Oversized pörrötakki eli teddyhuppari

Jotain uutta, jotain pörröistä, jotain supermukavaa - se on pörrötakki!

Tämä oli projekti, jonka aloitin jo (krhm) niin innolla elokuussa. Ostin kankaat ja kopioin kaavat... ja sitten se into tyssäsi siihen. Ehti mennä kaksi kuukautta, kunnes selätin ehjän kankaan leikkuusyndrooman ja aloin todella toteuttamaan ja ompelemaan. Mutta nyt se on valmis!

Se on pörrötakki nimeltään. Tai teddyhuppari toiselta nimeltään.

Siinä on leveät resorit hihoissa ja helmassa. Vetoketju edessä, suuri vuorellinen huppu ja tietenkin löytyy myös se tärkein: taskut. Taskun on aina plussaa melkeinpä kaikissa vaatteissa.

Tältä se näyttää!

Aika oversize malliltaan, pitkähelmainen ja väljä ympärysmitaltaan. Ihan supermukava, täydellinen lohtuvaate näihin kylmiin ja kosteisiin kaamosiltoihin.

Kaava on Suuri Käsityölehdestä nro 8/23.

En tehnyt mitään kaavamuutoksia. Otin kuitenkin suosiolla kokoa pienemmän kaavan, koska tämä on todella runsas kooltaan. En todellakaan ole kokoa 36 ja tämä on silti aika oversize.

Kankaana on Eurokankaan teddy. Tai nimeltään oli "heppa-karva", mitä ikinä sitten tarkoittaakaan. Valitsin kankaan, koska se oli kivan pörheä kummaltakin puolelta. Vasemmalla nurja, oikealla oikea puoli.

Resorina on vohvelitrikoo. Valitsin sen, koska normiresorissa ei ollut sopivaa väriä. Vohvelitrikoo oli myös normiresoria jämäkämpää, sopi tähän hyvin, koska sen malli ei kaipaakaan hirmua joustavuutta.

Hintaa kankaille tuli noin 29 euroa. Plus vetoketjun ostin, joten kustannukset jäi alle 35 euroon, ei paha. 

Tämä on ihanan lämmin. Ei tarvitse kyllä toppia tai tpaitaa kummempaa alle niin lämpimänä pysyy.

Haluan vuorautua tähän ja jäädä talviunille. Nähdään keväällä, kun on taas valoisampaa ja lämpimämpää? En melkein malta odottaa, että on kevät ja sen verran lämmin, että tätä hupparia voi käyttää ihan ulkonakin vain takkina.

Makrameekukkakorvakorut + kirjavinkki

Kirjavinkki! Viime vuosina on tullut hurjan paljon erilaisia makrameekirjoja*. Lainaan uutuuskäsityökirjoja mielellään kirjastosta ja tämä Fanny Zedeniuksen Makrameen luova maailma -kirja oli siinä mielessä inspiroivin, että se todella innosti tarttumaan makrameeohjeeseen pelkän ihastelun sijaan.

* Tämä ei ole maksettua mainontaa. Ihan itse suosittelen ja ihan itse kirjastosta kävin lainaamassa .

Kirjassa on monen sorttista makrameeohjetta, mutta minä ultimaattisen korvisfanina tietenkin tartuin näihin korviksiin! Ensin tosin ohje tuntui jotenkin vaikealta ymmärtää. Syynä saattoi olla joko se, että kirja on käännöskirja ja olen tottunut lukemaan (ja myös itse kirjoittamaan) vähän eri tyylisiä makrameeohjeita. Tai sitten oli niin myöhäinen, ettei enää aivot vaan halunneet ymmärtää lukemaansa. Päätin siis hylätä tekstin ja edetä pelkkien kuvitusohjeiden perusteella  - kas, sehän lähti sukkelasti etenemään.

Ohjeen korvikset olivat tuollaiset puolipallot, mutta lankojen pituuksia oli sen verran jäljellä, että päätin jatkaa kuvion toistoa. Ei ihan täyteen palloon riittäneet, joten aloitin uudestaan pidemmillä langoilla.

Muokkasin ohjetta sen verran, että tein alun erilailla, jotta sain toiston loppumaan siihen mistä koko kierros alkaa. Kun olin solminut piparireunaisen kukkasen palloksi, ompelin langanpäillä reunat yhteen.

