lauantai 1. joulukuuta 2018

Aineeton joulukalenteri 2018.

Minä ja avomieheni ei olla mitään söpöstelijöitä. Mutta joulukalenteri pitää olla ja silloin pieni söpöstely sallittakoon. Parisuhdejoulukalentereissa luukut jaetaan puoliksi niin homma helpottuu eli parilliset luukut on toiselle, parittomien päivien luukut menee toiselle. Pari vuotta meni kalenteri lahjoilla , mutta viime vuonna tehtiin ekaa kertaa aineeton joulukalenteri.

Aineeton kalenteri eli yhdessä oloa ja tekemistä korostava kalenteri osottautui toimivaksi ja siitä iloa pitkäksi aikaa joulun jälkeenkin. Joukossa oli mm. avauspäiväksi suunniteltuja kotona tehtäviä puuhia (esim. leipomista ja muuta jouluilua), "lahjakortteja" esim. toisen vapauttaminen valittuna päivänä kaikista kotitöistä tai ihan treffejä, lupauksia viedä valittuna ajankohtana toinen ravintolaan tai tekemään jotain ihan muuta uutta.

Nyt päätimme uudistaa aineettoman joulukalenterin.
Miehen ehtona oli, että kalenterista tulisi pieni. Itsekin ajattelin, että tilaa ei tarvitsisi viedä ja mihinkään en tahtonut kalenteria ripustaa. Usein kalenteri on kiva vain pari ekaa päivää, mutta sitten kun luukut hupenevat, menee koko kalenteri surkean näköiseksi.

Joten pieniä paperikääröjä siis.

Leikkasin A4-arkkeja kuuteen suikaleeseen. Aineeton kalenteriluukku suikaleeseen ja suikale rullalle. Washiteippi pitää rullan kasassa, mutta sen saa helposti avattua ilman saksia tai repeämisiä. Numeroinnin tein pahvista leikatuilla numeroilla ja langanpätkillä.
Laitettiin kaikki rullat lasimaljaan. Siinä ne ovat kuin arvontalaput konsanaan. Näin alussa oikean rullan etsiminen voi viedä hetken, mutta sehän lisää vain jännitystä. Lopussa oikean löytäminen helpottuu.

Aineeton joulukalenteri on siitä hyvä, että välttyy turhan pikkukräärän ostamiselta. Usein meillä on kyllä ollut ihan käytännöllisiä lahjoja joulukalenterissa (kuten sukkia, huulirasvoja jne jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja juttuja), mutta aineettomassa joutuu haastamaan itsensä ihan toisella tapaa. Suosittelen kokeilemaan (no tälle joulukuulle ei enää ehdi, mutta ensi jouluksi sitten)!
Eka rulla eikun luukku avautuu vielä tänään. Meillä avataan kalenterit iltapäivästä tai arkena illalla heti töiden jälkeen. Se on miehen vuoro aloittaa, jännittävää!

Ks. tästä aiemmat parisuhdejoulukalenterit:

maanantai 26. marraskuuta 2018

24 ideaa jouluun.

Tällä viikolla taitutaan jo marraskuusta joulukuuhun. Mihin se marraskuu taas meni?

Viime vuonna täälläkin availtiin joulukuussa luukkuja. Muistan, kun sitten joulun alla joku kiva lukija pyysi muistuttamaan kalenterista ennen seuraavaa joulua, jotta ehtisi myös reagoida ja toteuttaakin jotain. Se on totta, usein blogijoulukalentereissa tulee hyviä ideoita, mutta ne tulevat niin lähellä joulua, että inspiroivakin juttu jää helposti tekemättä. Ja sitten se unohtuu, harva palaa vuoden päästä saman idean ääreen ulkomuistista. 

Joten kerrataanpas viime jouluakalenteria! Mitä kaikkea luukuista löytyikään? Nostan nyt muutamia kivoja juttuja esille - jos vaikka innostaisivat uusiin jouluideoihin ja joulufiilistelyihin!

