DIY: Makramehiuspanta.

Edellisen postauksen lopussa muurarinlangasta puhuttaessa vilautin ideoiden seassa vanhan kuvan ja linkin makrame-hiuspannasta. Sain siitä sitten perään varovaisen sähköpostitiedustelun Elinalta (nimi mainitaan luvalla) hiuspannan ohjeesta.

Alkuperäinen ohje on julkaistu jo edesmenneestä Kauneimmat Askartelut -lehdessä (nro 2/17, ks. hiuspannan alkuperäinen esittelypostaus tästä) ja koska mitäs sitä vain Elinalle jakamaan ohjetta, tässähän sen voi samalla jakaa teille kaikille - jos siellä olisi joku muukin makramesolmeilusta kiinnostunut.

Joten ole hyvä ja kiitos kysymästä Elina - tässä tulee ohje hiuspantaan!

(Kuvissa mallina hyvä ystäväni, jolle myös hiuspannan myöhemmin lahjoitin.)

Hiuspanta solmeillaan kohosolmuilla, se on yksi helpommista makramesolmuista (jos solmu ei ole tuttu, varmasti google tai youtube auttavat ongelmaan). Kaikki solmut tehdään vasemmalta suunnalta ja solmujen määrää ja lenkkien pituutta vain vaihdellaan. Helposti nättiä, eikö?

Tee-se-itse: Makramehiuspanta

Tarvikkeet: Muurarinlankaa (Muurarin aito käsityölanka), kuminauhaa, pala kangasnauhaa, ompeluvälineet, sakset. 

Vinkki: Hiuspannan valmistaminen helpottuu, jos pystyt kiinnittämään työn tasoa vasten, esimerkiksi hakaneuloilla silityslautaan. Näin työ pysyy parhaiten paikallaan ja ohuet langat eivät mene sekaisin. Työn edetessä siirrä tai lisää hakaneuloja. Pöytätasoa vasten solmeilessa voi käyttää apuna maalarinteippiä.

Tee näin: Leikkaa 8 kpl noin 150 cm pitkää lankaa. Solmi kevyelle solmulle toisesta päästä yhdeksi kimpuksi. 1–2. krs: Aloita työ vasemmalta; tee laitimmaisella langalla yksi kohosolmua eli kaksi silmusolmua samaan lankaan. Toista solmuja koko rivi (= 7 kohosolmua). Jätä työlanka oikealle. 3. krs: Jatka kuten edellä, mutta jätä vasemmalta laitimmainen solmimatta (= 6 kohosolmua). 4–6. krs: Tee kuten edellinen kerros, mutta vähennä solmujen määrää kerros kerrokselta. Kuvio kapenee oikealle ja viimeiselle kerrokselle jää kolme kohosolmua. 7. krs: Tee jäljellä olevilla kolmella langalla kaksi kohosolmua. 8–12. krs: Tee kohosolmuja kuten edellä, mutta ota riville mukaan joka kerros yksi lanka enemmän. Huomioi vapaaksi jäävien lankaojen pituudet symmetrisesti. Varo kiristämästä solmuja liikaa. Kerroksen ensimmäinen solmu määrittää solmurivistöä ja langankireyttä. Pidä solmut lähellä toisiaan. 13. krs: Toista solmuja koko rivi (= 7 kohosolmua). 14–17. krs: Toista kuten 4–6. kerrokset, mutta vähennä lankojen määrää jättämällä aina viimeinen lanka solmimatta. Kuvio kapenee vasemmalle ja viimeiselle kerrokselle jää kolme kohosolmua. 18. krs: Tee kuten 7. kerros. 19–22. krs: Tee kuten 8–12. kerrokset lankoja lisäten, mutta lisää langat oikealta. 23. krs: Toista solmuja koko rivi (= 7 kohosolmua). Toista 1–23. kerroksia kunnes hiuspannan pituus on riittävä. Tee loppuun kaksi täyttä kohosolmukerrosta. Kiristä ja leikkaa ylimääräiset langat pois. Langanpäät voi myös letittää yhteen.

Viimeistely: Mittaa kuminauhaa niskan taakse sopiva mitta. Ompele siksakilla hiuspannan loppupään langat kuminauhan päähän. Avaa pannan alkusolmu ja ompele langanpäät siksakilla kuminauhan toiseen päähän. Varmista ja piilota ompeleeet ompelemalla piilopistoin kohtien ympärille palat kangasnauhaa. 