Vielä jää testattavaksi käytössä pitäisikö kukkakorvikset vielä kuitenkin liimakovettaa, jotta roikkuisivat korvissa suorassa. Näin huivisesonkina menevät kukkaset helposti korvissa läjään ja taitteelle. Lanka kuitenkin on sen verran solmittunakin pehmeää, että kovettaminen voi olla ihan paikallaan.

Lankana käytin näissä Hjertegarnin Cotton nr. 8 -puuvillalankaa. Jonkun makuun se voi olla liian ohutta koruille, mutta minun mielestäni se on aika kiva makrameekoruissa. Helppo ja pehmeä työstää ja lankaa löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä - plus, että sitä voi käyttää myös kaikenlaiseen virkkaamiseen. Olisi kovin mälsää ostaa makrameeta varten erityisiä korulankoja, joista tekee yhdet korvikset ja sitten loppu jää lepäämään johonkin kaapin perälle. Monikäyttöisyys hyvästä!

Voisin sanoa, että kyllä, todellakin makrameen luova maailma. Tämäkin kirja innoitti ja inspiroi omaan luovuuteen. Ei aina tarvitse tehdä ohjeen mukaan, sitä voi soveltaa ihan omaan makuun sopivaksi.

DIY: Virkkaa trikookudejämästä pikkulaukku

Tuntuu sinustakin, että joskus trikookudejämiä on haastava hyötykäyttää? Ainakin, jos ihan yhdellä jämällä virkkaa, siitä ei paljoa irtoa. Mutta pieneen laukkuun se voi riittää! 

Koko on juuri sopiva hetkiin, kun tarvitset mukaan vain puhelimen ja avaimet, mutta asussasi ei ole taskuja.

Tähän pieneen taskumaiseen olkalaukkuun menee vain alle 200 g kudetta - eli aika kiva kerä riittää!

DIY: Virkkaa trikookudejämästä pikkulaukku

Koko: Noin 14 x 18 cm. Mitä tarvitset? Valmista tai itse leikattua trikookudetta noin 200 g, virkkuukoukku 6, lisäksi 2 kpl hakasia, iso neppari tai ommeltava magneettilukko.

Tee näin: Virkkaa 24 kjs, yhdistä ps:lla renkaaksi. 1. krs: Virkkaa 24 ks. 2.-12. krs: *1 ks s:n takareunaan, 1 ks*, toista spiraalina. 13. krs: *1 ks s:n takareunaan, 1 ks*, toista kahdesti, 5 kjs, jätä 4 s väliin, virkkaa toistoa neljä kertaa, 5 kjs, jätä 4 s väliin, virkkaa toistoa neljä kertaa. 14. krs: Jatka toistoa kuten aikaisemmin, mutta kjs-kaaren kohdalla virkkaa 5 ks. 15. krs: Virkkaa kiinteitä ketjusilmukoita työn reunan ympäri.

Viimeinen kerros kiinteyttää ja napakoittaa reunaa sekä vahvistaa myös reunaan kiinnitettävää hakasen paikkaa.

Entä hihna? Yhdistä kangashihna tai letitä kuteesta hihna ja solmi hihnan päät hakasiin. Jos trikookude joustaa ja hihna venyisi käytössä, voit letittää mukaan jotain joustamatonta lankaa tai ohutta nahkanyöriä niin trikookudehihna ei jousta käytössä.

Viimeistely: 
Virkkaa pohjan taite kiinteillä silmukoilla yhteen. Ompele laukun sisäpuolelle yläreunaan iso neppari tai magneettilukko. Halutessasi koristele tasselilla ja handmade-merkillä.

Tämä handmade-merkki on metallia ja siinä on nurjalle menevät hakaset. Ommeltukin kangasmerkki käy!

Pieni laukku, mutta iso persoona - vaatii siis kylkeen vielä muhkun tasselin lopusta kudejämästä - kaikki pätkät hyötykäyttöön!

Ohje julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt -lehden Virkkaa-nimisessä ekstrassa, ilmestynyt keväällä 2023.

