetiikan kierrätystä: Muovipullot

Oli se sitten shampoo- tai misellivesipullo, voi senkin tiskata puhtaaksi! Etiketti pois ja pullo on valmis uusiokäyttöön. Pulloa ei tietenkään voi käyttää mihinkään elintarvikkeisiin liittyvään, mutta siihen voi vaikkapa laimentaa vahvaa siivoustiivistettä tai laittaa etikkaa (esim. pyykkietikka). 

Kosmetiikan kierrätystä: Pipettipullot

Nämä ovat kinkkisempiä pulloja kierrättää. Mutta kunnon pesu ja sen jälkeen voi tahtomalleen tökötille testata: onko koostumus oikea, jotta sen saa imastua pipettiin ja puserrettua pipetistä ulos? Tällä pullolle ei tällä erää löytynyt käyttöä, mutta jätän varalta talteen.

Kosmetiikan kierrätystä: Dödöt

Olen alkanut siirtymään ei-muovisiin-dödöpakkauksiin, mutta mies käyttää perinteistä dödöä ja näiden muovikos se kovasti harmittaa. Tajusin kuitenkin (nyt vasta!), että saahan tuonkin auki!

Pienten saksien kärki reunan ja pallon väliin ja PLOP. Dödöpallo lähtee yllättävän helposti pois. Samalla voi muuten järkyttyä: dödö ei koskaan ole niin lopussa mitä luulee - sisällä on aina vielä vähän jäljellä!

Mutta mitäs tehdä sitten poistetulle pallolle ja pestylle dödöhylsylle?

Pallon voi kierrättää. Olen nähnyt dödöpalloja kuusenkoristeiksi muutettuna. Jos kerää paljon palloja, kukapa estää niistä (valo)pallonauhan tekemistä? Hyväntuoksuinen dödö pallo toimii jo itsessään jonkin aikaa tuoksupallona. Tuo pallo on muuten yllättävän kova, kävisiköhän se myös pingispallona tai muussa pikkupallopelissä?

Ja entäpä hylsy?

Se kuuluu joko muovinkeräykseen tai sitten..

..entäpä jos laittaisitkin sisälle jotain uutta, työnnät pallon kiinni ja otat uusiokäyttöön? Mietin toimisko? 
Ja sehän toimii! Laitoin sisällä kylmägeeliä. On muuten helppo levittää, eipähän tarvitse sotkea käsiä ja saada hölmöläisenä kylmägeeliä silmään (kohtalontovereita? Kauhea kokemus!). Pallo myös hieroo kivasti, joten plussaa sekin. Toimisin muuten varmaan siis myös ihan matkakokoisena hieromavälineenä (ja sisälle hierontaöljyä?).

Loppuun kevennys..

Kun kaikki ei mene kuten luulisi! Kuten aiemmin mainitsin, pesen usein kerralla pieniä kosmetiikkapurnukoita ja laitan ne kattilaan kevyen tiskauksen jälkeen, jotta lähtee kaikki mahdolliset pöpöalut ja hajut pois. Kaikki muovipullot ja -purkit eivät aina selviä kattilapesusta vaan ne kutistuvat. Näiden koosta lähti noin puolet pois. Oikealla suihkeosa, jonka olisi pitänyt mahtua sisään, mutta piloille meni.

Mutta onneksi se ei ihan hirveästi haitannut! Säilytin suihkeosan ja kas, ei mennyt kauaa siihen, kun huomasin yhden toisen osan sopivan siihen. Kierteet olivat just hyvät, suihkeen putkilonpituutta piti vain saksilla lyhentää. Tuli tosi kiva, pieni matkasuihkepullo!

Eli postauksen pointti tiivistettynä: älä heitä roskiin, vaan puhdista ja uusiokäytä.

Jos sinulla on aiheeseen sopiva vinkki niin kommenttiosasta on vapaa, kuulisin vinkin mielelläni!
 

Taidetta koiran kanssa vol 2

Taas maalataan!

Nimittäin koiran kanssa. Coran kanssa tehtiin uusi pikkuruinen taulu, ihan niin kuin lahjaksi äidille (kun mitäs meni aikaisemmin keväällä sanomaan: "mulle kans tuollainen!"). Tehtiin eka taulu Coran kanssa meille kotiin alkuvuonna ja nyt sitten maistro pääsi uudelleen hommiin.

Ks. Taidetta koiran kanssa vol 1

Homma menee pähkinänkuoressa näin: tursataan maalia canvaspohjalle. Levitetään koiran herkkua* pussin päälle. Taulu pussiin ja annetaan koiran lurputella herkku pois. Samalla maali siirtyy minne siirtyy. Lopuksi taulu pussista pois ja lopputulos on valmis. Voi itse päättää haluaako sormin mahdolliset aukkokohdat täyttää (eli ihan vain levittää viereistä maalia niin että valkoinen menee umpeen) ja haluaako kenties maalata canvaspohjan reunat myös. Itse vedin ne ylimääräisellä pinkillä.

*Maapähkinävoi on aika hyvä töhnä pussin päälle. Tähän levitin viiliä, koska se ei ole niin kaloripitoista mummokoiralle. Viili oli vähän liian kevyttä ja sitä piti levittää uudemman kerran, jotta maalit kunnolla levisivät muovin alla.

Aika paljonhan sitä voi säätää sen mukaan lopputulosta mihin alkujaankaan maalia laittaa pohjalle. On silti hauska nähdä mihin suuntaan se väri leviää eli mihin suuntaan koira kieltään työntää. Tässä nimittäin tavoittelin saada taulun yläosaan tuota violettia hallitsevaksi, mutta pinkki levisi ja violetistakin tuli enemmän purppura. Samoin sininen vähän katosi vihreän alle. Kultainen levisi hauskasti ja antaa kuultoa. Taulu välkehtiikin valossa aika kivasti, koska useassa oli jo itsessään helmiäistä mukana.

Lisäsin niittipyssyllä ja jämälangalla taakse ripustuslenkin. Jos vaikka pääsisi johonkin nurkkaan esille.

Lopuksi pieni paketointivinkki!

Yritän kovasti harjoitella 100 % kierrättäen paketoimista. Käytetty silkkipaperi sekä lahjapaperi (paperinkierrätykseen sopivaa, ei sis. muovia) uusiokäytössä. Pienet rypyt eivät haittaa. Mutta teippi haittaa, koska muovi! Joten tällainen viisto, kulmat ylös ja taitteelle -paketointi ilman yhtään teipin palaa. Ympärille jämälankaa ja pisteeksi iin päälle nätti tarra kalenterin välistä kuleksimasta.