Ohje toimii muokattuna moneen - tee rannenauhoja, vöitä, koristenauhoja, amppelin nauhoja.. variaatiot ovat loputtomat!

Muurarinlanka tuo kivaa kiiltoa solmujen pintaan eikö?

DIY: 2 x Pullosuojat vesipullolle.

Olen vaihtanut muovipulloni kestävämpiin vaihtoehtoihin. Keskimmäinen tuli ensin viime vuonna, sitten hankin kultaisen lasipullon kaveriksi sille varalle, että parempi on tiskikonekeikalla.

Ja nyt löysin söpön pienen lasipullon ns. laukkupulloksi - pullo on just sopiva pikkuhörpyn pullo esim. kaupungille menoa varten. Joskus tuntuu, että pieni vesipullo olisi tarpeen ja ongelmaksi tulee se, ettei jaksaisi ottaa isoa laukkua tai reppua mukaan. Tämä pikkuinen mahtuu olkalaukkuun helposti mukaan!

Silikonisen pullon inspiroimana tein toisillekin pulloille pohjasuojat. Ihan vain, koska kalina ei ole kivaa ja tuovat vähän varmuutta siihen, etteivät räsähdä heti ensimmäsestä iskusta rikki.

Pieneen tein pohjan virkaten ja toiseen ompelin iisimmän pikasuojan korkkikankaasta.

Leikkasin pullon ympäryksen verran korkkikangasta, ompelin reunat vastatusten ja lisäsin pohjaan kaksi suikaletta. Nopeasti valmista!

Virkkaaminenkin oli nopeaa. Valitsin langaksi aitoa muurarinkäsityölankaa, koska se on niin käyttöä kuin kosteuttakin kestävää. Ja myös siksi, että langassa on kiva kiilto ja mukavaa jämäkkyyttä.

Virkkasin harmaalla spiraalina pohjan ja sitten tein kaksivärisesti siksak-raidat. Se, että toinen lanka kulki kokoajan työn sisällä mukana kuvion kohdalla niin se toi myös lisää jämäkkyyttä suojaan.

Pullo on ollut jo useana päivänä mukana matkassa. Ihan täydellinen laukkuhuikka! Tulee paremmin juotua vettäkin, kun on vesipullo mukana ilman isompaa painolastia.

Tässä loppuun vielä inspiraatioksi mitä muuta voi muurarinlangasta tehdä. Sopii niin seinälle ja käyttöön. Hyvä, kestävä lankakorumateriaali.

Ks. postaukset: helppo seinävaate / virkattu pallosormus / makramee-hiuspanta / hapsut huiviin / pitkät hapsukorvikset + helpot hapsukorvikset / punottu ja vedenkestävä ranneke miehelle / runsas lankakaulakoru / punottu prikkakaulakoru

Mihin sinä olet muurarinlankaa käyttänyt? Vielä pitäisi uusia käyttökohteita keksiä lopuille langoille.

Virkattu peililaukkukoru (+ohje).

Tässä äidin kanssa vähän vanhennuttiin pari päivää sitten. (Joo kyllä, meillä on sama synttäripäivä!)

Kun ei arkena voinut halata ja onnitella synttärikaimaa, laitoin äidille pienen paketin postin kautta.

Jotain itse tehtyä haluan aina keksiä äidille. Nyt oli ensin pää tyhjä ja meinasi ahdistus iskeä.

Mutta sitten keksin sen - laukkukoru! (No okei, näin vastaavanlaisen peilillisen laukkukorun Indiskassa ja siitäpä se tee-se-itse-ajatus sitten lähti.)

Ja näin se toimii, mallina uusi euron (!!) vintagelaukkuni (ooh, niin ihanaa kulunutta nahkaa, mutta ihan loistokuntoinen yksilö!). Siinä on pyörivä klipsu ja pieni peili keskellä. 

Lankana ohut ja tiivis Prymin Perfect Crochet Maxi. Tykkään tuosta langasta, siinä on kiva tuntuma ja intensiiviset sävyt (ja äidille valitsin tottakai tummanpunaista, sehän on ihan selvä). Ainut huono puoli langassa on se, että se kiertyy itsensä ympäri helposti. Pienissä virkkuutöissä se ei haittaa, kun voi keriä pienen pallon lankaa ja virkata siitä - problem solved!

Pieni peili minulta löytyi omasta takaa. Se etsikin pitkään käyttöä - tiesin, että se kannatti säästää!