Postauksen lopusta löydät linkit kaikkiin luukkuihin.
Minimalistiset joulukortit 

Kolme erilaista tyyliä ja nämä olivat kyllä kivoja! Niin kivoja ja yksinkertaisia tehdä, silti aika hienoja. Kortteihin ei tarvitse muuta kuin tusseja eri vahvuisina, paljetteja ja liimaa. Ihanan yksinkertaista.
Veikeät joulukorut

Tein fimosta miniatyyrikokoisia herkkukoruja. Näitä pidin paljon viime jouluna joulukuussa ja en malta odottaa, että pian pääsen laittamaan piparit tai tortut korviin!
Joulutähti pilleistä

Viime jouluna joulukuusi tarvitsi uuden tähden latvaan. Tein sen pillihimmelitekniikalla kapeista muovipilleistä. Tähdestä tuli ihanan iso! Ja kehtaanko myötää, että tähti on muuten ollut esillä vuoden läpeensä? Läpi kesänkin se on ollut taulun nurkassa koristeena.
 Kuusenalusmatto

Ja jos jotain latvaan niin myös kuusen tyveen myös.. Ompelin pöyheänröyhelöisen alusmaton ruman muovikuusenjalan peitoksi. En itse asiassa muistanut, että ompelin tämän maton! Vasta kun katselin postauksia läpi, palautuivat röyhelöt mieleeni. Ihanaa, ihan kuin siis uusi matto jouluksi!
Posliinitussilla tussatut lautaset

Näiden piti olla vain jouluksi, mutta kas, nämäkin jäivät ympärivuotiseen käyttöön. Kesällä näin lautasissa vain väkäsiä ja nuolia, en jotain kuusia. Hyvin ovat olleet leipälautasina joulutorttusesongin ulkopuolellakin.
Leimakuvioidut joulutyynyt

Mustat kuuset olivat selkesäti viime jouluna yksi kantavista teemoista. Oli kuuseja korteissa, seinäkoristeessa, lautasissa ja sitten vielä tekstiileissäkin. Tein leimasimet, joilla painoin mustavalkoisia tyynynpäällisiä olkkariin. Nämä tyynynpäälliset pääsevät pian taas käyttöön.
Printattavat pakettikortit

Printattavat jutut olivat myös yksi joulukalenterin teemoista. Oli printattavia bingoja kahdenlaisia (ks. alta linkit) ja myös pakettikortteja - kaikki ihan vapaasti käytettävissä (yksityiskäyttöön, ei kaupallisiin tarkoituksiin). Linkki on edelleen voimassa, postauksesta voi käydä tallentamassa ja printtaamassa seuraaviin joulupaketointeihin.
Printattavat lahjavyötteet

Toinen iso juttu oli tekemäni lahjavyötteet eli käytännössä printattavat ja leikattavat paperisuikaleet itse neulottujen tai ommeltujen lahjojen ympärille. Niitä oli ensin monia erilaisia, mutta sitten harmituksekseni kävi ilmi, että pesu- ym. merkkejä ei saakaan niin vain käytellä maksuttomissakaan jutuissa, joten postaukseen piti tehdä korjauksia. Korjatut, vapaasti käytettävät lahjavyötteet löytyvät tästä postauksesta.
Joulumekko peurakuvalla

Tämä oli yksi joulukalenterin suosikeistani. Neulemekko, jonka tein moooonta joulua sitten hameesta mekoksi, sai viime jouluna ison mustan peuran tahran peitoksi. Lempivaatteesta tuli vieläkin parempi!


Joulukalenteri 2017
Luukku 5: Joulupallo-perinne
Luukku 12: Kuusenalusmatto
Luukku 22: Jouluasetelma

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Korkkiteipattu laukku.

Kevääällä pohdin korkkikankaan ja korkkiteipin eroja. Nyt pakka meni ihan sekaisin, kun bongasin korkkikontaktia! Mielenkiintoinen uutuus! Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun tartuin - tätä on testattava!