DIY: viholle kannet ja kirjanmerkki (Ompele tilkuista osa 4)

Neljäs jatko-osa tilkkusarjaan! Poimin aiemmin kierrätyskeskuksesta verhoilun näytepaloja ja näistä tilkuista on syntynyt niin hiuspantaa, kukkaroa kuin iloa koirallekin. Nyt vuorossa kahden nahkajäljitelmän käyttö!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro
osa 2: Nopea älylelu koiralle

osa 3: Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen

Tein kirjanmerkin. I know - aika basic. Joillekin tosi tylsä ratkaisu, itselle hyvinkin erikoinen. Joskus olen jonkinlaisia kirjanmerkkejä yrittänyt tehdä, mutta mikään ei ole jäänyt pitempään käyttöön. Olen ihminen, joka käyttää merkkinä mitä vain lappua. Leffalippu, kassakuitti, postikortti...

Mutta jos nyt opettelisi kirjanmerkin käyttöön!

DIY: Kirjanmerkki

Eipä tähän paljoa ohjetta tarvitse: suikale kaksinkerroin ja tikkaus suikaleen ympäri, päähän väliin lenkin lisäys. Reunojen saksiminen ja siistiminen, sitten lopuksi tasselin teko ja kiinnittäminen lenkkiin. 

Pitkään mietin, että kirjailisinko jonkin tekstin tähän nahkajäljitelmään. Mutta en osannut päättää tekstiä. Jätin täysin yksinkertaiseksi. Mitä simppelimpi ja litteämpi, sitä parempi se saa nyt olla.

Viime vuosina minusta onkin tullut melkoinen lukutoukka. Niin kauan olin lukematta oikeastaan yhtään mitään, mutta tänä vuonna olen lukenut jo 45 kirjaa. Viime vuonna meni 40 rikki, tänä vuonna tavoite on saada luettua 50 kirjaa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti:

Olen pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista kalenterin lisälehtiin, mutta jos lukuinto jatkuu vuosia, olisi kiva pitää kirjaa vähän pidemmästikin. 

Joten tein vihon lukemilleni kirjoille! (Ja onhan niitä sähköisiä versioita ja kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta tykkään kirjoittaa, joten en vielä halua lähteä mihinkään mikä lisää ruutuaikaa.)

DIY: Viholle kannet

Yksi pala, sisäpuolelle ns. taskut ja vihko sisään! Tämä toimii niin muistikirjoille kuin vaikka neuvolakorteillekin, joille vastaavia kuoria moni tekee. Helppo kestosuoja myös vaikka oppikirjalle!

Viholle kannet - eli miten?

Valitse materiaalia, joka ei rispaannu*. Oli se sitten nahkaa tai vaikka korkkikangasta, voit tehdä samasta tai muusta materiaalista reunoihin taskut. Itse tein ne rikkoontuneesta muovitaskusta! Leikkasin kaksinkerroin, tikkasin reunoista päältä ja siistin reunat. Taskun syvyys on hyvä, kun se on noin puolet sivun leveydestä.

*Ja jos rispaantuu, ompele ensin kaksinkerroin, oikeat puolet vastakkain ja sitten käännä oikeinpäin. Voit tehdä näin mistä kankaasta vain, vaikka puuvillasta. Jos on liian löperöä, voit silittää väliin tukikankaan vahvikkeeksi.

Ja DIY-vihko:

Sisällehän voi laittaa minkä vain valmiin vihon, kunhan se on kooltaan pari milliä kanttiinsa pienempi. Itse tein "mittatilauksena" kansiin sopivan vihon ylijääneistä papereista. Ompelin sivut nippuina ihan tavallisen neulan avulla toisiinsa. Katso ohje sivujen eli vihon tekoon tästä postauksesta.

Sellainen parivaljakko. Ja on taas kaksi tilkkua saa ottaa -tilkkukasasta saatu hyvään hyötykäyttöön.

Jos tykkäät vihoista ja muistikirjoista, katso myös nämä postaukset:

Tee-se-itse-vihot ompelukoneella
Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi
Pienestä muistikirjasta uusi

Postikortista muistilehtiön kannet
Vanhasta kalenterista uusi muistikirja
Muistikirja vanhoihin kansiin
+ Tulostettava viikkopäivyri
+ Tee-se-itse-budjettivihko
+ Vanhan kalenterin kierrätys: 5 vinkkiä

Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen (Ompele tilkuista osa 3)

Kolmas osa tilkkusarjaan! Sain siis kierrätyskeskuksen saa ottaa -laatikosta erilaisia verhoilukangas näytepaloja. Ja nyt vuorossa on niistä hiuspantoja ommellen ja ei-ommellen!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro 

osa 2: Nopea älylelu koiralle

Mutta lämmitellääs ensin...hiusdonitsilla! Koska mitäpä olisi tilkkujen hyödyntämiset ilman donitsin ompelua? 