Tee näin:

Virkkaa ensin peilin halkaisijaltaan oleva pohja* ja reuna, kavenna silmukoita peilin päälipuolelle ja kiristä langalla reunus napakaksi, jotta peili pysyy työn sisällä. Virkkaa ison prikan ympärille kiinteitä silmukoita. Virkkaa toinen kerros ja ota samalla mukaan D-lukollinen lukko tai hakanen ja toisella puolella virkkaa kiinni peilin reunaan. Alas voi kiinnittää pienemmän prikan, helmen tai "timantin".

* tyyli on vapaa, tähän voi käyttää minkä vain pyörylän pohjaa. Itse tein joka kerros eriä, tuli taakse niin pylväitä, puolipylväitä ja kiinteitä silmukoita. Vähän vaihtelua ainaisiin spiraalikerroksiin.

Ihan yksinään en laukkukorua lähettänyt, vaan pakkasin mukaan myös vähän herkkuja äidille.

Ja lopuksi vielä esittelen tässä kortin. Se on hyvin minimalistinen, mutta toisaalta hyvin herkkä. Tällainen paperitaide on yksi laji, jossa haluisin kehittyä ja tämä kortti oli jälleen askel oikeaan suuntaan.

Onnea äiti ja onnea minä, kohti uutta vuotta!

Uutta oppimassa: Punch needle.

Punch needle. Asia, johon tutustuin jo ainakin puolitoista vuotta sitten Instagramissa ihmetellen mikä ihmeen neula se on ja mistä niitä saa? Hitaasti rantautuivat Suomeen - nyt vasta pääsin tutustumaan mistä siinä on oikeasti kyse!

Kävin paikallisen käsityöyhdistys Tiuhta ja Pirta ry:n uudessa kutomossa ja käsityökeskuksessa tutustumassa, koska siellä oli punch needlen esittelyä. Suomeksi kai pitäisi puhua tuftaamisesta ja tuftausneulasta, mutta kaikki kurssitkin ovat punch needle -nimellä, joten mennään sillä. Onhan se hauskempikin sanoa kuin tuftaus.

Kyseessä on siis vähän kuin kirjomista, jonka tulos näyttää ryijyltä. Sekavaa, eikö? Jälki on joko pörhöistä tai sitten litteää, riippuu kumman puolen tahtoo oikeaksi puoleksi (nämä olivat Solmu Studion mallitöitä käsityökeskuksella). Upeimmat tekijät osaavat sekoittaa kumpaakin puolta niin, että työhön tulee eri pintoja ja mukavaa kolmiuloitteisuutta. Monilla neuloilla voi myös säätää lennosta hapsun pituutta.

Kun pääsin vähän pitelemään työvälinettä käsissäni, oli myös sellainen kotiin ostettava. Valmistajana Koekoek. Puuta sisältävä väline on siis varsinainen punch needle (tuftausneula). Siihen pujotetaan ison neulan avulla lanka sisään ja sitten vain tökitään kangasta. Kuulostaa liian simppeliltä ollakseen totta.

Ja niinhän siinä sitten olikin.

Otetaan ensin vuosi taaksepäin. Innostuksissani löysin kotimaisesta verkkokaupasta* punch needlen. Pistin kankaan kirjontakehykseen, pujottelin langan neulaan ja olin valmis - tästä ne lähtee taidokkaat työt! Mutta voi sentään, mikä pettymys ja taistelu!

Rikkinäiseksi kapistukseksi syytin. Vai onko sittenkin taitolaji epäilin? Tyhmäksi jo itseäni luulin. Vaikka mitä teki, langoitti uudestaan, vaihtoi lankaa ja kangasta, jopa kehystä niin ei se lanka vaan jäänyt kankaaseen. Vaan ei, kyllä se ihan lelu on. Ei toimi, ei onnistu.  *****n ostin. Sinne meni eurot.

*En mainitse verkkokauppaa, koska en halua tuoda sitä esiin ja mollata vain sen takia, että ostamani tuote on p****.

Tässä ero vanhan lelun ja oikean järeän punch needlen välillä. Toinen muovia, toinen puuta. Toinen kuin mustekynä, toinen kuin taltta. Toinen kallis, toinen vielä kalliimpi. Lelu ja kunnollinen.

Ensiksi hankitussa kyllä kiehtoi tuo sen ohkaisuus. Ja jos joku nyt sittenkin hoksaa, että määenvaanosaa, niin kertoo miten tuon ohkaisen kaverin saa työstämään lankaa. Olisi se kiva kokeilla ohkaista punch needle -kirjontaa.

Sitten siitä se lähti, uusi työkalu testiin.