Huomasin korkkikontaktin (tai myyntinimeltään korkkitarran) paikallisesta Kärkkäisen liikkeestä sisustuspuolelta kahden metrin rullina (saa myös verkkokaupasta, merkki Kapelhobby). Myymälästä rullan pystyi valitsemaan kolmesta kuosista.
Tutustuin ensin pehmeään korkkikankaaseen - joka nyt ei ole kangasta nähnytkään, mutta korkki on pehmää ja taipuisaa, joten kangas kuvastanee tuotetta parhaiten. Ehkä itse kuvailisin tuntumaa, kestävyyttä ja paksuutta sellaiseki softis-levyksi, mutta paljon ohkaisempana versiona.

Sitten tuli vastaan korkkiteippi. Eli jesarin levyistä, vähän karheampaa korkkia tarrapinnalla. Hyvin leikattavaa ja hyvin tarttuvaa matskua. Teippi sopii hyvin esimerkiksi koruihin (ks. tekemiäni tästä).

Mutta sitten mieleni mullisti tämä korkkikontakti (tai korkkitarra)! Ohutta, taipuisaa, todella ohutta ja taipuisaa. Pintatuntuma on sama kuin kankaassa, mutta toisella puolella on kuitenkin teipin pito. Siinä missä korkkiteippiä ei voi laittaa juurikaan kulmiin, koska korkki murtuu taitoksesta ikävästi, tämä korkkikontakti (tai korkkitarra) toimii loistavasti. Se mukautuu ja joustaakin vähän.
Tässä vielä korkkikontakti (tai korkkitarra) vs. korkkikangas. Tarra on ohuempi ja sillä saa myös terävät taitokset ilman, että taitos murtuu. Ja vaikka kutsun nyt kontaktiksi, ei sitä voi verrata kontaktiin muuten kuin siinä mielessä, että ovat yhtä leveitä rullia ja toisella puolella on liimapinta. Tuntu ei ole kontaktin tavoin yhtään muovinen.

Joten testamaan mihin siitä on!
Silmät osuivat tähän laukkuun. All time favorite -arkilaukku. Muuten hyvässä kunnossa, mutta läpän pinta lohkeilee käsiin. Ei yhtään kiva. Pitkän aikaa laukku on odottanut jotain korjausratkaisua ja mikäs sen helpompi keino olisikaan kuin päällystäminen teipaten? Muutta kestääköhän se? Onnistuukohan se? Kannattaako?
Kyllä onnistui! Kannatti! Kestävyydestä ei ole vielä taattua, mutta ai vitsit, kun tuli kiva! Leikkasin paperista kaavan ja leikkasin korkkia kahtena kappaleena (toinen peilikuvana). Suoraan päälle vähän venyttäen ja valmista tuli.
Hiukan laukkuun jäi ilmakuprua alle. Tuota ekaa puolta en hoksanut heti venyttää tarpeeksi, joten siellä se ilma sitten on. Kuplaa pitää välillä vähän painella, jotta ottaa pintaan kiinni. Ehkä sitä voisi kokeilla puhkoa niin kuin kontaktoidessa yleensä voi kikkailla ilmakuprujen kanssa..

Mutta tosi kiva tuosta tuli, ihan kuin olisi eri laukku kokonaan.
Laukku oli minulla käytössä Tampereen messureissulla. Itse asiassa teippasin laukun noin tuntia ennen junan lähtöä (aina viisas hetki alkaa ennen lähtöä kässäilemään jotain), koska päätin, että kyllä minä nyt isomman olkalaukun tarvitsen mukaan messuille. Korkkikankaasta tehtyjen korviksien kanssa laukku passasi hyvin yhteen (ks. tästä postauksesta kolmet korkkikangaskorvikset).Ja laukkukin kesti hyvin messut.

Nyt tällä laukulla on hyvä testata lisää teippauksen kestävyyttä. On just hyvät vaihtelevat säät niin voi katsoa miten pinnalle käy, jos vähän siihen satelee tai mitä liimapinta sanoo, kun tulee pikkupakkanen.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

DIY: Pehmopallo koiralle.

Meidän Cora on tänään jo kaksitoista vuotta!