Tämä tilkkupala oli kooltaan 16x43 cm. Laitoin sen kahtia kakdeksi pitkäksi suikaleeksi. Suikale itsessään ei ollut vielä hyvä donitsiksi, koska materiaali oli aika paksua ja hiusdonitsi kaipaa vähän ohuempaa.. Päätin yhdistää verhoilukankaan puuvillatilkkuun. Kiva ruskalehtikangaspala (ei paljoa kuva-alaa suurempi) löytyi muuten myös samaisesta kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.

Kaksi samankokoista suikaletta eri kankaista ja tadaa: se on suuri, muhku hiusdonitsi. Ihan hyvin voi hiusdonitsinkin tehdä tilkuista ja eri materiaaleista.

Ja sitten hiuspantoihin:

Tilkusta hiuspanta ei-ommellen

Hiuspannan voi tehdä hyvin helposti ilman ompelua. Silloin tarvitsee vain vanhan hiuspannan ja kuumaliimapistoolin.

T'ässä on edellinen 16x43 cm tilkku puolitettuna. Eli noin 8x43 cm suikale.

Ensin päistä viistosti leveyttä pois ja sitten liimataan reunat tuolleen sisällepäin. Ihan vähän vain liimaa, ettei reuna mene sellaiseksi kuumaliimakoppuraksi.

Sitten liimaa pantaan kiinni, aloita keskeltä ja etene reunoihin. 

Joillekin leveämpikin panta istuu päähän sellaisenaan, mutta jos päänmuoto on kuin minulla, leveämmän pannan reuna jää kuin ilmaan, koska panta on vähän viistosti. Jos tämä häiritsee, pujota pitkällä ja terävällä neulalla kaksinkertainen ompelulanka pannan toiselle puolelle ihan kankaan taitokseen ja vähän kiristä, jolloin kangas menee vähän suppuun ja auttaa pannan istumista päähän paremmin. 

Tässä kuvassa yllä vasemmalla pannan etupuoli ja oikealla takaraivon päälle jäävä takapuoli, jossa on lankakiristys - kuvassa tosin vähän liiankin kireällä, koska pannan terävä reuna puskee vähän liian selkeästi esiin.

Ja hyvin istuu nyt!

Hiuspannan väri on joskin valju näin meikittömään ja sitä myötä vähän kalpeaan viikonloppupäivään. 

Tilkusta hiuspanta ommellen

Ja sitten panta ommellen ilman hiuspantaan liimaamista! Tiikerikuosipala oli tilkuista sellainen, että heti näin sen hiuspantana. 

Tämän tilkun koko oli noin 18 x 27 cm. Leikkasin sen puoliksi pituussuunnastaan ja sitten toisesta pikkupalan pois. Ompelin suikaleet yhteen ja pitkäksi putkeksi. Sitten pikkupalasta pikku putken. Kiedoin ja ompelin pienemmän pitkän putken poikkisauman ympärille ja sitten...

...otin vanhaa, jostain purettua kuminauhaa ja ompelin sen käsin putken päihin. Tein sen käsin, koska halusin pistot mahdollisimman näkymättömäksi ja samalla halusin taitteista mahdollisimman litteät, jotta ne eivät painaisi päätä mistään kohtaa.

Kuminauhan pituus kannattaa mitata pariin otteeseen, että tulee sopiva jousto pantaan ja istuu omaan päähän just hyvin ilman, että kiristää.

Tästä pannasta tuli tosi kiva! Tiikerikuosi vähän häivyttyy - tai minä ainakin näen sen enemmänkin vain graafisen raidallisena kankaana.

Melkein en malttaisi odottaa, että olisi maanantai ja työpäivä ja voisi laittaa tämän hiuspannan toimistolle. 

Kaksi tilkkua, kolme uutta juttua. 

Ja arvaatteko mitä? Vielä yksi tilkkupostaus tätä pikkupostaussarjaa tulossa!