Lanka sisään ja neula kankaaseen. Ekat pistot olivat aika pöhelöitä, toiset onnistuivat jo paremmin. Kääntöpuolen "nukka" on vielä epätasaista. Vaikeaa saada tasaista jälkeä! Mutta ei haittaa, tämä on siitä ihmeellistä, että langan voi aina missä välissä vain purkaa. Ja kun kangas on harvaa, voi sen helposti käyttää uudelleen, siirtelee vain neulan päällä kankaaseen tulleet reiät "umpeen".

Eli loistava tekniikka harjoitteluun, kun materiaalia voi niin helposti purkaa.

Tässä ensimmäinen harjoitustyö!

Näyttää viisivuotiaan puukynillä tehdyltä piirrokselta, mutta ei sitä heti hoksaa (kyllä vaan ois pitänyt mennä jollekin aloittelijan kurssille suosiolla).

Mutta kyllä se tästä, tässä jo toinen työ.

Huomasin, että kankaalla (sillä kuinka tiheää ja vahvaa se on) on väliä. Myös lankojen paksuuksissa on eroja. Neula on aina pidettävä oikeassa asennossa ja suunnassa. Hyvä rytmi pitää jäljen tasaisena. Ja kehykselläkin on väliä, tuossa renkaassa ei saa kangasta pysymään tarpeeksi kireällä. Seuraavaksi pitää lähteä ostamaan suurempi, kunnollinen kirjailukehys!

Punch needle -harjoitukset jatkukoon!

Sirkustyypit.

En tiedä mitä sanoa tästä postauksesta. Ei pitänyt edes postata, mutta postaan sitten kuitenkin, vaikka ei tässä juuri mitään hyödyllistä sisältöä ole - ihan vain pientä söpöstelyä.

Keväällä hurahdin, kun tarvitsi jotain pientä käsityötä. Tartuin Mollie Makes -lehden tarvikepakettiin. Miesikin siinä ihmetteli, että mitä ihmettä aloin tekemään. "No nallea tietenkin!"

Mutta nalle siitä ei tullut.

Korvat jäivät hiirulaisiksi. Joten lisäsin sille hännän ja viikset, hiiri se on! Vähän hömelö sellainen.

Pikku tupsuhattu päähän, rusetti kaulaan (vaihdoin väriä!) ja takki päälle. Muokkasin takin kaavaa. Alkuperäinen pusero oli liian tylsä, joten tein siitä vähän hienomman. Siinä on taskut ja napitkin!

Nyt tuli uusimmassa Mollie Makes -lehdessä uusi huopakaveri. Ensin katsoin sitä, et voi ei taas. En varmasti tee. Ja sitten kävin sisäistä taistelua tarttuako neulaan ja saksiin.

Ei auttanut, että hiiri usutti vieressä. Pakkohan sille oli sitten kaveri tehdä.

Nämä tarvikepaketit on kyllä kivoja. Mukaan tulee kaikki mitä tarvitsee (neulasta lähtien, huoh - näitä alkaa kertymään). Vähän mittailin kaavoja ja huovan määrää. Teen siitä suuremman, päätin! Kasvatin kaavoja sen verran, että arvio kokonaispituudesta olisi mahdollisimman lähelle hiirin korkeutta. Koska eihän leijona voi hiirtä pienempi olla, eihän?

Ja eihän se täysin siihen jäänyt. Jämäpaloista tein myös leijonalle hännän. Pitäähän jellonalla häntä olla. Ja rusetinkin lisäsin niin siitä tuli tyttökissa. Ei jäänyt kuin pieni kaistale ruskeaa huopaa jäljelle, kaikki muu meni hyvin laskelmoidusti.

Siinä ne kaverukset nyt sitten on. Oikeat sirkusveijarit. Korkeutta näillä on noin 15 cm.

Harmi, ettei hattu pysy päässä. Pitää varmaan ommella se paikalleen kiinni.

Ja eihän näillä kyllä yhtään mitään tee, mutta tulipa tehtyä. Onhan ne söpöt. Silleen ku mietttii ni kyllähän noihin uppos useampi tunti, jota en koskaan saa takaisin. Well spent? Toisaalta olisihan sitä voinut senkin ajan vaikka katsoa Netflixiä ja sulattaa silmiään jollain turhalla. Nyt sentään tuli tehtyä jotain käsillään. 

Ja jotenkin täytyy tunnustaa, että kolmas kaveri mahtuisi vielä joukkoon. Seuraavaa huopatyyppi-tarvikepakettia odotellessa..