Uskomatonta, onko siitä todella jo niin kauan? Rehellisesti sanoen en olisi uskonut, että toinen olisi vielä täällä. Ensimmäiset kahdeksan vuotta olivat helppoja, sen jälkeen tuli terveysongelmia. Ensin tassumurtuma ja sitten syöpä. Leikkauksen jälkeen elinaikaa annettiin kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Tuo kaksi vuotta on ylitetty jo ajat sitten. Nyt olen vain kiitollinen siitä, että mummu voi hyvin ja on vielä täällä meidän ilonamme.
Ikä ei ihan hirveästi vielä vauhdissa näy. Nukkuminen maittaa, mutta vielä leikityttää kovasti. Joka päivä otetaan leikkivillit. Cora on aina ollut innokas leikkijä. Kopitteleminen on ihan parasta. Siihen käy mikä vain pehmeä pieni lelu.
Pienet pallot ovat parhaimpia. Vähän tuommoiset lössykät, joista saa hyvin hampailla kiinni. Useampia erilaisia lettipötköjäkin olen yrittänyt tehdä vuosien varrella, mutta eivät nuo palloa kovemmat spötkylät ikinä kiinnosta.
Coralle on kiva ostaa ja tehdä pehmoja, koska teurastusleikit eivät kuulu Coran persoonaan. Kääpiöpinserit ovat luonteeltaan lelurakas rotu. Yhtään lelua Cora ei ole tahallaan aukaissut. Lelut menevät rikki vain käytön myötä.

Päivän kunniaksi tein uuden pallon tilkuista.

Klassikkoleluun trikootilkut ovat parhaimpia. Tai oikeastaan mikä vain vähän joustava ja tiheä kangas käy. Collegetilkut ovat myös hyviä. Luulisin, että isommalle koiralle myös hiukan joustava demin voisi olla aika kiva.
DIY: Koiralle pehmopallo tilkuista

Tarvikkeet: Trikootilkkuja, sakset, täytevanua, (pala sukkahousua; ks. vinkki!), ompelukone/saumuri, ompeluneula ja -lankaa, paperia ja kynä.

Tee näin:
1. Piirrä ja leikkaa symmetrinen pisara/terälehti kaavaksi.
2. Leikkaa kaavan avulla yhteensä kuusi kangaskappaletta. Lisää tarvittaessa saumanvarat.
3. Ompele palat yhteen. Ompele ensin saumurilla tai joustavalla suoralla ompeleella kahden kappaleen reunat oikeat puolet vastakkain. Yhdistä toiseen kolmas ja jatka kunnes kaikki kuusi kappaletta on ommeltu. Jätä viimeiseen saumaan kääntöaukko. Käännä pallo oikeinpäin.
4. Vinkki: Ennen täyttämistä, leikkaa pätkä sukkahousua täytteen ja vuoren väliin ns. välivuoreksi. Käytän usein sukkahousua koiranleluissa apuna. Se hidastaa vanun pursuamista ulos (ja pääsyä koiran suuhun) niissä tapauksissa, jos sauma ratkeaa. Lelu on myös helpompi parsia kasaan, jos täytteet pysyvät sisällä.
5. Kiristä langalla sukkahousupätkän toinen reuna suppuun. Käännä nurin ja työnnä pallon sisään. Jätä suu aukon reunaan. Täytä pallo.
6. Kiristä aukot. Ompele ensin sukkahousun aukko umpeen ja sitten vasta pallon aukko. Käytä pieniä ja tiheitä ompeleita niin ne eivät tartu hampaisiin niin hyvin.

Valmista! Sitten leikkimään!
Kesken leikkituokion Cora hylkäsi uuden pallon ja haki vanhan ja virttyneen tilalle. Meni polleana sohvalle eikä suostunut antamaan palloa. Jahas, ei ollut sitten vanhan pallon voittanutta.

Hyvää syntymäpäivää pikkukaverini. Olkoon edessä vielä lukuisia uusia palloja!

// Ks. lisää ideoita koiralle näistä postauksista: 10 ideaa koiralle / Koiran portaat vol 2. / Koiralle pyöräkori.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Kädentaitoja 2018.

Se on se viikonloppu jälleen, kun some täyttyy kässäilijöiden vuoden yksi kohokohdista: Tampereen kädentaitomessuista. Eikä suotta, ovathan ne Euroopan suurimmat. Olin nyt työn puolesta messuilijana toista kertaa ja voin sanoa, että nautin jälleen suuresti. Niin paljon ihasteltavaa ja katseltavaa (ja tuhlattavaa!).
Olin messuilla perjantaina. Ruuhkaa oli, mutta ei niin että järki olisi mennyt. Olen kuullut kuinka ainakin lauantaisin kaikki on aina ihan tukossa. Perjantaina pääsi välillä liikkumaan ihan vapaasti (kuten kuvasta näkyy) ja se oli ihanaa.
Ihan joitakin kässätrendi-havaintoja messuilta. Tässä muutamia poimintoja niistä:

Paljon oli seinäkoristeita ja kransseja. Ja kaikkea mihin oli liitetty valoja - enää ei ole siis vain valotauluja, on myös valomakrameeta (vähän näkyy kuvassa huonosti, mutta kyllä siinä kivasti led-valot killuivat)!

Ryijyt ja minimakrameet pitivät vielä pintansa. Myös kirjailua näkyi. Ihanasti perinteisiä tekniikoita mikä on hyvä, onhan kuluneen vuoden kässätekniikka kirjailu ja tulevan vuoden tekniikka kudonta.

Ja tupsuja! Karvatupsuja, kudetupsuja, lankajämätupsuja - ihan kaikissa muodoissa, pieniä ja suuria. Tupsuiset asusteet ja koristeet ovat kyllä yksi ehdoton in juttu nyt.

Täytyy myös sanoa, että viime vuoden hitti, tonttuovet olivat edelleen näkyvästi esillä. Niitä oli monessa paikassa ja monenlaisia. Eikä riittäneet pelkät ovet vaan oli kokonaisia miniatyyrimaailmoja kaikenlaisia jouluasetelmia. Ne inspiroivat myös pariin pieneen ostokseen (ks. alempaa)..

Yllä olevat kuvat: Joulupuu-askartelusetit ja paperinauhakranssi: Taito Pirkanmaa / Alpakka-tupsut: Ruukin kehräämö / Valomakramee: Suomen lanka / Minimakramee: Lankava / Valokranssi: Villakamari.
Osteltavaa olisi ollut niin paljon. Messujen tarjonta on ihanan laaja. On askartelu- ja ompeluvälineitä, lankoja, kankaita, paperituotteita.. Kaikkea mahdollista mikä voi kässäilijää kiinnostaa. Tässä muutamia paloja lukuisista ihanuuksista.

Yllä olevat kuvat: Paperituotteita: Ninnimoi / Kirjailtut heijastavat rintakorut: Kirjosilta / Neulojan muki: / alareunojen korut: Ilo knitting shop / Muistikirja: Iloinen varis (?).
Minusta on ihanaa, että kädentaitomessut esittelevät niin isoja yrityksiä ja pieniä tekijöitä. Yksityisyrittäjiä, suunnittelijoita, toiminimellä tekeviä ja kaikenlaisia kädentaitajia. On niin erilaisia taitoja ja tekniikoita saman katon alla. Esimerkiksi ihastelin näitä huovutettuja eläimiä (ihastelin niin, että jäi ottamatta ylös kenen tekemiä olivat) - eivätkö olekin todella taidokkaita!

Mitkä bambit, oravat ja kisuliinit! Niin söpöjä. Eivätkä olleet hinnalla pilattuja - olen kerran pari kokeillut huovuttamista neulalla ja en osannut sitä yhtään. Meni hirveän kauan yhden pallon tekemiseen, joten arvostan kyllä tällaista taitoa. Nuihin on mennyt kokeneeltakin varmasti paljon aikaa ja vaivaa.

Ja sitten ihastelut sikseen, siirrytään messuostoksiin!

Kiinnosti tai ei, tässä ne tulevat:
Kankaat

Edellisetkin ovat käyttämättä, mutta koska näppituntuma on niin ihana ja messuhuumassa sitä hurahtaa, ostin yhden aikomani kankaan sijaan neljä erilaista kangasta. Verson puodista sielulintua ja lehtiprinttiä (jonka nimeä en tiedä, mutta ostinpa kerrankin myös jotain värikästä!), Majapuusta digicollegea (kuosi on kuin neulottu!) ja Ommellisesta merinovillaneulosta.

Jälkimmäisin oli kyllä niin kipukynnyksen rajoilla. Metrin pala maksoi 30 euroa.. Jätin ensin ostamatta, mutta hallista poistuessa palasin vielä hakemaan kankaan ajatellen, että jos en nyt ota sitä niin se jää kyllä harmittamaan. Ja vaikka hinta kirpasi, olen varma, että saan tuosta joskus jotain tosi ihanaa, joka maksaa itsensä kyllä takaisin. Niin ihanan tuntuista merinovillaa!
Korvakorut

Pitäähän sitä nyt korvisfanin yhdet messukorvakorut ostaa! No ostin kahdet yhdellä reissulla. Ihastelin jo viime vuonna Pauliina Rundgrenin tyyliä yhdistää puuta ja emalia samaan koruun. Silloin jäi ostamatta ja nyt korjasin sen virheen. Nuissa valitsemissani korviksissa on plussana myös se, että niissä onkin nappitaustat eikä ainaiset koukut.

Uhana designin  pisarakorvikset eivät olleet messuostos. Eivät siis olleet messuilla, mutta kävin samalla Tampereen reissulla Uhanan on kivijalkamyymälässä Verkatehtaankadulla. Siellä tehdään pisaroita customeina, saa itse valita loputtomasta väriskaalasta omat pisarat! Päädyin kultaan, punaiseen liukuväriin ja kultaisiin pleksipisaroihin - ihan jotain muuta mitä alkujaan ajattelin! Liukuväritys oli jotain ihanan uutta ja kimallusta näin pimeään pikkujouluaikaan en vain voinut vastustaa. Nämä ovat nyt neljännet pisarani. Heh. Ei näitä voi olla liikaa.
Askartelut

Materiaaaliostot jäivät tällä kertaa yllättävänkin suppeiksi. Sinelliltä "vähän" silkkimassaa (valkoista ja mustaa piti ostaa, mutta ei saanut irrallisena niin otin sitten koko setin), pötkön heijastavaa kangasta (en muista mistä ostin) ja Ullakalta kukkarokehyksen. Jälkimmäiselle ei ole mitään käyttökohdetta vielä mielessä, mutta ostin kun kerran suht edullisena vastaan tuli. Joskus tuollaista kaivannut ja onpahan nyt valmiina, kun seuraavan kerran juhlavampaa kukkaroa mieli tekisi tehdä.
Muut joulujutut

Hurahdin messujen miniatyyritarjonnan inspiroimana ajatukseen jouluasetelmasta, jossa olisi kaikkea pientä ja söpöä. Sillä ajatuksella ostin keraamiset laamat, puisen pikkureen ja pussissa olevan ihanuuden (ks. alta).

Nahkatortun tein ilmaisessa työpajassa. Aina on kiva päästä katselun ja kävelyn seassa kokeilemaan käsin jotain edes ihan pientä.
Alpakka!

Jo viime jouluna se orasti, rakkaus laamoihin, alpakoihin ja kaikkeen vähäkään niitä muistuttavaan. Kun näin nämä Ruukin kehräämön pienet pöytäkoristeet, olin myyty. Kuinka erilaisia ilmeitä kavereilla olikaan! Oli vaikea valita mikä puhutteli minua eniten. Eihän tuolla mitään tee, mutta onhan se pirun suloinen koriste! Ja kaiken lisäksi oikeasta alpakan karvasta. Alpakasta, joka saa elää ulkona vapaasti. Ruukin kehräämö on muuten Suomen eka ja vielä ainoa alpakanvillaan erikoistunut pienkehräämö. Aika hienoa se.

Kiitos Tampere, olen inspiroitunut! Ensi vuonna uudestaan! (Lue myös 2017 messujen postaus tästä.)

Kävitkö myös messuilla? Mikä fiilis sinulla jäi messuista?